Mies käväisi kuluneella viikolla noutamassa meille mantereelta uuden koiranpennun ja sitä ollaan nyt tässä ihmetelty, ihasteltu ja vähän yritetty opettaa talon tavoillekin. Sen verran pentu jo tietää, että terassi on jäisenä liukas, puput ovat vähän pelottavia pimeässä tömistellessään, Voltin makuupaikalle ei kannata mennä muuten kuin salaa ja silloin ei ulvota, kun isäntä on yövuoron jälkeisillä kauneusunilla.

Pentukoira on nimeltään Masa ja hän on 8 kuukauden ikäinen saksanpaimenkoira. Ensimmäiset kuukautensa Masa on viettänyt ihan tavallista kotikoiran elämää ja nyt edessä ovat poliisikoiran opinnot, kunhan ensin kuukauden koeajasta selvitään. Masasta kaavaillaan siis miehelle uutta virkakoiraa vanhemman virkakoiran siirtyessä lähivuosina ansaitulle eläkkeelle.

Tehtävää pennun kanssa on paljon, ja vieläkin enemmän, mutta onneksi pennulla on myös innokkuutta ja halua olla kaikessa mukana. Takana ovat jo ensimmäiset tottistreenit, kuten myös ensimmäiset työvuorot. Hetki taitaa vaan vielä kulua, että meidän pienestä karvaturrista tulee katu-uskottava partiokoira.

Kahdella vanhemmalla koiralla, Voltilla ja Kostolla, on vielä hieman sulateltavaa pennun kanssa. Vaikka Voltti itsekin on melkoinen sähköjänis, tahtoo pennun energisyys silti ottaa toisinaan nartun hermon päälle. Kosto taasen tykkää vanhemman virkakoiran oikeudella osallistua Masan koulutukseen tehostamalla ihmisväen komennuksia omilla ärräpäillään. Suuremmilta koirien välisiltä koulutushetkiltä on silti toistaiseksi vältytty, vaikka pieni levottomuus ilmassa vielä leijaileekin.

Näin se lauma taas vaivihkaa laajeni neljällä ennen aikojaan kasvaneella tassulla, kahdella vielä hieman lerpattavalla hörökorvalla ja alati heiluvalla hännällä. Tervetuloa porukkaan, Masa!