Olen vähitellen alkanut päästä jyvälle siitä, mitä vanhemmat ihmiset tarkoittavat sanoessaan, etteivät tunne itseään niin vanhaksi kuin mitä numerot ja peili antavat ymmärtää. Vaikka omasta mielestäni olenkin vielä tosi nuori, olen alkanut saamaan lisääntyvissä määrin niin ulko- kuin sisäpuoleltakin kumpuavia viitteitä iän karttumisesta:
- Se tunne, kun ihmettelet salilla, että kappas kun ovat lapsetkin innostuneet treenaamaan ja eikös täällä ole mitään ikärajoja. Myöhemmin parkkipaikalla katsot, kun nämä samat lapset hyppäävät omiin autoihinsa ja ajavat tiehensä.
- Se tunne, kun kaverin pikkuveli, jota on aikoinaan työntelit kärryissä, viettää kolmekymppisiä.
- Se tunne, kun lapsikatraan kanssa liikkuva, selvästi jo kypsempi pariskunta osoittautuu viitisen vuotta itseäsi nuoremmaksi.
- Se tunne, kun Alkoon mennessä unohdat henkkarit matkasta etkä ole varma suostutaanko sinulle myymään viiniä, mutta kukaan ei kysykään sinulta papereita.
- Se tunne, kun tuntuu että meikkivoidetta pitäisi levittää kasvojen lisäksi myös rintakehään ja käsivarsiin, kolme kerrosta.
Mistä nämä rypyt oikein tulivat…?
- Se tunne, kun joudut nettikaavakkeita täyttäessäsi skrollaamaan kilometritolkulla kohtaa, jossa valitaan syntymävuosi.
- Se tunne, kun ikää kysyttäessä vastaus ei tulekaan enää kuin apteekin hyllyltä, vaan joudut laskemaan iän päässäsi, sikäli mikäli muistat mitä vuotta eletään.
- Se tunne, kun tajuat Titanicin olevan melkein 20 vuotta vanha leffa, vaikka juurihan kävit sen katsomassa elokuvissa exexexexexexexex-poikaystävän kanssa.
- Se tunne, kun krapula kestää tunnin sijaan useita päiviä.
- Se tunne, kun menet mielummin nukkumaan, kuin kärsit usean päivän krapulasta.
- Se tunne, kun ensi kerran sanot ”ei minun nuoruudessani…” ja ”ennen kaikki oli paljon paremmin.”
- Se tunne, kun pyydät teiniä ottamaan tv-ohjelman nauhalle eikä tämä ymmärrä mitä haluat.
- Se tunne, kun lapsuuden astiastoja myydään kirpputorilla etuliitteellä retro.
- Se tunne, kun 11 vuotta sitten muistat ajatelleesi 11 vuotta vanhemmasta miehestäsi, että onpas hän aikuinen ja kypsä.
Pakko kai se on pikkuhiljaa hyväksyä, ettei tässä enää ihan nuorisoa olla. Apua.
Onnenpäivä 
Tämä tuli itseäni vanhemman ystäväni suusta tänään: ”se tunne kun joku kehuu sinua nuorekkaaksi ja tajuat että et olekaan enää automaattisesti nuori, vaan nuoreKAS”
TykkääTykkää
Ai kamala 😀 Tai joku sanoo, että hei, sä oot ihan hyvin säilynyt! Luulin aina, että se olisi kohteliaisuus, nyt alkaisin varmaan itkeä 😀
TykkääTykkää
Hih, huippupostaus! 🙂 Olin terkkarilla tässä joku päivä sitten ja juttelin sympaattisen espanjalaisen rouvan kanssa. Tuli jotain puhetta iästä ja hän kysyä paukautti: ”Mitenkäs vanha sinä olet? 20v.?”. :’D Se oli eka kerta, kun sanoin olevani 30… Enkä ole vielä edes täyttänyt… 😀 Kolmekymppisyys on varmasti sellainen rajapyykki, että sen ylittäessään sitä huomaa, ettei enää olekaan nuori… Mutta kummasti lohdutti tuo, että minä (muka?) olisin 20v.! 🙂 Hih.
TykkääTykkää
Olen monesti miettinyt, että onkohan noilla hispaaneilla ja meksikaaneilla jotenkin hämärtynyt kuva siitä miltä ikääntyvä valkolainen näyttää, sen verran usein ovat arvanneet reilusti alakanttiin meikäläisenkin iän. Sama juttu aasialaisten kanssa, luulivat aina jalkahoitolassa, että olen opiskelija…
TykkääTykkää
Pystyn allekirjoittamaan noista monta kohtaa. Yksi lisäys vielä : se tunne kun oma kummipoika, jonka vaippoja olet joskus vaihtanut tarjoaa sinulle kyydin omalla autollaan.
TykkääTykkää
😀 Jep… mun kummipoika täyttää ensi viikolla 18!
TykkääTykkää
Hahhaha! Noista osui about kaikki samoihin itseni kanssa, ihan kuin olisin itse ne sanonut tai ainakin hiljaa mielessäni ajatellut – jo monta vuotta. 😀
TykkääTykkää
Haha, niiiin pystyn samaistumaan! 😀
TykkääTykkää
Nää oli niin hyviä, voin samaistua moneenkin kohtaan 😀 Muutenkin tykkään kovasti blogistasi ja tyylistäsi kirjoittaa 🙂
TykkääTykkää
Hahhaja. Just tän takia blogisi on niin ihana! 🙂 Mä olen 26 ja jo 18-vuotiaiden suussa se ”ämmä”. Tullut iha todistettua. On myös hassua, miten pojjaat armeijassa näyttää vuosi vuodelta todellakin enemmän pojilta ja lukiolaiset pienenee kokoajan. 😉
TykkääTykkää
Mää pidän itseäni edelleen nuorisona, varmaan sen takia, kun olen niin lapsekas ja näytän nuorelta ( niin kuin kyllä sinäkin). Olen siis 34-vuotias, muistaakseni…Ikää on tosiaan vaikea muistaa, koska 34-vuotias kuulostaa tätimäiseltä, ja en kyllä kovin tätimäinen ole 🙂
Itseäni ihmetyttää, kun saman ikäinen ystävä puhuu monesta asiasta, että ” silloin kun oli nuori, tuli tehtyä helpommin sitä ja tätä ja oltua rohkeampi ym.”. Itse koen yhä olevani nuori ( vaikka ikä muuta väittää) ja teen asioita ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin.
Mutta, joitain vanhenemisen merkkejä on ilmassa: kauhistelen kyllä nykyteinejä 😀 Silmärypyistä sen sijaan haaveilin jo 19-vuotiaana, on ihanaa saada naururyppyjä.
TykkääTykkää
😄 Hauska kirjoitus, tunnistin noista kohdista lähes kaikki! Omaa ikää en muista ja syntymävuotta saa tosiaan skrollata lomakkeissa kauan. Mä ymmärrän mitä täti tarkoittaa puhuessaan kiertämisestä (soittamista) ja kummipojan sanat ovat paljon vaikeampia tajuta (ipad).
TykkääTykkää