Kengurumaassa

Uusista sandaaleista on jo ehtinyt tulla pieni hiertymä jalkaan, sen verran monta kymmentä kilometriä olen viime päivien aikana kävellyt ympäri Sydneyn kaupunkia, satamaa ja puistoja. Tässä tallustellessani olen ehtinyt myös tekemään jos jonkinlaisia pieniä havaintoja:

Ihmisiä on paljon ja he kävelevät paikasta toiseen.

Paljon, paljon tyylikkäitä pukumiehiä ja business-naisia.

Jos joku ei ole tyylikäs, puhuu hän venäjää.

Kun itse olen hiestä märkä, eivät pukuihmiset näytä hikoilevan lainkaan.

Vaikka näyttääkin, että ihmisillä on kova kiire, voi silti nähdä pukuihmisiä lueskelemassa kirjaa rakennuksen portailla ja kahviloissa.

Onpas paljon aasialaisia.

Ihmiset ovat todella pitkiä (paitsi ne aasialaiset)

Katukuvassa ei näy ylipainoisia ihmisiä juuri lainkaan.

Tytöt alakerran salilla tietävät kuinka kyykätään ja vedetään maasta.

Liikenne, liukuportaat ja ihmismassat kulkevat väärällä puolella väärään suuntaan.

Sushi on edullista ja sitä on paljon tarjolla.

Pork belly tuntuu olevan jonkinasteinen kansallisruoka.

Kengurussa on yllättävän voimakas riistan maku.

Alan ymmärtämään ihmisten puhetta vasta kolmannen, neljännen sanan jälkeen.

Hihitän aina, kun hissiääni ilmoittaa leveästi ”thirty-ninth flooooaaaaaahh”.

Apteekista saa Strepsilssejä.

En tiedä onko se vaan meidän hotellin vessa, mutta vesihanakin toimii väärinpäin.

Paikallinen Shiraz on ihan järkyttävän hyvää (ja sitä saa hotellin loungesta joka ilta ilmaiseksi…)

Vaikka kohdalleni sattunut maahantuloviranomainen oli mulkvisti, vaikuttavat paikalliset muuten ystävällisiltä.

Kalpea kaliforniansuomalainen polttaa itsensä yhdessä päivässä.

Nyt jatkan taas lomailua, heipat!