Olen vähitellen alkanut päästä jyvälle siitä, mitä vanhemmat ihmiset tarkoittavat sanoessaan, etteivät tunne itseään niin vanhaksi kuin mitä numerot ja peili antavat ymmärtää. Vaikka omasta mielestäni olenkin vielä tosi nuori, olen alkanut saamaan lisääntyvissä määrin niin ulko- kuin sisäpuoleltakin kumpuavia viitteitä iän karttumisesta:

• Se tunne, kun ihmettelet salilla, että kappas kun ovat lapsetkin innostuneet treenaamaan ja eikös täällä ole mitään ikärajoja. Myöhemmin parkkipaikalla katsot, kun nämä samat lapset hyppäävät omiin autoihinsa ja ajavat tiehensä.
• Se tunne, kun kaverin pikkuveli, jota on aikoinaan työntelit kärryissä, viettää kolmekymppisiä.
• Se tunne, kun lapsikatraan kanssa liikkuva, selvästi jo kypsempi pariskunta osoittautuu viitisen vuotta itseäsi nuoremmaksi.
• Se tunne, kun Alkoon mennessä unohdat henkkarit matkasta etkä ole varma suostutaanko sinulle myymään viiniä, mutta kukaan ei kysykään sinulta papereita.
• Se tunne, kun tuntuu että meikkivoidetta pitäisi levittää kasvojen lisäksi myös rintakehään ja käsivarsiin, kolme kerrosta.

Mistä nämä rypyt oikein tulivat…?

• Se tunne, kun joudut nettikaavakkeita täyttäessäsi skrollaamaan kilometritolkulla kohtaa, jossa valitaan syntymävuosi.
• Se tunne, kun ikää kysyttäessä vastaus ei tulekaan enää kuin apteekin hyllyltä, vaan joudut laskemaan iän päässäsi, sikäli mikäli muistat mitä vuotta eletään.
• Se tunne, kun tajuat Titanicin olevan melkein 20 vuotta vanha leffa, vaikka juurihan kävit sen katsomassa elokuvissa exexexexexexexex-poikaystävän kanssa.
• Se tunne, kun krapula kestää tunnin sijaan useita päiviä.
• Se tunne, kun menet mielummin nukkumaan, kuin kärsit usean päivän krapulasta.
• Se tunne, kun ensi kerran sanot ”ei minun nuoruudessani…” ja ”ennen kaikki oli paljon paremmin.”
• Se tunne, kun pyydät teiniä ottamaan tv-ohjelman nauhalle eikä tämä ymmärrä mitä haluat.
• Se tunne, kun lapsuuden astiastoja myydään kirpputorilla etuliitteellä retro.
• Se tunne, kun 11 vuotta sitten muistat ajatelleesi 11 vuotta vanhemmasta miehestäsi, että onpas hän aikuinen ja kypsä.

Pakko kai se on pikkuhiljaa hyväksyä, ettei tässä enää ihan nuorisoa olla. Apua.