Rahasta, pihistelystä ja tuhlaamisesta

Mitä olen ymmärtänyt, on bloggaajilla usein vähän sellainen maine, että ovat kovasti tuhlailevaista sorttia. Ja onhan se niin, että jos elämästään esittelee julkisesti vain murto-osan, joka sekin koostuu pitkälti vaatteista, meikeistä ja ravintolaruokailuista, niin syntyyhän lukijalle väkisinkin sellainen kuva, että rahaa palaa ja paljon. Okei, koska en itse kuulu muoti- tai kauneusbloggaajiin enkä oikein sujahda sujuvasti mihinkään muuhunkaan kategoriaan, en tiedä ajatellaanko juuri minusta sillä tavalla. Myönnettäköön kuitenkin, että kyllähän blogissani on jonkin verran saatu seurata matkailua jos ei muuta.

Todellisuudessa olen perusluonteeltani melkoisen – jos en nyt suoranainen saituri – niin pihistelijä ainakin. Tulen avioeron läpi käyneestä perheestä, jossa meillä lapsilla oli kyllä kaikki tarpeellinen, mutta raha oli aina tiukilla. Niin sitä sitten oppi jo pienenä, ettei raha kasva puussa, hankintoja harkitaan, rahaa kannattaa aina olla vähän sukanvarressa eikä kaiken tarvitse olla uutta ja kiiltävää.

Nykypäivänä, kun meillä miehen kanssa molemmilla on jo melko pitkä työura takana, on vakituiset työt ja tulot, niin onhan sitä rahaa käytettävissä enemmän eikä aina tarvitsisi kitsastella ihan joka asiassa. Mutta minkäs minä luonteelleni voin. Juuri joitakin päiviä sitten tulin ruokaostoksilta, kolmen eri kaupan muovipussit mukanani, sillä en ikinä osta kaikkea tarvittavaa samasta kaupasta. Yhdessä kaupassa kun on liha edullisempaa, toisessa kala, kolmannessa maitotuotteet ja neljännessä pesuaineet. En minä tiedä paljonko sillä säästän vuositasolla, satasen vai kolme, mutta kyse on periaatteesta. En ikinä osta kalliilla sitä, minkä saa halvemmalla jostain muualta. Samasta syystä ostan lähes aina vaatteet outlet-myymälöistä enkä edes muista milloin viimeksi olisin käynyt ihan oikeassa ostoskeskuksessa. Treenivaatteet ovatkin oikeastaan ainoita vaatteita, joista saatan maksaa hieman enemmän ja tämäkin siksi, että sillä rintamalla laatua on toisinaan hankala löytää edullisesti ja nämä vaatteet ovat oikeasti kovassa käytössä. Mutta niin, olen siis ihminen, jonka lompakko pursuaa kuponkeja ja etukortteja.


Jep. Olen oikeasti rahaa säästääkseni valmis 
tekemään ruokaostokset kolmessa eri kaupassa.

Toinen, vähän naurettavakin saituruuden merkki, on kitsasteluni lämmityksen ja ilmastoinnin käytössä. Vedän mieluummin villasukat jalkaani ja paksun hupparin niskaani ennen kuin laitan lämmityksen päälle. Sama juttu helteellä, pyörin kotona lähestulkoon alastomana ja hikoilen kuin sika, mutta ilmastointia en päälle laita. Samalla tavalla säästän vettä, automaattiset kastelijat ovat pois päältä, olen vaihdellut kasveja vähemmän vettä tarvitseviin ja pesen pyykkiä tai astioita vain täysiä koneellisia. Ehkä se on vain käytännöllisyyttä, ehkä saituruutta, en tiedä.

Internet on kuitenkin se paikka, jossa pihistelyni puhkeaa täyteen kukkaan. Ostan lähes kaiken materian kosmetiikasta lähtien netistä. Kahlaan läpi Amazonin, Ebayn ja Craigslistin, etsin ja selaan, ja tuhlaan melko paljonkin aikaa halvimpien hintojen ja parhaimpien diilien löytämiseksi. Tällä tavalla säästän jo ihan oikeastikin sievoisen summan vuodessa.

