Kaliforniassa opittua

Uutena vuotena on tapana tehdä kaikenlaisia lupauksia itsensä ja tapojensa muuttamisesta, mutta kuten yleensä, uin itse tässäkin asiassa vastavirtaan. Minä nimittäin aion pitää kynsin hampain kiinni viime vuoden toimintatavoistani tänäkin vuonna.

020116_1

Vaikka tyttö pakotettiinkin lähtemään Kaliforniasta takaisin Suomeen, ei Kalifornian tarvitse lähteä kokonaan tytöstä. Olen nimittäin päättänyt, että aion parhaani mukaan soveltaa viime vuosina omaksumaani kalifornialaista meininkiä ja elämänasennetta vastaisuudessakin:

  • Elän kuin joka päivä paistaisi aurinko. Ja jos ei aurinko paista ulkona, niin sisäisesti sitten ainakin. Jos voi hyvä mieli olla kiinni pelkästä auringonpaisteesta, voi se yhtä hyvin olla kiinni vaikka sitten räntäsateesta.
  • Hymyilen tuntemattomille ja saatanpa otollisella hetkellä tervehtiäkin. Hymy tarttuu. Ei ehkä ensimmäisellä, toisella, kolmannella tai neljännelläkään kerralla, mutta elän toivossa, että jonain vuonna se yrmy papparainen lenkkipolulla hymyilee minulle vielä takaisin.

020116_3

  • Annan positiivista palautetta. Olipa kyse sitten kassajonossa seisoskelevan nätistä tukasta tai positiivisesta asiakaskokemuksesta pankissa, aion sanoa asiasta ääneen.
  • Sanon anteeksi ja kiitos, mielummin liian usein kuin liian harvoin. Kiitän oven avaamisesta, neuvoista ja kun minulle ojennetaan jotakin. Sanon anteeksi ohittaessani muita kosketusetäisyydeltä ja anteeksi, mutta voisinko saada huomionne.
  • Juttelen tuntemattomille. Koskaan ei tiedä miten hienoihin ihmisiin tutustuu tai mitä kaikkea voi oppia, kun avaa suunsa vierustoverille junassa, kuntosalilla, bussipysäkillä tai rappukäytävässä.

020116_2

  • Kunnioitan erilaisuutta, erilaisia kulttuureja, uskontoja ja arvoja. Meitä on moneen junaan ja mikä minä olen sanomaan, että vain se oma raiteeni veisi oikeaan suuntaan. Mutta joku raja tässäkin. Pöhlöjä ei kenenkään tarvitse sietää.
  • Olen oma itseni enkä anna muiden mielipiteiden rajoittaa omaa tekemistäni. Kaliforniassa oli helppoa olla oma itsensä, koska kukaan ei tuntenut. Aion jatkaa samalla tiellä, vaikka joku sitten tuntisikin. Tunteepahan ainakin todellisen minäni.
  • Ajattelen positiivisesti ja unelmoin suuresti. Optimisti pettyy ehkä silloin tällöin, mutta elää todennäköisesti pessimistiä onnellisemman elämän.

020116_4

Suosittelen, että näitä, usein amerikkalaiseksi pinnallisuudeksi leimattuja asioita voisivat muutkin pistää mahdollisuuksien mukaan korvan taakse. Sitä kun voi uudenvuodenlupauksellaan tehdä vahingossa itsensä lisäksi hyvää myös muille.

Onnellista, turvallista ja rakkauden täyteistä uutta vuotta kaikille!

 

 

Ensimmäinen viikko Suomessa

Ensimmäinen viikko Suomessa on nyt onnellisesti takana. Päivien määrään nähden olen ehtinyt kierrellä ja kaarrella jo melkoisesti, niin pääkaupunkiseudulla kuin kotikonnuillani Pohjois-Pohjanmaallakin. Koska yli kuuden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen aika moni asia on tuntunut kotimaassa vähän erilaiselta – tai jopa vieraalta – on kuluneisiin päiviin mahtunut melkoinen määrä oho-, aijaa-, häh- ja ai-näinkö-tää-olikin -hetkiä:

• Paksuista ulkovaatteista huolimatta tunnun olevan ainoa, joka kauppojen tukalassa jouluryysiksessä suostuu kaivautumaan ulos takistaan.

• Vaikka sisätiloissa on lämpimämpää kuin Suomen suvessa, pukeutuvat kaikki neuleisiin ja pitkähihaisiin myös kotioloissa.

