Miksi on hyvä olla Nivalasta

Ennakkoluulot, ennakkoluulot ja ennakkoluulot. Tunnustatko ikinä tehneesi johtopäätöksiä ihmisluonteesta synnyinpaikan perusteella? Niinpä. Siksi on hyvä olla kotoisin pikkukaupungista, jota juuri kukaan ei tunne.

Mietitäänpäs, että kertoisit olevasi Helsingistä. Mielikuva helsinkiläisestä ei aina ole niin ruusuinen, sillä helsinkiläisiä pidetään usein uusavuttomina, nirppanokkaisina ja tekohienoina, ainakin maalaisten keskuudessa. Espoolaiset ja vantaalaiset ovat hieman rassukoita, lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana pääkaupungistamme. Entäs sitten turkulaiset? Heitä pidetään sisäänpäin kääntyneenä kansana, jotka puhuvat hassusti ja kyselevät tyhmiä. Ja liekö yhdestäkään muusta ihmisryhmästä kehitetty yhtä paljon vitsejä kuin heistä, paitsi tietenkin tamperelaisista. Tamperelaiset ovat hitaita, kuopiolaiset kieroja, Vaasassa ollaan niin hienoja ettei puhuta kuin ruotsia, Imatralla ollaan niin pihejä, että ajetaan Venäjälle tankkaamaan, Seinäjoella voi saada puukosta ja Oulun seudulla ihmiset sikiävät kuin kaniinit. Ja sekin on varmaa, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä juoppohullummaksi kansa muuttuu.

Minä olen Nivalasta. Tämä itsessään ei yleensä kerro mitään muuta kuin sen, että olen jostain syvältä maaseudulta. Kerrottuani reilun 11 000 asukkaan kaupungin tarkemman sijainnin Pohjois-Pohjanmaalla, keskellä peltoja ja metsiä, mielikuva maalaisuudestani teroittuu entisestään. Ja tottahan se on. Minä olen nivalalainen ja hyvä niin. Lähtökohtaisesti ensivaikutelman luominen on enemmän kiinni itsestäni, kun pohjalla ei ole maalaisuutta kummempaa imagorasitetta. Tai ehkä meillä on, mutta olen siitä onnellisen tietämätön. Mieluummin kuitenkin Nivalasta, kuin vaikkapa Ypäjältä. Eihän sellaista paikannimeä osata ulkomailla edes lausua.

Exät netissä

Internet on siitä metka paikka, että siellä voi tahtomattaan törmätä exäänsä, puolisonsa exään tai vaikka ystävänsä exään. Samoin voivat exät löytää sinut, vaikka et välttämättä ajatuksesta järin ilahtunut olisikaan. Toisinaan et edes tiedä asioivasi katkeroituneen ex-puolison kanssa, sillä hän on salakavalasti naamioitunut vieraan nimimerkin taakse ja lähestyy sinua nyt tiedonjanoisena. Tai tiesitkö, että exäsi saattaa vielä aikojen päästäkin salaa lueskella viestejäsi ja sähköpostejasi ja jopa vastailla ihmisille puolestasi?

Kaikenlaista olen minäkin viime vuosien aikana nähnyt. Erityisesti Facebook on tuonut kyttäämisen aivan uudelle tasolle ja suo katkeroituneille exille erinomaisen näköalapaikan entisten kumppaneiden sielunelämään. Muutama vuosi sitten eräs miespuolinen, hieman kaukaisempi, mutta samoissa piireissä kulkeva tuttava lähestyi minua Facebookissa. Juttelimme niitä näitä ja vaihdettiin kuulumisia muutamaankin otteeseen. Hän esitti muutaman mielestäni hassun, parisuhteeseeni liittyvän kysymyksen, joita hetken mielessäni ihmettelin, mutta muuten keskustelu oli kovin normaalia ja pinnallista. Myöhemmin yhteinen tuttavamme kertoi, että olin itse asiassa jutellut tämän miehen exän kanssa, joka oli entisen miesystävänsä nimissä luonut Facebook-profiilin ja lähestyi nyt kaikkia naispuolisia tuttavia selvittääkseen, oliko hänen entisellään ollut jonkun kanssa jonkinmoista sutinaa. Tuijotin ruutua epäuskoisena. Voiko joku oikeasti olla noin mustasukkainen, vielä eronkin jälkeen?

