Varsin nopeasti ohimenevä paskavaimofiilis

Olin tässä eräänä päivänä lounaalla kaverini kanssa ja olin sen vuoksi sipaissut hieman meikkiäkin kasvoille, kevyesti syvyyttä silmiin ja elonväriä poskille. Suunnattuani myöhemmin iltapäivällä samoilla kasvoilla salille, ei kulunut kauankaan, kun eräs ennestään tuttu mies istahti viereeni ja kehaisi, kuinka kiva on nähdä minut kerrankin ehostettuna.

Kiittelin hieman nolostellen ja suomalaisena katsoin tarpeelliseksi informoida, että en minä muuten olisi laittautunut, mutta kun oli tässä ollut vähän muutakin menoa. Mies katsoi minua silmissään häivähdys amerikkalaista saippuaoopperaa, pudotti hetkeksi painot käsistään ja kertoi kahdenkymmenen vuoden avioliitostaan ja siitä, kuinka vaimonsa oli aamulla ehostautunut vaikka pysyi kotona koko päivän ja kuinka hän arvostaa sitä, että vaimo vielä vuosikausien jälkeenkin meikkaa päivittäin miehensä silmää miellyttääkseen.

Iski välitön paskavaimofiilis.

Enhän minä ämpäriruma ole ilman meikkiäkään, mutta viime vuosien aikana mies-poloni on kyllä nähnyt vaimoaan enemmän luonnonkauniina kuin edes kevyessä arkimeikissä. Toki minäkin ennen vietin sen parikymmenminuuttisen meikkisuti kädessä ennen töihin lähtöä, mutta nyt kun työt hoituvat etänä ja poistun kotoa pääasiassa vain lenkille tai salille, en laiskuuttani jaksa puunata naamavärkkiäni esittelykuntoon ihan vain kotona miestäni silmiin tuijotellakseni.

Noin viiden sekunnin kuluttua paskavaimofiilis oli poissa.

Tottakai sitä haluaa puolison pitävän itsestään huolta vielä pitkänkin yhteiselon jälkeen, kyllä minä sen ymmärrän, mutta todellisuudessa itsestään huolehtiminen on niin paljon enemmän kuin pelkkä maalikerros kasvoilla, kauniit kynnet, päivittäin trimmatut säärikarvat tai harkiten valitut vaatteet.

Ei ollut nyt blogiinkaan tähän hätään tarjolla tämän pyntätympää naista…

Vaikken aina jaksakaan laittaa tukkaa nätisti, puuteroida nenääni tai edes pukeutua pyjamahousuja kummempaan, sanoisin, että miehellä on käsipuolessaan jotain tärkeämpää – fyysisesti ja henkisesti itsestään huolta pitävä vaimo ja se vasta aikaa, vaivannäköä ja paneutumista vaatiikin – ainakin enemmän kuin ripsiväriin tarttuminen. Ja väittäisin, että se myös pitkässä juoksussa antaa enemmän, vaikkeivät nämä asiat tietysti toisiaan poissulkevia olekaan.

…mutta ei toisaalta olisi voinut löytyä kyllä paljon enempää itsestään huolta pitävämpääkään.

Sen lisäksi, että oikeasti tunnen itseni jopa aika hyväksi vaimoksi, tunnen myös mieheni erinomaiseksi aviomieheksi, koska hän puuttuu ennemmin henkisen tai fyysisen hyvinvointini laiminlyömiseen, kuin laiskahkoon meikkaamiseeni.

Kymmenen yhteisen vuoden jälkeen…

…ihan jokainen päivä ei enää ole täynnä söpöstelyä ja romantiikkaa
…silloin tällöin tulee edelleen pientä ja joskus suurtakin kinaa
…kaikkea ei vieläkään ole valmis jakamaan toisen kanssa
…emme vieläkään ole kaikesta samaa mieltä
…emmekä todellakaan osaa lukea toistemme ajatuksia

Silti en vaihtaisi päivääkään pois. No okei, ehkä pari, mutta en enempää. Hyvää 10-vuotispäivää, taisteluparini.

Kuvat ovat Marke Liimataisen kuvasarjasta ”Instead of Happily Ever After”. Sarjassa esitellään supersankareita sekä muita satuhahmoja, joiden elämä ei mennyt kuten saduissa ja sarjakuvissa. Tässä kuvasarjassa esiintyvät eläköityneet supersankarit Batman ja Kissanainen. Kurkkaa myös edellinen Marken kanssa tehty kuvaprojekti täältä.

Seitsemän vuoden kriisi – taas!

Tässä kun tulee pian kymmenen vuotta täyteen siitä, kun korvasin miehen lusikat omillani, kuvittelin sen kuuluisan seitsemän vuoden kriisin nyt ainakin olevan historiaa. Vaan toisin kävi. Valistunut Amerikan naapurini nimittäin tiesi kertoa, että se todellinen, kaikista hirmuisin, turmiollisin ja hermojaraastavin kriisi iskee seitsemän avioliittovuoden jälkeen! Ja koska tuomarin julistuksesta tuli viime joulukuussa kuluneeksi ne maagiset seitsemän vuotta, elämme ilmeisesti aikaa, jolloin ne kaikkein karmeimmatkin kauhuskenaariot saattavat käydä toteen.

Selviytymissuunnitelmaa kriisivuodelle laatiessamme, kävimme miehen kanssa yhdessä läpi muutamia sellaisia pikkuasioita, jotka saattaisivat näinä vaikeina aikoina johtaa kriisiin ja lusikoiden jakamiseen.

Kriisin paikka

Mies kasvattaisi hiukset

Rakkaus voi olla hiuskarvan varassa. Olen nainut kaljun, en mitään Fabiota.

Vaimo penkkaa enemmän kuin mies

En edes tiedä mitä tällaisen asetelman takana olisi, mutta en pidä siitä.

Ostamme Toyota Corollan

Tässä vaiheessa olemme kadottaneet itsemme, arvomme ja sielumme.

Ei enää pusuja töihin lähtiessä

Siinä vaiheessa, kun ei ovella enää vaihdeta pusuja, on suhde kriisissä tai toisella ebola. Kummastakaan ei seuraa mitään hyvää.

Vaimo pukeutuu mummokalsareihin

Mies näkee harvoin painajaisia, mutta silloin kun näkee, niissä liihottaa Sloggin puuterinvärisiin mummokalsareihin verhottu ahteri.

Vaimo vastaa ruokahuollosta

Vaimon satunnaiset kokkailut eivät vielä tapa, mutta jos vaimon sapuskoilla pitäisi elää viikkoja, iskisi nälänhätä. Ja se olisi kriisi se.

Vaimo laihtuu liikaa

Mies on nainut amazonin eikä mitään rimpulaa.

Skientologiksi kääntyminen

Periaatteessa perheessämme vallitsee uskonvapaus, mutta jommankumman ryhtyessä veljeilemään ufomiesten kanssa, saattaisi mustasukkaisuus nostaa rumaa päätään.

Tupakointi

Haise vaikka Menneniltä, mutta älä tuhkakupilta.

Mennenin käyttö

Perun edellisen, polta vaikka pilveä, kunhan et haise Menneniltä.

 

Mikäs teidän perheessä aiheuttaisi kriisin?