• Pelkään, että kasvoni repeävät kun hymyilen. Mikään kasvovoide ei tunnu riittävän kuivaa sisäilmaa ja pakkaskeliä vastaan. Ei ihme, että ihmiset ovat talviaikaan kovasti vakavia.

• Pakolaiset on uusi sää. Jos ei ole mitään muuta puhuttavaa, voi aina avata keskustelun pakolaisista. Ja vaikkei haluaisikaan, joutuu asiasta keskustelemaan tämän tästä.

• Konduktööriä ystävällisempää asiakaspalveluhenkilöä on vaikea löytää.

• Suihkusta tulee lämmintä vettä heti. Samoin tulikuumaa, kun vääntää vanhasta muistista hanan kuumaan ääripäähän.

• Hyvästi avoinna hulmuava tukka. Talvella auki jääneet hiukset joko litistyvät, lätistyvät, jäätyvät, sähköistyvät tai tekevät mitä tahansa muuta paitsi ovat ojennuksessa.

• Suomalaiset kiilaavat, tönivät, tunkevat ja rynnivät kauppojen hyllyväleissä ja kadulla täysin häpeilemättä ja anteeksi pyytelemättä.

• Suomessa ei olekaan niin kallista. Pienen hintavertailun jälkeen moni asia Suomessa on merkkituotteita lukuunottamatta lähelle saman hintainen kuin Kaliforniassa.

• Kännykkä toimii kaikkialla. Myös sisällä kaupoissa ja maaseudulla.

• Sitä kun kuvitteli itse kiroilevansa jokseenkin paljon, tuntuukin yht’äkkiä ihan pyhäkoululaiselta, kun kuuntelee teinien sanailua lähijunassa.

• Kaupassa ei voi käydä ostamatta suklaata. Tai karjalanpiirakoita. Tai lihapiirakoita. Tai ryynimakkaraa.

• Kun on menossa kylään viikonloppuna ja haluaisi viedä lahjaksi viinipullon, se ei onnistu, koska viiniä ei myydä sunnuntaisin.

• Herätessään on täysin mahdotonta tietää onko keskiyö, aamuyö, aamu vai iltapäivä. Pimeys yhdistettynä jet lagiin takaa täydellisen unirytmin sekoittumisen.

• Siskonpeti on oikeasti hauska sketsiohjelma. Moni muu kotimaiseksi komediaksi tituleerattu taas ei.

Toivottavasti kukaan ei tästä puolivakavissaan kirjoitetusta listauksesta kuitenkaan pahoittanut mieltään. Sellaisen yleistyneen ilmiön kun olen myös pistänyt merkille nyky-S(u)omessa.

Tsemppiä jouluryntäyksen viime metreille!

 

Kulttuuriero kuuluu lenkkipolullakin

Perjantaina oli taas se päivä viikosta, kun oli aika hakea vaihtelevuutta peruslenkkiin ja kipaista hitusen pidempi aamuhölkkä. Koska en varsinaisesti ole mikään juoksija, ulkona oli riivatun kuuma ja jalatkin edellisestä lenkistä vielä hivenen jumissa, alkoi kolmannentoista kilometrin kohdalla oman lihamassan kuljettaminen tuntua oikeasti työnteolta.

Mäennyppylää hiljalleen valloittaessani suhahti ohitseni pari maastopyöräilijää, jotka huikkasivat ohimennen: ”Looking good! Go girl!”. Koska kuutisen vuotta Yhdysvalloissa on jo karsinut minusta pois sen ennakkoluulon, että tuntemattomille ihmisille huutelu olisi aina vittuilua, olin kannustuksesta aidosti hyvilläni. Itse asiassa tuo kommentti atleettisen pyöräilijän suusta antoi niin paljon lisäpotkua, että lihavuoren loppumatka sujui Mertarannan sanoin suoranaisessa hurmiossa.

Ero suomalaiseen treenikäyttäytymiseen on tässä suhteessa silmiinpistävä. Vieraiden menoa ei suomalaisella lenkkipolulla tai salilla paljon kommentoida, paitsi ehkä hiihtoladulla, jossa huidotaan aggressiivisesti sauvalla hitaampia siirtymään sivummalle maleksimasta. Huomautetaan nyt kuitenkin, että tämä on puhtaasti omaa kokemustani ja on toki mahdollista, että mielikuvani on täysin vääristynyt.