Seuraavaksi oli vuorossa huvittava sattuma. Olin eräällä treffi-sivustolla oikolukemassa ystäväni deitti-ilmoitusta, kun huomioni kiinnittyi samaisella sivulla olevaan toiseen ilmoitukseen, tai paremminkin sen profiilikuvaan. Se oli mieheni exän deitti-ilmoitus. Tuijotin ruutua jälleen epäuskoisena, mutta ei siitä sen enempää.

Ja vielä yksi yhteentörmäys on kohdalleni sattunut. Viesteilin Facebookissa vanhan tuttavani kanssa, tavallaan melko henkilökohtaisistakin asioista ja yllättäen sain yhteydenoton hänen entiseltä vaimoltaan. Syystä tai toisesta hän oli päätynyt lueskelemaan entisen puolisonsa Facebook-viestejä ja koki nyt suurta tarvetta korjata mielestään kovin virheellistä mielikuvaani hänen entisestä aviomiehestään. Tunsin oloni erittäin epämukavaksi, vaikkei vaihtamissamme viesteissä ollut mitään kyseenalaista ollutkaan ja toisaalta, vaikka olisi ollutkin, niin olisiko se enää exän asia?

Ovatko muut törmänneet omiin tai muiden exiin epämääräisissä olosuhteissa internetin syövereissä? Vai olenko minä ainoa exä-magneetti?

 

ps: terkkuja kaikille exille, jotka tätä luette! 🙂

Miksei miehet koskaan löydä mitään?

Naiset, oletteko koskaan huomanneet, etteivät miehet (yleistän nyt raa’asti) koskaan löydä mitään?

Esimerkkitapaus:

– Kulta, missä sakset on?

– Ne on siinä ylälaatikossa. Siinä missä ne on ollut jo vuoden.

Mies avaa laatikon, vilkaisee sen sisustaa sekunnin, maksimissaan kaksi ja sulkee laatikon. – Ei ne ole siellä.

– Ihan varmasti on, katso uudelleen.

Mies avaa laatikon, vilkaisee sen sisustaa sekunnin, maksimissaan kaksi ja läimäyttää laatikon kiinni. -No ei kyllä ihan varmasti ole! Hitto, kun täällä on kaikki aina hukassa!

– On ne siellä, katso tarkemmin.

Mies avaa laatikon, tuijottaa vihaisena sen sisustaa sekunnin, maksimissaan kaksi ja läimäyttää laatikon kiinni.– EI OLE!!!

Nainen tuhahtaa, tulee paikalle huoneiston länsisiivestä, avaa laatikon ja ottaa sieltä sakset. – Ne oli paperilehtiön alla.

– No mistä mä oisin voinut tietää, että ne on sen paperilehtiön alla?

– No vaikka katsomalla sinne…?

Kuulostaako tutulta?

45-vuotias Pamela Anderson

Kylläpä aika lentää. Kukapa uskoisi, että tuo 90-luvulla kirkkaanpunaisessa uimapuvussa hyppelehtinyt vaaleatukkainen neitonen täytti 1. päivä heinäkuuta 45 vuotta. Baywatchissa vähäpukeisena juoksentelunsa lisäksi Pamela Anderson on tuttu myös useista muista tv-sarjoista, elokuvarooleista, julkisuuteen lipsahtaneesta seksivideosta, tosi-TV-ohjelmista, juorulehdistä, Playboysta peräti 12 lehden verran sekä useista muista, lähinnä miehille suunnatuista lehdistä. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut muutaman omaelämänkerrallisen kirjan, hän on äiti, sukujuuriltaan suomalainen, yksi tunnetuimmista kasvissyöjistä ja aggressiivinen eläinten oikeuksien puolustaja.

