Terkkuja sienimetsältä! En tiedä kuinka hyvin teillä muilla on sieniasiat hallussa, mutta itselleni tuli yllätyksenä, että syksyn lisäksi myös kevät tarjoaa yhden herkullisimmista sienisadoista. Se on nyt nimittäin juuri se aika vuodesta, kun pahamaineisenakin pidetyt korvasienet nousevat maan uumenista herkkusuiden poimittavaksi.

Oma tietämykseni korvasienistä on rajoittunut lähinnä ala-asteen biologian kirjan kuvaan, jonka toisella laidalla paistattelivat auringossa armahat kangassienet ja herkkutatit ja toisella laidalla varjoissa lymysivät korvasienet, suippumyrkkyseitikit ja kärpässienet. Toki tiesin, että korvasieniä voi myös syödä oikein valmistettuna, mutta vasta äidin tekemä korvasienimuhennos sai minut tajuamaan, kuinka herkullisesta sienestä tässä onkaan kyse!

Olemmekin nyt useampana päivänä rymynneet hakkuuaukeilla, tienpientareilla, kivenkoloissa ja metsäpoluilla sienisaalista jahtaamassa. Mutta kuinka voikaan yksi perhanan sieni olla haastava löytää! Korvasienet viihtyvätkin yleensä paikoissa, joihin on sekä vaikeaa päästä että vaikea niitä löytää. Vaikeakulkuiset, muutamia vuosia vanhat hakkuuaukeat ovat niiden lempipaikkoja, samoin tuulenkaadon aluset, vanhat metsäkoneen jäljet ja oikeastaan kaikki sellaiset paikat, joissa maa on muutama vuosi aikaisemmin rikkoutunut. Ja näissäkin paikoissa sienet lymyilevät mehukkaimman naperoaikansa kuivien lehtien ja heinänkorsien alla piilossa.

Kun löydät samansukuisen huhtasienen (joka käy muuten syötäväksi vaikka sellaisenaan), voi samoilla seuduilla viihtyvä korvasienikin olla lähellä!

Kun sitten usean tunnin vaeltelun, kyykistelyn, konttaamisen, maan tonkimisen ja alkavan noidannuolen jälkeen saat kannettua kotiin sen yhden paistinpannullisen sieniä, on edessä korvasienenvalmistuksen tärkein vaihe, ryöppäys. Ensin sienet putsataan vedessä mullasta sekä mahdollisista muista ylimääräisistä proteiininlähteistä, kuten madoista. Tämän jälkeen sieniä kiehutetaan runsaassa vedessä kymmenen minuuttia (veden täytyy kiehua kunnolla), huuhdellaan kylmässä vedessä ja toistetaan kymmenen minuutin kiehautus uudessa vedessä. Tämän jälkeen sienet ovat 99,5 % myrkyttömiä ja valmiita jatkotyöstettäväksi!

Eli nyt silmät auki metsäisillä lenkkipoluilla, siellä on metsä pullollaan ilmaista ruokaa, joka ei todennäköisesti kelpaa ihmisten lisäksi  yhdellekään muulle eläväiselle.