Sen verran olen jo omaksunut Kalifornian letkeyttä, että olen itsekin alkanut kannustamaan tuntemattomia ihmisiä ylämäissä ja huikaamaan salilla ohimennen, että ”Good job!”. Mutta kannustaisinko sitten tuntematonta kanssatreenaajaa Suomessa? Salilla ehkä, mutta lenkkipolulla tuntemattomalle kannustuksen heittäminen tuntuu yhtä luontevalta kuin hammastikut kynnen alla.

Mikä ihme siinä sitten on niin hankalaa? Kulttuurierot toki, se että pelkää toisen osapuolen pitävän hulluna tai humalaisena, mutta myös se, että suomen kieli ei vakavuutensa vuoksi vaan taivu kevyenletkeisiin kannustushuudahduksiin kuten englanti.

Ajatellaanpa, että joku kääntyisi lenkkipolulla katsomaan ja huikkaisi, että tyttö hei, hyvältä näyttää! Tuleeko silloin suominaisella ensimmäisenä mieleen että a) jee, kiitos! vai b) suksi suolle pervo…!

En nyt sano, että toisessa maassa olisi paremmin kuin toisessa, sillä askel kiristyy valitsipa sitten vastaukseksi a:n tai b:n. Vaihtoehto a:n kannattaja juoksee entistä kovempaa positiivisuuden ja kannustuksen voimalla, kun taas vaihtoehto b:ssä henkilö pinkoo henkensä kaupalla karkuun himoraiskaajaksi kuvittelemaansa henkilöä. Lopputulos on sama.

Dubai ja nainen salilla

Vaikka olenkin Dubain tarjoamien herkkujen edessä löysännyt dieettiäni, olen roikkunut orjallisesti kiinni treenisuunnitelmassani. Tämän on mahdollistanut varsin kivasti varusteltu ja asukkaille ilmainen hotellin kuntosali, jossa olen vieraillut pari kertaa päivässä. Vaikka hotellin salin asiakaskunta onkin monikulttuurista, on kävijöistä huomattava osa selkeästi tunnistettavissa muslimimaiden asukeiksi. Heidän kanssaan samalla salilla treenaaminen onkin sitten tuonut matkaani aivan uusia ja vähän hämmentäviäkin vivahteita. Itse asiassa tuntuu melkeinpä siltä, kuin olisin muuttunut turistista itse turistinähtävyydeksi.

Nainen käy salilla.

Ensimmäisenä päivänä salilla, ladattuani vajaan 50 kilon lämmittelypainot penkkiin, kommentoi eräs tummasilmäinen mies aikansa tuijoteltuaan, ettei ollut koskaan ennen nähnyt naisen penkkaavan. Lopulta ymmärsin rivien välistä, ettei hän ollut itse asiassa koskaan edes nähnyt naista salilla. Seuraavaksi salin naispuolinen työntekijä tuli kertomaan, kuinka hienoa on nähdä naisella lihakset ja kysyi heti perään, että haittaako jos hän katselee hetken kun treenaan. Ennen kuin tajusinkaan, seisoi salin henkilö- ja asiakaskunta rivissä katsomassa, kuinka suomityttö veti leukoja. Voi sitä ihmettelyn määrää. Yht’äkkiä mieleeni tuli elävästi vuoden takainen Dubain matka, jolloin moskeijan kaapulainaamon tytöt halusivat kilvan tunnustella sermien takana hauistani.

Nainen käyttää vapaita painoja (ei pelkästään noita söpön värisiä…)

Tänään treenaamisesta ei sitten tahtonutkaan tulla enää yhtään mitään salivalvojan seuratessa jokaista liikettäni metrin etäisyydeltä, kommentoiden jokaista lihassyytäni ja kysellen kymmeniä kysymyksiä ruokavaliostani, treeniohjelmastani ja lisäravinteistani koko treenin ajan. Kun sitten edelliseltä viimein kysymykset loppuivat, asteli salille kovasti arabin näköinen vakava mies ja kysyi sopisiko puhutella. Pelkäsin jo hetken, että touhuamiseni on alkanut aiheuttamaan yleistä pahennusta ja nyt on läksytyksen aika, mutta mies tahtoikin vaan kertoa, kuinka hienoa on nähdä nainen hyvässä kunnossa ja että hänen maassaan naiset ovat patalaiskoja. Hämmennykseltäni en tullut edes kysyneeksi miehen kotimaata, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hän tuli todennäköisesti jostain, missä naisten liikkumattomuus johtuu aivan muusta kuin yleisestä laiskuudesta. Lopuksi hän vielä ylisti jumalaa ja sitä minkälaisen vartalon olen häneltä lahjaksi saanut. Vain vaivoin sain nieltyä sanani, etteivät nämä muodot kyllä ihan pelkästään rukoilemalla ole ilmaantuneet.

