Kurssisyksy

Vaikka en tykkääkään puhua syksystä elokuussa, niin yksi varmoista lähestyvän syksyn merkeistä on kansalaisopistojen kurssien alkaminen. Siksipä pikaisena muistutuksena kaikille, että ilmoittautuminen syksyn kursseille on käynnissä nyt (toki pieniä paikkakuntakohtaisia erojakin voi olla)!

Itsehän löysin Oulu-opiston tarjonnasta jumppapaketin, johon kuuluu yli 60 viikottaista liikuntatuntia ympäri Oulun, sisältäen mm. erilaisia joogatunteja, jumppatunteja, kehonpainotreenejä sekä kahvakuulailua. Lisäksi ilmoittautunen englannintunneille pitääkseni yllä kovalla työllä päähäni taottua kielitaitoa.

170816_1Täysin aiheeseen liittymätön otos, mutta pakko oli ottaa kuva, kun meillä Äänekoskella paistoi tänään aurinko! Jee!

 

Jos siis olet haaveillut keramiikkatöiden teosta, uuden kielen opiskelusta, lapsuuden soittoharrastuksen elvyttämisestä tai vaikkapa teatterilavalle nousemisesta, kurkkaa asuinpaikkasi kansalais- tai työväenopiston kurssitarjontaa! Varoituksena tosin, että etenkin käsityö- ja erilaiset taidekurssit täyttyvät huisin nopeasti!

Mites on, kuuluuko sinun syksyysi kansalaisopiston kurssi tai pari?

 

 

Ehtaa lasitavaraa

En voi sanoa, että olisin aikaisemmin ollut erityisen viehättynyt lasiesineistä, sillä lasi elementtinä oli mielestäni kova, kylmä ja hivenen elotonkin. Tämän vuoksi katseeni tapasi ennen kääntyä lähinnä vain puu- ja keramiikkaesineiden kohdalla, jotka huokuivat enemmän sellaista lämmintä tunnelmaa, jollaista tahdoin kotonakin olevan.

Sattuipa sitten niin, että tutustuin Kaliforniassa pariskuntaan, joilla oli takapihallaan täysin varusteltu lasistudio. Useampana iltana lasinpuhallustouhujaan seurattuani, aloin pikkuhiljaa syttyä lasiesineiden kauneudelle. Oli vaikea ylläpitää mielikuvaa kylmästä ja elottomasta materiaalista, kun katseli puhallusputken päässä liikehtivää tulikuumaa lasimassaa, joka pikkuhiljaa, vaihe kerrallaan, muuttui kohti toivotunlaista, uniikkia lasiesinettä.

150816_3

Nyt kun silmäni ovat viimein auenneet, olen kierrellyt kirpputoreja ja antiikkiliikkeitä löytöjen toivossa aivan uudenlainen pilke silmäkulmassa. Viime viikolla, ostettuani ensin setin Sarpanevan Iittalalle suunnittelemia 60-luvun juomalaseja, näin kirppispöydän takaosaan kätketyn massiivisen lasimaljakon.

150816_1

Hetken tuota lähes kahden kilon painoista lasikäikälettä käänneltyäni, totesin sen olevan Sarpanevan suunnittelema ja signeeraama Nardus vuodelta -68. Vaikkei tuo taidelasiksi luokiteltava maljakko useiden satasien arvoinen löytö vielä ollutkaan, niin koen sen itse varsin hyväksi löydöksi massiivisen kokonsa ja kauniin ulkomuotonsa vuoksi. Ja onhan se hivenen nurinkurista, että maksoin pian 50 vuotta täyttävästä kotimaisesta taide-esineestä vähemmän, kuin maksaisin muutaman vuoden vanhasta, Thaimaassa valmistetusta muumimukista.

150816_2

Mites on, löytyykö teiltä muilta maitolasia ihmeempää lasitavaraa kotoa?

 

Nimiä paperissa

Yli vuoden kestänyt kodittomuutemme alkaa vihdoin ja viimein olla loppusuoralla, sillä olemme ottaneet merkittävän askeleen kohti omaa kotia. Täysin omasta kodista ei kuitenkaan ole kyse, sillä maailmalla vietetyt vuodet ovat ainakin toistaiseksi karistaneet meistä halun toteuttaa perisuomalaista unelmaa oman talon muodossa. Sinikynällä rustatut nimikirjoitukset paperin alalaidassa oikeuttavat meidät kuitenkin asumaan vuokralla talossa, joka tuntui heti ensisilmäyksestä lähtien kodilta leivinuunineen ja ikkunasta avautuvine jokinäkymineen.

