Vietin viikonlopun hieman pelonsekaisin tuntein, odotellen milloin postiluukusta putoaisi kotiseutupaitoihin liittyvää vihapostia harrasmielisiltä kansalaisilta. Yllätys olikin melkoinen, kun vihapostin sijaan sainkin fanipostia – ja vielä vähemmän hartaan kuvan kera. En suoraan sanottuna tiedä, mistä tuntemattomaksi jäänyt runoilija oli niin kovasti innostunut, mutta kuvassa esiintyvästä erektiosta päätellen joku jutuistani oli häntä kuitenkin koskettanut.
Vaikka olinkin purskauttaa aamukahvit rinnuksilleni silkasta huutonaurusta, niin todellisuudessahan asia ei ole lainkaan hauska. Ei sitten yhtään.
Sillä vaikka minä olen nähnyt elämässäni jo sen verran kaikkea, ettei yksi tatti sinne tai tänne enää mieltäni järkytä, on helvetin väärin pakottaa ihminen katsomaan asioita, joita hän ei haluaisi nähdä. Sillä siitähän tässä on kyse, pakottamisesta. Aivan kuten ei puskassa vaaniva itsensäpaljastaja kysy uhriltaan, ei minultakaan kukaan kysynyt, että kiinnostaisiko nähdä vieraan ihmisen sukupuolielin kännykän näytöltä kesken katsastuskonttorilla nautitun aamukahvin. Ja juu ei, en oikeasti olisi halunnut sitä nähdä, eikä muuten olisi halunnut katsastusmieskään, mutta eipä se enää näkemättömäksikään muutu. Ja se on ihan todella syvältä.
Vaikka en uskokaan saavani tällaiselle toiminnalle mitään järkevää selitystä, niin kysynpä kuitenkin. Mitä ihmettä liikkui mielessä, kun lähetit elimestäsi kuvan minulle? Ajattelitko, että minä nyt ihan oikeasti täällä Tunturissa hyppäisin autooni, kehottaisin pitämään erektiota yllä vielä hetken, niin että jos minä ajaisin ilman pissataukoja koko matkan, niin olisin siellä ehkä kahdeksassa tunnissa. Vai oliko tarkoitus jokin muu? Alistaa tai loukata? Entä menikö se koko ajatus nyt ihan pilalle, kun minua rupesikin naurattamaan ja kun katsastusmiestäkin nauratti?
Anteeksi nyt jos kyselen tyhmiä, mutta kun minun on vaan niin vaikea hahmottaa sitä tapahtumaketjua, jonka seurauksena erektiosi pääätyi kuvana Onnenpäivä-blogin viestilaatikkoon. Valaise minua, sinä runkkari.
ps. Toivottavasti ei haittaa, että kuvasi taisi lähteä puolivahingossa leviämään pitkin nettiä. Mutta ei hätää, se meemi jonka siitä tein, oli oikeasti aika hauska!
Onnenpäivä 
Hyi. Tuo on kamalaa ja samalla todella ahdistavaa.
Pakottaminen on hyvä sana kuvaamaan tilannetta, koska jokainenhan avaa saamansa viestin – tadaa.
Toivottavasti urpo tajuaa lopettaa yhteen kertaan, eikä innostu kestohäiriköksi!
TykkääTykkää
Jospa tämä nyt jäisi kertakokeiluksi, niin ei tarvitsisi alkaa miettimään ”jatkotoimenpiteitä”.
TykkääTykkää
Musta on tosi hienoa, että sä nostat tällaisia juttuja esiin. Kuvan laittaminen meeminä kiertoon on kyllä vähintä, mitä tommonen paska ansaitsee. Itsekin olen nähnyt useammankin kullin kuvan haluamattani. Ensin ne ahdisti, mutta pian alkoi vain pyöritellä silmiään, että ”niinpä tietysti, idiootti”. Mäkään en tätä ilmiötä ymmärrä ja toivon, että se oikeesti menis jo ohi eikä jäis taas yhdeksi seksuaalisen häirinnän muodoksi. Niitä kun on jo ihan tarpeeksi, ettei omassa viestiboksissaan tarvis sentään enää tulla pakotetuksi katsomaan toisten kikkeleitä. Toivottavasti jää yhteen kertaan tän järjen jättiläisen kuvat.
TykkääTykkää
Aivan samperin hyvä vastaus sulta, siis jakaa meeminä ja kertoa siitä! Kysehän tässä ilmiössä on valtasuhteista, alistamisesta, nöyryyttämisestä, nää perinteiset. Ja niskalenkkiotteen siitä saa juuri näin. Arvostan valtavasti sun tilannetajua, huumoria, asennetta!
TykkääTykkää
Tahtoo nähdä meemin! 😀
TykkääTykkää
Minäkin!
TykkääTykkää
Ja mä! 😀
TykkääTykkää
Trust me, ette halua 😀 Vaikka toisaalta, ehkä tästä pitäisi tehdä t-paita…
TykkääTykkää
Nämä on kyllä kiehtovia tapauksia. Siis tuo, että mikä ihmeen tapahtumaketju on johtanut siihen ajatukseen, että ”tuo ventovieras ihminen haluaa varmasti nähdä kuvan vehkeestäni”. Muistuu mieleen irc-gallerian ja messengerin kulta-aika, kun galleriasta ensin bongailtiin sähköpostiosoitteita joita lisäiltiin meseen. Mesessä oli se viehättävä ominaisuus, että siinä pystyi lähettämään liitetiedoston, josta näkyi esikatselukuva ruudulla. Kun tiedoston lähettämisen pysäytti, kuvaa ei välitetty vastaanottajalle mutta esikatselukuva jäi näkyviin.
Itse sain myös osani tuntemattomista vehkeistä ja vieläpä niin, että kuvan lähettämistä ei edeltänyt minkäänlaista muuta viestittelyä. Mikä ihme saa ihmisen pitämään tuota hyvänä ajatuksena? Ja olisiko siinä vastaanottavana osapuolena pitänyt ajatella että oooh yes, must have you now?
Mutta eipä siinä, kyllä minäkin innostuin kotiseutupaidoista. Tosin sen sijaan että lähettäisin sinulle kuvia kenenkään vehkeistä, tilasin niitä kaksi – Mikkelin itselleni ja Äänekosken isänpäivälahjaksi 🙂
TykkääTykkää
Yök. Mutta olet sinä vaan kova mimmi, Sinivaara! Minulta saat peräti kaksi ruumiinuloketta, nimittäin ylöspäin sojottavat peukalot.
TykkääTykkää
Hämmentävää. Onkohan niin että old school itsensäpaljastelu on… no, old school, ja tuo on sitä nykyaikaa? Todella kummallista toimintaa aikuisilta (oletan) ihmisiltä.
Itse muinoin vedin keilapallon kokoisen herneen nenään, kun kaveriporukan risteilyllä heräsin päivätorkuilta äänekkääseen kaverien väliseen rietasteluun. Suuttumistani pidettiin ylireagointina ja pelleilynä. Perustelin reaktiotani samaan tapaan kuin sinä, kyse on pakosta eikä omasta valinnasta. Tottakai kaikki on jo nähty ja koettu, mutta kyse on aina ollut omasta valinnasta. Todella vaikea suhtautua järkevästi ihmiseen, joka ei ymmärrä olennaisinta pointtia tuohtumukseni takana. Että kai tästä voi päätellä joidenkin saavan kiksejä nimenomaan siitä, että läväyttää tavaran ruudulle ihan ilman turhia kyselyitä.
TykkääTykkää