Nainen hikoilee.

Tällä matkalla mielenkiintoisinta onkin ollut tämä kulttuurierojen konkretisoituminen omalle kohdalle, vaikka se sitten onkin saanut oloni hetkittäin melko vaivaantuneeksi. Ehdottoman positiivinen yllätys on kuitenkin ollut se, ettei ihmisten katseissa ja reaktioissa ole ollut aistittavissa halveksuntaa, vaan puhdasta kiinnostusta ja kai oikeasti ihailuakin. Eli kyllä, muslimimaan jälkeenkin on suomalainen mies edelleen lajinsa ainoa, joka on tullut minulle päin naamaa sanomaan, ettei lihaksikas nainen ole kaunis ja että pitäisi treenata vähemmän ja pienemmillä painoilla.

Harhaanjohtavaa ruokasanastoa

Kun nyt ruokalinjalle kerran lähdettiin, niin pysytellään sillä vielä yhden postauksen verran. Täällä Amerikassa on nimittäin vuosien aikana tullut vastaan hieman harhaanjohtaviakin ruokatermejä, joiden edessä ainakin tällainen semikielitaidoton hämmentyi alkuaikoina tämän tästä. Kaikki kun ei välttämättä ole sitä miltä äkkiseltään kuulostaa.

Burger

Koska burgeri on suomen kielessä jo niin vakiintunut termi, sitä äkkiseltään kuvittelisi burgerin tarkoittavan kaikessa yksinkertaisuudessaan hampurilaista myös täällä rapakon takana. Näin toki yleensä onkin, mutta esimerkiksi ruokakaupoissa burger tarkoittaa usein pelkkää jauhelihapihviä.

Apple Cider

Pettymys on taattu, jos erehdyt ostamaan kaupasta apple cideriä siiderin toivossa. Apple cider kun on harhaanjohtavasta nimestään huolimatta omenamehua. Siideriä löytyy hyllystä nimellä hard cider.

Kabob

Ah, baari-illan jälkeen maistuu kebab! Paitsi, että kabob ei lähes identtisestä nimestään huolimatta ole kebabia. Ei, vaikka kabob-ravintolat muistuttavat kebab-ravintoloita erehdyttävästi myös ulkoa päin. Kabob-ravintola tarjoaa lihanpaloja vartaassa, ei kebab-pötkylästä veisteltyä kebab-lihaa.

Vähärasvaista voimaitoa. Niin mitä…?

Buttermilk

Buttermilk, eli suoraan käännettynä voimaito, kuulostaa äkkiseltään perin ällöttävältä. Todellisuudessa buttermilk on kuitenkin tuikitavallista piimää.

Hot dog

Hot dog on tietysti hodari. Paitsi etteipä asia aina ole näin yksinkertainen. Ruokakauppatermistössä hot dog tarkoittaa myös pelkkää nakkia.

Italian makkaraa. Tai sitten ei.

Italian Sausage

Kun tilaat pizzeriassa pizzan jonka päällä on italian sausagea, se ei suinkaan tarkoita, että pizzan päällä olisi italialaista makkaraa. Italian sausage kun voi käyttökohteesta riippuen tarkoittaa myös italialaisittain maustettua possunjauhelihaa.

Grape lemonade

Yritin aikoinaan etsiä kaupasta greippilimua, jotta voisin tehdä siitä lonkeroa pikku tujauksella giniä. Ostin kaupasta 24-packin grape lemonadea todetakseni kotona, että happaman greippilimun sijaan tölkeistä löytyi ällömakeaa viinirypälelimua. Niin, greippi on tietysti grapefruit, ei pelkkä grape.

Mountain oysters

Tämähän on klassikko ja varmasti monelle tuttu juttu. Mutta kertauksena vielä vahinkojen välttämiseksi: mountain oysterit eivät suinkaan ole ostereita vaan kiveksiä.

Jauhelihaa purkissa?

Mincemeat

Kerran piirasta tehdessäni käskettiin ohjeessa kaataa piiraan päälle purkki mincemeatia. Hämmennyin. Miksi makean piiraan päälle laitettaisiin jauhelihaa? Mincemeat on kuitenkin makeaa, hedelmistä, pähkinöistä ja mausteista valmistettua piiraan täytettä. Wooot?

Onkos teillä muilla tullut reissussa vastaan harhaanjohtavaa ruokasanastoa?