100816_1100816_2

Varsinaiseen muuttopäivään on aikaa vielä reipas kaksi viikkoa, mutta odotan avainten luovutusta jo kuin kuuta nousevaa – siitäkin huolimatta, että varsinainen muuttokuorma saapuu Kaliforniasta vasta syyskuun puolivälin jälkeen ja sitä ennen olisi tultava toimeen sekalaisella Ikeasta ja kirpputoreilta hamstratulla, melko askeettisella tarpeistolla.

Todellisuudessa omassa kodissa tuntuu kuitenkin juuri nyt materiaa houkuttelevammalta ihan muut asiat.

100816_3

Ajatella, että saan ensimmäistä kertaa 13 kuukauteen tyhjentää matkalaukkujen sisällön vaatekaappiin, täyttää jääkaapin omilla pöperöilläni ja vessankaapit omilla kosmetiikkapurnukoillani. Että saan valvoa niin pitkään kuin huvittaa muita häiritsemättä ja hipsiä sen jälkeen nukkumaan omaan sänkyyn. Aika mieletöntä!

Jännittää. Vähän kuin olisi taas teini ja muuttamassa ensi kertaa omaan kotiin.

Kuvat: Koitelinkoski, Kiiminki. Pari kivenheittoa uudesta kodista.

 

Vinkki parempaan lomaan

Vaikka itse olenkin ollut kesälomani jälkeen jo reilun viikon verran töissä, niin ehkä siellä on joku muu vielä kesäloman vietossa. Seuraa nimittäin loman laatua parantava vinkki, joka ei todellakaan ole mikään uusi juttu, mutta jota harva tulee kuitenkaan toteuttaneeksi.

Kokeilepa sulkea kännykän datayhteys loman ajaksi.

Lähtiessämme Kalifornian matkalle, oli tarkoitukseni hankkia muutamaksi viikoksi käyttööni paikallinen prepaid-liittymä. Vietettyäni 16 tuntisen menomatkan ilman puhelinta, tarkkailtuani lentokentällä ohi kulkevia, oikeita ihmisiä Instagram-kuvien sijasta, unohdettuani typerät klikkiuutiset hyvää kirjaa lukiessani ja juteltuani Facebookin chat-ruudun sijaan mieheni kanssa kasvotusten, olin perille päästessämme muuttanut mieltäni. Datayhteys sai luvan pysyä suljettuna.

Ja voi vitsi kuinka paljon enemmän ehdinkään havainnoida ympäristöä, kun ei jokaista asiaa tarvinut samalla sekunnilla raportoida Facebookissa, Whatsappissa ja Instagramissa. Yhtäkkiä pitikin keksiä kännykän räpläämisen sijaan jotain muuta tekemistä ravintolassa ruoka-annosta odotellessa, katsella ihmisiä, lueskella lehtiä ja pitää miehen kättä omassa. Riitti vallan mainiosti, että kännykkäni toimi lähinnä kamerana ja kävin yhteyksien päässä ainoastaan iltaisin tukikohtamme nettiliittymän kautta, jos edes silloin.

080816_1Reissussa hyödynnettiin lähinnä kännykän kameraominaisuuksia.

Sen lisäksi, että oli enemmän aikaa katsella ympärilleen, tuntui hyvältä olla tavoittamattomissa. Ettei tarvitsisi vastata kenellekään. Ei tarvitsisi tietää tuoreimpia uutisia eikä olla osallisena päivän polttavia keskusteluita. Että saattaisi sanoa myöhemmin ihmisille, että en tiennyt ja en ollut kuullutkaan ja se olisi ymmärrettävämpää kuin sanoa, ettei minua oikeastaan edes kiinnosta.

Kokeilkaapa. Nämä Onnenpäivät ja muut hölynpölyt joutavat ihan hyvin seurantatauolle loman ajaksi.

