Kotiseutupaidat

Minua riivaa aina silloin tällöin luovalle ihmiselle kai ihan tyypillinenkin maanisuus, jonka seurauksena syntyy sitten kaikenlaisia hulluja ideoita ja projekteja. Tällaisena ylitsevuotavaisen luovana hetkenä on syntynyt mm. tämä blogi sekä mallistollinen sauvakävelypaitoja.

Värkättyäni aikaisemmin tällä viikolla muutaman sauvakävelypaidan lisää (mitä muutakaan ihminen tekisi lokakuisena iltana?), syntyi idea kotiseutupaidasta. Aluksi tarkoitukseni oli työstää paidat vain Haapavedelle ja Nivalalle, mutta kun toivomuksia alkoi sadella myös naapurikunnista ja sitten vähän pidempääkin, lähti homma täysin lapasesta. Ja mikäpä siinä, kyllähän nyt jokaisella pitäjällä pitäisi oma paita olla.

271016_1271016_2

Erilaisia paitoja on kaupassa tällä hetkellä 12 kappaletta ja suunnittelupöydällä ainakin toinen mokoma. Sen lisäksi, että paidat kertovat yhdessä lauseessa paikasta sen eniten tai vähiten olennaisen asian, paidat myös kertovat kätevästi pienimmänkin kylän sijainnin kartalla.

271016_3

Jos tunnet, että jollekin paikkakunnalle on aivan pakko saada oma kotiseutupaitansa, vinkkaa siitä vaikkapa tämän postauksen kommenteissa ja liitä mukaan jokin hauska fakta tai pitäjän oma motto. Koitan näitä toivomuksia sitten täyttää sitä mukaa kuin aivoni tuottavat käyttökelpoisia sloganeita.

271016_4

Jatkossa kotiseutupaitojen lisääntymistä on helpointa seurata Kotiseutupaitojen Facebook-sivulla tai suoraan nettikaupassa, jonne pääsee myös tuosta sivun yläreunasta navigoimalla.

 

 

Päivän paras uutinen

Tämän päivän ehdottomasti parhaan uutisen tarjoaa Helsingin Sanomat, joka tietää kertoa, että ensi vuoden alusta Kielitoimiston sanakirja saa taas kansiensa väliin joukon uusia, suomen kielessä paikkansa vakiinnuttaneita sanoja, kuten emoji, granola, suppailu ja nyksä. Näiden uusien, virallisesti hyväksyttyjen sanojen joukkoon on kiipinyt eräs sana ylitse muiden. Ja nyt, anteeksi isä ja äiti karkea kielenkäyttöni julkisella paikalla, mutta perse-substantiivista johdettu verbi perseillä on nyt lunastanut paikkansa virallisen sanakirjan sivuilla.

141016_1

Perseily on kuulunut omaan sanavarastooni jo vuosia enkä voi olla liiaksi ylistämättä sen napakkaa ilmaisua toiminnalle, jonka selittämiseen vaadittiin aikaisemmin useamman sanan ja käsimerkin yhdistelmä. Sanakirjassa perseilyn luonnehditaan tarkoittavan hyvin suurpiirteisesti huonoa käytöstä, mutta todellisuudessa perseilyssä mennään roimasti huonoa käytöstä syvemmälle tasolle. Voisinkin luonnehtia perseilyn tarkoittavan tahallista munapäisyyttä tai tietoisesti, mutta muka tietämättään tai olosuhteita syyttäen hankalaksi heittäytymistä. Sanaa ei tule sekoittaa vittuiluun (joka on perseilyä avoimempaa) tai esimerkiksi nihkeilyyn (jona perseilykin voi kyllä ilmentyä).

Mutta se perseilystä. Yleisesti ottaen on huisia huomata, kuinka oma kieli ja sanavarasto ovat alkaneet vähitellen toipua USA:ssa vietetyistä vuosista ja imen uutta sanastoa itseeni kuin sieni (jep, eivätkä ole kaikki sivistyssanoja ei). Huomasin nimittäin etenkin viimeisten vuosien aikana, että suomen kielen sanavarastoni alkoi kuivahtamaan kasaan ja ennen niin rikas ja monivivahteinen puhekieleni muuttua tasaisen harmaaksi lätinäksi. En tiedä alkoiko sanakatoni näkyä täällä blogissakin, mutta itse kiinnitin kateellisena yhä enemmän ja enemmän huomioita muiden tuottamaan tekstiin ja siihen, kuinka monipuolisia ilmaisuja he teksteissään käyttivät omiin raapustuksiini verrattuina.

Suonette anteeksi tämänkertaisen alatyylisen ulosantini, mutta minusta tämä nyt vaan on aivan hillitöntä, kertokoot se sitten mielenlaadustani mitä tahansa. Kai tämä on jonkun muunkin mielestä on hyvä uutinen?

Ratkaisu kaikkiin ongelmiin

Se tunne, kun tajuat murehtineesi kuukausitolkulla aivan suotta työttömyydestä, rahapulasta, asunnottomuudesta, viisumikiemuroista, selluliitista, atooppisesta ihottumasta, finneistä, jumittavasta ipadista ja maailmanrauhasta.

Ratkaisu ongelmiin olisi ollut koko ajan vain yhden puhelinsoiton päässä:

060416_1

Sit ois vielä tää flunssa. Hoidatko Seija senkin pois päiväjärjestyksestä?