Toki minulla on myös heikkouteni, sillä pitäähän tytöllä sellainenkin olla. Ja kyllä, se on kai sitten se matkailu, jota täällä blogissakin on nähty. Joskin on puolustukseksi sanottava sen verran, että teen käsittämättömän pitkäjänteistä tutkimustyötä löytääkseni aina ne edullisimmat lennot ja majoituspaikat. Ja jos reissun voi yhdistää miehen työmatkaan, niin aina parempi. Mutta joka tapauksessa, matkailu on se mihin en epäröi törsätä. Katsokaas, kun minusta kokemukset ovat jotain sellaista, joita on hankala mitata rahassa. Siksi se, mitä reissuilla näkee ja kokee, on aina enemmän kuin mitä on sijoittanut lentolippuihin tai majoitukseen. Tai näin minä ainakin järkeilin asian itselleni, kun taas eilen naputtelin nettikaupasta lentoliput maapallon toiselle laidalle. Käväistään nyt Dubaissa ja hikoillaan sitten taas kesä ilman ilmastointia ja syödään halpaa kananrintaa.

Missä asiassa te muut pihistelette, vaikka ei välttämättä olisi tarvetta? Entä mikä on se heikkous, johon rahaa kuluu enemmän?

11 kommenttia artikkeliin ”Rahasta, pihistelystä ja tuhlaamisesta

  1. Ouch!! Ai kamala sentään… Mutta huikeeta, että joku muukin sentään on yhtä pihi ”epäpihi”! Riippuu niin paljon siitä mistä milloinkin roikkuu! 😄
    Eri kauppojen kiertely tarjousten perässä *check*, ilmastointi kesällä *check*, matkailu vaikkei muka varaa mihinkään *check*. Saa muuten aikaan pientä huonoa omaa tuntoa pihin mieleen, kun luettelee näitä ääneen… 😁
    Ehkä pahin houkutus keskiluokkaisen ihmisen elämässä on kuitenkin nuo nettikaupat! TIEDÄN, että kotimaista tulisi tukea jo pelkästään talouden elpymiseksi… Mutta… Pakko myöntää, kiusaus tilata netistä on kova! Tosi kova!
    Nyt yritän lässyttää itselleni, että jollain tavalla hyväksyttävämpää on matkustaa vaikka sinne ”LaLaLandiin” ja shoppailla siellä matkan ohessa. En tosin vielä ole keksinyt miten tämä hyödyttää Suomea ja suomalaisia, mutta ehkä kohta…

    Tykkää

  2. Minä olen myös aika pihi, ja olen joiltakin osin vienyt asian aika pitkälle :). Pyrin ostamaan aina vain tarpeeseen, enkä osta juurikaan mitään huvikseen. No, ehkä joskus ostan jotakin kotiin heräteostona, mutta harvoin. Outleteissa en juurikaan käy, ehkä turistien mukana, sillä ne eivät ole mieleisiä kauppoja minulle monestakin syystä. Jos on tarvetta ostaa vaatteita tai kenkiä, niin menen ostoskeskukseen katselemaan uutuuksia, alerekkejä en jaksa penkoa. Niissä kaupoissa missä käyn, uutuudetkin on usein alessa, normaalihinnalla tarvitsee harvoin mitään ostaa. Mutta ostan jos tuote on juuri se mitä juuri sillä hetkellä oikeasti tarvitsen. Voin tilata myös netistä niistä kaupoista mistä voin muutenkin ostaa. Alehintoja en niissäkään varsinaisesti metsästä, mutta hyvät kaupat on tavoite :). Mun mies voi käyttää jumalattomasti aikaa siihen, että netistä etsii hyvää halvalla :). En jaksa itse tällaista, vie aikaa ja on rasittavaa muutenkin.

    Kosmetiikassa ym. sellaisessa toimin siten, että kun tuote loppuu, niin sitten vasta ostan uuden. Esim. minulla on kerrallaan vain yksi shampoo ja yksi hoitoaine käytössä. Yksi hiusöljy, yksi kasvo”rasva”, öljy sekin. Harvat meikit ovat luonnonkosmetiikkaa. Yksi hiuskiinne. Meidän kylppärissä ei ole paljon purkkeja ja purnukoita :), joskus oli, muttei enää.

    Meillä säästettiin lämmityksessä, mutta jäähdytyksessä ei. Pesen myös täysiä koneellisia pyykkejä. En pese pyykkejä joka päivä, menee viikko tai kaksikin pyykkipäivien välissä. Joskus tulee urheiluvaatteita pestyä pakon edessä useammin.

    Ruuassakin yritän säästää siten, että en osta mitään ”ylimääräistä”, vaan mietin tarkkaan, että kaikki tulee syödyksi. Ei siis mitään niksuja ja naksuja, tahtovat maistelun jälkeen jäädä syömättä.