 

Hwy 1

Täällä ollaan taas tukevasti koti-Suomessa, mutta palataan vielä hetkeksi rapakon taakse. Minulta nimittäin kysytään aika useinkin matkavinkkejä Kaliforniaan, että mihin kannattaisi mennä ja mitä nähdä. Olen täällä blogissa kertonut kai jo kyllästymiseen asti Kalifornian vuoristomaisemista (täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä, näin muutamia mainitakseni), mutta en muista koskaan maininneeni Kalifornian rannikkoa pitkin kiemurtelevaa rantatietä, Highway 1:stä.

Ajelimme tuota tietä pitkin Orange Countysta Bay Arealle viime viikolla ties monettako kertaa ja aina vaan hulppeat maisemat, rantakallioon lyövä aallokko ja tien toisella puolella kohoava vuoristo jaksavat mykistää kauneudellaan. Jos siis olet aikeissa matkata San Franciscon ja Los Angelesin, tai vaikkapa San Diegon välillä, suosittelen vuokraamaan auton ja ajamaan tämän matkan lentämisen sijaan.

020816_1

Vaikka tie kulkeekin koko Kalifornian päästä päähän ja olisit aikeissa ajaa vain pätkän Los Angelesista San Franciscoon tai päinvastoin, kannattaa tähänkin matkaan varata aikaa varmuuden vuoksi 12 tuntia. Vaikkei kilometrejä matkaan mahdukaan kuin reilut 700, venyttää muu liikenne matka-aikaa merkittävästi, välillä täytyy käydä syömässä ja maisematkin ovat sellaiset, että niitä täytyy pysähtyä tämän tästä ihailemaan.

Juuri tuon muun liikenteen mukanaan tuoman aikakertoimen vuoksi kannattaa aikataulu suunnitella tarkoin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että etelässä Santa Barbara – Malibu – Los Angeles – Orange County – San Diego -akselilla ja pohjoisessa San Franciscon lähistöllä oloa kannattaa vältellä ruuhka-aikoina, sillä pahimmillaan liikenne voi silloin kuusikaistaisella moottoritielläkin seisoa käytännössä paikoillaan. Yleensä vähiten ruuhkaisat ajat ovat arkisin n. klo 10-14 välisenä aikana ja illalla klo 20 jälkeen. Mutta yksin ei tarvitse ajella silloinkaan, sillä liikennettä on suurkaupunkialueilla aina.

020816_2

Kaupunkialueiden ollessa tällä reitillä lähinnä pakollinen paha, löytyy kaikki näkemisen arvoinen pääasiassa niiden ulkopuolelta. Maisemat ovat ehkä kaikkein hulppeimmat Big Surin alueella, mutta muuallakin riittää katseltavaa, kuten esimerkiksi San Simeonissa, jossa voi ihmetellä rannalla köllötteleviä merileijonia.

Etenkin alkukesästä kannattaa ottaa huomioon, että Kalifornian rannikolla voi olla runsaastikin mereltä nousevaa sumua, joka häviää vasta iltapäivän tunteita – jos aina silloinkaan. Sumua oli myös meidän matkallamme viime viikolla, etenkin pohjoisessa, jossa auringon laskiessa mereltä nousevaan kosteuteen sotkeutui sisämaasta puskeva metsäpalojen savu. Tunnelma oli aavemaisen kaunis ja ilma kostean kolea. Vaikka lähtiessämme lämpötila Orange Countyssa oli +30, kuvasin 9 tuntia myöhemmin Big Surin maisemia reilun kymmenen asteen lämpötilassa shortseissa ja topissa hytisten.

020816_3

Vaikka reissuun kuluukin lomasta heittämällä yksi kokonainen päivä, niin suosittelen lämpimästi! Tarjoaahan tuo taipale kuitenkin hivenen erilaisia rantamaisemia kuin on matkalla Hangosta Ouluun.

 

Kuvat: viime viikolla Big Surista.

 

 

Kalifornia-tukka

Olen joskus saanut ehkä hivenen kyseenalaistakin kunniaa varsin huolettomasta suhtautumisesta hiuksiini. Ei ole niin väliä, vaikkei tukkani värjäyksen jälkeen täysin vastaisikaan alkuperäistä suunnitelmaa tai mikäli en aivan joka vuosi jaksaisikaan leikkauttaa latvoja tasaiseksi. Lomamatkoilla olen kuitenkin yrittänyt yleensä edes hivenen panostaa, tehdä hallittuja kiharoita ja huoliteltuja nutturoita kun kerrankin on aikaa. No, tällä Kalifornian reissulla se nyt jäi suunnitteluasteelle.