Miltä ensimmäiset kevätpäivät tuntuvat?

Kalifornialaisten tuttavieni yksi suurimmista paluumuuttoani koskevista huolen- ja ihmettelynaiheista on ollut suomalainen sää. Että kuinka minä voin selvitä niin kylmästä, pitkästä ja pimeästä talvesta ja milloin meillä oikein alkaa kesä?

Joitakin päiviä sitten, takapihan terassilla auringonsäteitä kasvoille kerätessäni, tulin miettineeksi, että kuinka kummassa sanat voisivat riittää kertomaan Kalifornian ystävilleni miltä kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät plussan puolelle kohoavine lämpötiloineen oikein tuntuvat? Miltä tuntuu, kun valoa on vihdoin enemmän kuin pimeyttä, auringonsäteet lämmittävät jo niin kovasti, että tekee mieli riisua takki ja kun valkoinen hanki häikäisee silmiä enemmän kuin Kalifornian aurinko ikinä?

Siitä se ajatus sitten lähti. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

250316_1

Jumankekka, se tuntuu ihan kesältä ja tekisi mieli ottaa jo aurinkoa!

 

 

Pääsiäisen leivontavinkki: ei näin

Nappasin tuossa menneellä viikolla kauppareissulta mukaani Lidlin oman Liedellä-ruokalehden. Mainitsemisen arvoista on, että lehdykkä tarjoaa paitsi silmänruokaa, myös ihan varteenotettavan näköisiä reseptejä ja vinkkejä. Yksi leivontavinkki pisti kuitenkin lehden sivuilta väsyneelle silmään ja aiheutti hervottoman nauruhepulin. Nimittäin tämä pupusämpylä.

150316_1

Okei, ehkä se olen vaan minä ja ehkä mieheni on vaan ollut liian pitkään reissussa, mutta minä en kyllä näe tuossa kuvassa pupua vaan jotain ihan muuta.

Olen nyt käännellyt ja väännellyt lehteä ja ymmärrän, että ehkä ennen paistamista nuo kaksi pienempää uloketta vielä näyttivät etäisesti kaninkorvilta ja tuo isompi kikkare tuossa keskellä päältä(?), mutta… eih, luoja paratkoon, älkää nyt hyvät ihmiset yrittäkö tehdä sämpylätaikinasta pääsiäispupua, vaikka lehti siihen yllyttääkin. Se söpö pääsiäispupu nimittäin muuntautuu uunissa kuppaiseksi pääsiäismunaksi.

Bon appétit.

 

Ps. Joojoo, olipa mauton juttu. Mutta hei, kivat sulle jos itse pystyt vielä tämän jälkeen nauttimaan pupusämpyläsi naama peruslukemilla.

Kun yritän vähentää herkuttelua

Enpä muistanutkaan, kuinka intensiivistä herkuttelu Suomessa joulupyhien aikaan oikein onkaan!

291215_1

Siinä, kun sokerihumalamme Kaliforniassa rajoittui jouluaattoon ja joulupäivään, ei tämän vuoden herkutteluputkelle tunnu tulevan loppua laisinkaan. Juuri kun päätin, ettei uusia namuja enää tähän taloon tulisi, ryhtyivät ruokakaupat tyrkyttämään myymättä jääneitä joulusuklaita puoleen hintaan.

– Hei katos tätä! Puolukka-karpalosuukko! Tätä me ei vielä ollakaan maistettu.
– Nammm… se on kausimaku! Sehän tarkoittaa, että kohta tätä ei enää edes saa!
– Joo, pakko ostaa. Me ei ehkä koskaan päästäis yli siitä, että jätettiin ostamatta nyt, kun sitä vielä oli myynnissä… 
– Ja onpa halpaa, puoleen hintaan… otetaaks kaks pakettia?
– Ootko varma, että kaks riittää? Meitä on kuitenkin neljä syömässä ja yhdessä paketissa on vain kuusi suukkoa…
– Aaarrrghhhhhhh…

 

Ja sanovat vielä, että USA lihottaa. Hah!

 

Kun leuka maahan putosi

Tiedättekös, kun joskus täytyy nipistää itseään ollakseen varma, että on ylipäätään hereillä? No, sattuipa näin tänä aamuna.

Olin juoksemassa maastossa, kun vastaani laukkasi ylväästi vitivalkoinen hevonen selässään hyvin ruskettunut ja muodostunut mies ilman paitaa. Herre gud, verkkokalvoni vaihtoivat välittömästi filmin hidastukselle ja kuulin taivaallisen enkelikuoron laulavan jossain taustalla auringon leikitellessä ratsastajan hikisenkostealla iholla.

Koska en saanut tapauksesta kuvaa maahan pudonneen leuan estäessä pääsyn taskuille, kaivoin Youtubesta mainosvideon, joka tuli tapauksesta välittömästi mieleeni:

Tekisi mieli sanoa tähän väliin jotain viitaten Virve Rostiin ja kuumottaviin kainaloihin, mutta koska en ole Virve Rosti, ne eivät olleet varsinaisesti kainalot joita kuumotti ja koska äitikin lukee tätä, niin jätän sanomatta.

Only in California.

ps. Ja koska tasa-arvo, niin tässä vielä toinenkin Youtube-pätkä.