    Tykkää

  3. En ole pihiä nähnytkään 😀 Toki esimerkiksi vaatteet ja kosmetiikka ostetaan tarpeeseen mutta en metsästä niitä alesta tms. Usein se olisi mahdotontakin ja olen köyhänä päättänyt, että halpaan ei ole varaa. Vaatteet on parasta laatua ja suosin luonnonkuituja. Eipä ole tarvinnut ostaa enää riepuja jatkuvasti kun vaatteet pysyvät hyvänä pidempään 🙂 Ruokakaupassa en metsästä tarjouksia enkä mieti kovasti hintoja. Mutta lihaa ostan harkiten joten ei tuo kauppalasku suuri ole. Tykkään antaa lahjoja ja ilahduttaa jollain pienellä jutulla ystäviä. Jos on vähän extraa niin sitten ulos syömään johonkin hyvään ravintolaan. Ja matkailu se on joka kannattaa! Liput Barcelonaan 199€ check!

    Tykkää

  4. Kuulostaa tutulta. Mulla on hyvät tulot ja halpa asuinmaa, mutta silti käyn Lidlissä tai Saksassa hakemassa ruokani halvemmalla, käyn secondhand tai outlet myymälöissä tai shoppailen alennusmyynnit. En edes muista milloin olisin vaatteisiin laittanut rahaa täysihintaisena. Tosin minä löydän helposti myös jotain mihin säästettyä rahoja aina välillä kuluttaa eli merkkilaukkuja, mutta merkkilaukutkin ostan periaatesyistä käytettynä vaikka mulla olisi rahaa otaa ne ihan liikkeestä uutena. Kunhan pihistelty ei mene siihen, että ympärillä kärsitään niin musta se on ihan hyvä ominaisuus. Mie tulen ihan varakkaasta perheestä, jossa ei tarvinnut pihistellä, mutta tienaan rahani kovalla työllä ja haluan kontrolloida vähän mihin ne lykkään. Täällä kun terveysvakuutuksen jälkeen niin voi tehdä.

    Tykkää

  5. Minäkin olen verrattain pihi. Säästän noissa samoissa asioissa kuin sinä, eli netistä myös etsin tarjouksia ja tilailen ulkomailta. Ostan myös aika yksinkertaista ruokaa eli en mitään leikkeleitä ja levitteitä leivän päälle, pelkkää juustoa ja salaattia ja tomaattia. Meillä on siis jääkaappi perustyhjä koko ajan ja tavaraa haetaan sen mukaan mitä tarvitsee, ei kuitenkaan isoja satseja kerrallaan. (muuten, miksi ostat muovikasseja!?)
    Samoin käytän kosmetiikan, shampoot ym. ensin loppuun ennenkuin ostan uutta.

    Tykkää

  6. Meillä taas matkustellaan ehkä kerran kahdessa/kolmessa vuodessa, saataisin varmasti säätettyä etelänlomat kerran vuoteen, jos vähän tarkkailtaisiin ruokakuluja, mutta se on taas sellainen asia, missä ei haluta säästää kovinkaan paljon. Olen vielä sellainen lomailija, että lomalla en tykkää tuijotella hintoja, se on lomaa. Joten pitää aina säästää niitä varten vähän enemmän, että on sitten varaa elää lomaviikko/viikot leveämmin. Ulkona syödään tosi harvoin, ehkä muutaman kerran vuodessa. Vaatteissa, en muista milloin olisin viimeksi ostanut itselleni vaatteita. 😀 Kosmetiikkaa ostan (intohimoni), mutta käytän siihen paljon verkkokauppoja tai hyödynnän alekoodeja, vaikka minun ei edes tarvitsisi ostaa, koska kosmetiikkabloggaajana saan lehdistönäytteitä tuotteista. Siinä toki säästetään, että meillä ei ole autoa, sen ylläpitäminen Suomessa on ihan törkeän hintaista. Mutta en pidä itseäni pihinä, sillä tarpeen tullessa esim. jonkun kosmetiikkatuotteen halutessani olen valmis lyömään isommankin summan tiskiin.

    Tykkää

  7. Meilla oli jo lapsuuden kodissa aina varaa eika mistaan puutetta. Elikka opin vapaan rahan kayton jo pentuna.En juokse tarjousten perassa enka mieti mita ruoka maksaa. Olen huomannut kylla etta laatu kannattaa aina.Esimerkkina nahkavyot. On paljon viisaampaa maksaa enemman kunnollisesta nahkavyosta farkkujen seuraksi kun ostaa muovi tai vinyyli juttuja jotka vahintaan vuoden kayton jalkeen ovat rikki ja kamalan nakoisia.Niita kun uusii nelja kertaa niin olisi jo saanut kunnollisen ekalla kerralla jos olisi ostanut hinnakkaamman.Sama patee kasilaukkuihin ja huonekaluihin.MIkaan ei yleensa voita aitoa. Kunnon massiivipuiset huonekalut eika niita IKEAn huojuvia kalusteita joissa piironkikin pitaa ruuvata seinaan ettei se jaadu kun avaa laatikot. Graniitti tasot keittiossa kestaa vuosikymmenia,formica tasot nyhjaytyy parissa vuodessa.Ei se ole tuhlaamista jos on tavoitteita,ensin varmistaa etta on se raha (en osta mitaan velaksi) ja sitten vasta ostan parhaan mihin minulla on varaa.