280716_3

Kävi nimittäin niin, että matkalaukussani ilmeisen villisti reissanneet olut- ja lonkerolaatikot (pitäähän naisella eväät olla…) murskasivat menomatkalla ainokaisen pyöröharjani käyttökelvottomaan kuntoon. Tämän vuoksi tukkani ei ole nähnyt oikeaa harjaa pian kahteen viikkoon. Onni onnettomuudessa oli, että luonnonkiharaan tukkaani äärettömän hyvin toimiva tangle teezer selvisi matkasta yhtenä kappaleena ja on mahdollistanut pahimpien takkujen selvittelyn aina pesun jälkeen.

280716_4

Muutoin taktiikkani onkin sitten ollut varsin yksinkertainen: pese tukka, levitä latvoihin argan-öljyä, selvitä takut ja anna Kalifornian auringon tehdä luonnollinen permanentti. Lopputuloksena näytän siltä, kuin olisin aina tulossa rannalta ja tämä sopii tietysti paremmin kuin hyvin eteläisen Kalifornian meininkiin, olipa sitten todellisuudessa menossa kaupoille, viiden tähden ravintolaan tai yökerhoon.

280716_2280716_1

Olen nyt niin tykästynyt tähän maailman helpoimpaan tukkalaitteeseen, että aion syksyn tullen lanseerata saman tyylin uudella nimellä myös Suomessa: Kiiminki-tukka. Ainoa ero on, että Kiiminki-versiossa kiharat ovat jäässä ja pipon alle litistyneet.

 

Lomaterkkuja Kaliforniasta

Kuten Instagram-tilini on paljastanut, olen jo viikon verran lomaillut vanhoilla kotikonnuilla Kaliforniassa. Ja vitsit, että on outoa olla täällä. Ei siksi, että paikka tuntuisi erityisen oudolta, vaan siksi, että tuntuu itse asiassa hyvin luonnolliselta olla takaisin vanhoissa maisemissa. Aivan kuin kotiin olisi tullut. Aivan kuin en olisi poissa ollutkaan.

220716_1

Olen juossut vanhalla lenkkipolullani, tiedän minkä mutkan takaa alkaa ylämäki, missä ollaan jo voiton puolella ja missä kohtaa eukalyptuspuut tuoksuvat niin, että henki on salpaantua. Tunnen kadut ja lähikaupat, tuolta ostan hedelmät ja vihannekset, liha kannattaa ostaa toisaalta, oikaistaan matkalla tuon lähiön läpi. Salilla kaikki on ennallaan, samat naiset crossareillaan, samat miehet valmiina varmistamaan, vaihdetaan kuulumisia, ai sä olet muuttanut pois maasta, see you later, bye.

220716_2

Naapurista kantautuva ilmastointilaitteen hurina ei häiritse minua juurikaan, vaikka Suomessa moinen ympärivuorokautinen mekkala ajaisi minut kai hulluuden partaalle. Eikä yhtäkkiä autolla ajaminenkaan ole yhtään jännittävää, vaikka Suomen hitailla ja vähäliikenteisillä teillä se minua vähän hermostuttaakin. Ruokakaupoissa tiedän mitä ostaa ja mistä sen löytää, kun taas Suomessa eksyn vieläkin supermarkettien hyllyväleihin. Huomaamattani juttelen tuikituntemattomille ihmisille tämän tästä, toissapäivänäkin liikennevaloissa miehelle, joka oli käynyt Suomessa vuonna -68. Enpä muista, että olisin Suomessa liikennevalojen vaihtumista odotellessa jäänyt muistelemaan vuosikymmenien takaisia asioita tuntemattoman kanssa.

220716_4220716_3

Tuntuu hassulta, kuinka samat asiat voivat tuntuvat niin erilaisilta riippuen paikasta. Ja kuinka sitä on itsekin vähän kuin eri ihminen.Entä miten on edes mahdollista, että jokin asia tuntuu kotoisammalta jossain muualla kuin omassa kotimaassa? Kertokaapa se.