Pamela Anderson vuonna 2012

 

Joku Pamsussa silti ärsyttää. Hän on ikäisekseen varsin hyvännäköinen – kiitos geenien, meikin, leikkauksien, säntillisen ruokavalion ja muiden vippaskonstien. Hän ei suostu vanhenemaan, pukeutumaan tätimäisesti eikä käyttäytymään aikuismaisesti. Mutta onko siinä sitten jotain vikaa? 

 

Nuori Pamela Anderson

 

Olen tavallaan aina pitänyt Pamsusta, tuosta harmittomasta ja iloluontoisesta vaaleaveriköstä, joka on useiden miesten päiväunien kohde vielä 45-vuotiaanakin. Hänen kohdallaan ei kauneusleikkauksissa olla menty liiallisuuksiin (okei, no ehkä rintojen kohdalla), mutta hänen kasvonsa vaikuttaisivat vielä liikkuvan normaalisti ja muodostavan ilmeitä, toisin kuin monella muulla botoxia täyteen ammutulla julkkis-neitokaisella. Toki ero meikittömän ja meikatun sekä humalaisen ja selvän Pamsun välillä on huima, mutta niin on itsellänikin ja olen kuitenkin 15 vuotta nuorempi.

Meikitön Pamela Anderson

 

Loppujen lopuksi on vaikeaa arvioida kuka julkkiksista on mitenkin älykäs, lehtijutut kun vääristävät mielikuvia suuntaan jos toiseenkin. Ei ehkä ole fiksuin mahdollinen tempaus ja paras mahdollinen esimerkki kahden lapsen äidiltä liikkua minihameessa ilman alushousuja, mutta toisaalta ei myöskään ole tyhmin mahdollinen veto käyttää voimakasta julkikuvaansa johonkin hyvään tarkoitukseen, kuten eläinten oikeuksien ajamiseen.

Pamela taistelee eläinten oikeuksien puolesta

 

Synttärilahjaksi toivon Pamsulle kaikkea hyvää. Toivottavasti hän pysyttelee erossa vahvemmista päihteistä ja pysyy seurassamme vielä seuraavatkin 45 vuotta. Kiinnostaisi nimittäin nähdä, kuinka hehkeältä hän näyttäisi 90-vuotiaana. Ja mitä niille rinnoille siinä ajassa tapahtuu?

Se vähän erilainen nelikymppinen

Miksi kuvissa näyttää aina niin pöljältä

OLETKO IKINÄ MIETTINYT, MIKSI KUVAT ITSESTÄSI OVAT USEIN EPÄONNISTUNEITA, NÄYTÄT OMITUISELTA ETKÄ ITSELTÄSI OLLENKAAN?

Paikallisesta naistenlehdestä bongaamani artikkeli paljasti miksi näin on ja kyllä,

tunnistan ongelmani!

 

Ihmisillä on nimittäin tapana peilin eteen astuessa ottaa tiedostamattaan se kaikkein edustavin ilme. Kohotetaan hieman kulmia tai poskipäitä, käännetään päätä hieman, siristetään silmiä, imaistaan poskia aavistus sisään tai törrötetään huulia. Enkä tarkoita nyt teinimäisiä törröhuuli-poseerauksia tai naisten muikistelua meikatessa, vaan sitä, että tiedostamatta aktivoit pienenpieniä kasvolihaksia saadaksesi ilmeen, jota ei kasvoillasi normaalisti näy. Pienikin normaalista poikkeavan kasvolihaksen aktivointi voi saada kasvosi näyttämään hyvin erilaiselta.

Kokeilepa mennä peilin eteen kasvot täydellisen rentona. Huomaatko eron?

”Jessus, toihan on se tyyppi, jonka näin vuonna -95 meidän luokkakuvassa”.