    Tykkää

  8. On kyllä just niin kuin mun näppikseltä tämä juttu. Kasvikset ja lihat ostan sproutsista, maitotuotteet ja kuiva-aineet frysista tai costcosta. Target on hyvä kosmetiikalle, ja vaatteet aina Last Chancesta / TJ Maxx / Marshalls tms. Elän vieläkin kun opiskelija vaikkei välttämättä tartteis, mutta jääpähän rahaa myös säästöön! Olen ihan samaa mieltä tuosta että kokemuksista kannattaa maksaa. Se taitaa olla sitä priceless-osastoa…

    Tykkää

  9. Mä lasken enemmän kokonaisuutta. Aika on niin arvokasta (koti, työ, lapset ja kaikkien harrastukset) että ”maksan” mielummin siitä, että saan esim. kaikki ostokset samasta kaupasta, kuin että ostan eri paikoista. Eikä tämä ole mitään elitistä hömppää, vaan ihan käytännöllistä. Olen kyllä tosi tarkka rahankäyttäjä kaikenkaikkiaan, mutta jos säästän viikossa muutaman tunnin maksamalla muutaman satasen vuositasolla enemmän, maksan se ilomielin. Sen sijaan en osta turhaa, enkä kalleinta ja kiiltävintä. Sen verran on tullut opittua tässä elämässä, että tavaroilla ei saa onnea, vaikka ne elämän monesti mukavaksi tekevätkin. Matkoissa voi netin kautta säästää, se on loistavaa. Ja kaikenlainen isompien ostosten hintavertailu verkossa –> mahtavaa ja tehokasta 🙂 Ja se on totta, että joihinkin asioihin (jotka itselle on tärkeitä) kannattaa panostaa. Hyvä postaus!

    Tykkää

    • Sama täällä! Vapaa-aika on arvokasta ja siksipä jätän kauppakierrokset välistä ja teen ostokseni siellä, mistä saan kaikki keskimäärin edullisimmin.

      Sitten tuo ilmastointi ja lämmitys on olemassa ensisijaisesti siksi, että talo pysyisi kunnossa ilman hometta ja kosteutta ja toissijaisesti asukkaiden mukavuuden takia! Pitkällä aikavälillä tulee edullisemmaksi käyttää ilmastointia ja pitää asunto noin 19-23 asteisena kuin että alkaisi hometalkoisiin myöhemmin (toki teillä on vuokra-asunto, mutta meillä vuokrallakin velvoitetaan käyttämään ilmastointia ihan kosteusongelmien estämiseksi).

      Tykkää

  10. En taida olla pihi, mutta en kyllä järin tuhlailevakaan. Olen ehkä sellainen järkevä rahankäyttäjä. Niitäkin nimittäin kaveripiirissä riittää, jotka vetävät palkan heti sileeksi, kun se raha niin polttelee siellä tilillä! Kyllä minulla on aina sen kuuluisan pahan päivän varalle säästössä. Matkustelen kyllä melko paljonkin, mutta siinäkin koitan valita järkevät vaihtoehdot. Vertailla lentojen hintoja ja niiden mukaan ehkä vaihdella matkustuspäiviä ja aikoja. Vertailen myös hotelleja paljon ja mietin hyvää hinta-laatusuhdetta. Tosin sitten itse matkalla en halua laskea joka pennosta, kyllä sitä hieman paremmin voi syödä ja käydä kaikenlaisissa tapahtumissa, nähtävyyksissä yms. vaikka pääsylipuista joutuisi pulittamaan..

    Joidenkin tuotteiden hintoja seuraan kyllä kaupassa, mutta harvoin silti ostan halvinta vaihtoehtoa. Tykkään tukea ja pidän tärkeänä tukea paikallista viljelijää/tuottajaa/yritystä, joten valitsen sen, vaikka hinta olisi korkeampi. Sama tietysti kotimainen – ulkomainen, yleensä valitsen aina kotimaisen, ruokatuotteissa siis. Kotimaista vaate/kenkäteollisuutta yms olisi myös kiva tukea, mutta kyllä sitä usein tulee valittua silti jotain halvempaa ulkomaista massatuotantoa..

    Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.