On jälleen se aika vuodesta, kun naistenlehdet kehottavat hukuttamaan föönit ja suoristusraudat naftaliiniin ja antamaan luonnonkiharan tukan kuivua omaa rauhallista tahtiaan kesätuulen käsittelemäksi, ihanan seksikkääksi ja romanttiseksi kiharapilveksi. Huolittelematon, tuulen kuivaama tukka on tämänkin kesän kuumin juttu. Sopivan hektisen ja kiireisen viikon päätteeksi tämä vinkki kuulosti kerrassaan loistavalta, aivan kuten moni muukin trendihömpötys niin kauan, kunnes sitä sitten kokeilee käytännössä.

Bad hair summer

Tämä sama vanha, joka kevät toistuva vinkki, tuli tällä kertaa vastaan selaillessani paikallista naistenlehteä. Artikkelin sisältöä vahvistamaan oli viereiselle sivulle valittu kuva naisesta, jonka kiiltävääkin kiiltävämpi, tarkasti laskelmoitu kiharapilvi leijaili valtoimenaan lempeässä merituulessa. Toimittuani lehden vinkkien mukaisesti, eli annettuani tukkani kuivua itsekseen, jos ei nyt merituulessa, niin huoneenlämmössä ainakin, oli lopputuloksena jotain aivan muuta, kuin se lehdessä kauniisti hymyillyt seksikäs pörröpää kesämekkoineen.

Herätkää, te naistenlehtien hiustoimittajat! Vaikeasti luonnonkihara tukka ei välttämättä ole erityisen luonnonkaunis. Ainakaan oma tukkani ei kuivu tuulessa kauniille loiville kiharoille, vaan sivuille sojottavaksi, kuivan näköiseksi, tiukkaakin tiukemmista kiharoista muodostuvaksi käkkäräkasaksi, josta saa hyvännäköisen ainoastaan kiskomalla sen takaraivolle nutturaksi. Ja auta armias, jos kosken niihin käkkäröihin harjalla. Sen jälkeen näytän siltä, kuin päähäni olisi aseteltu sähköiskun saanut marsu.

Toisin sanoen, saadakseni hallitun huolittelemattoman näköisen kesätukan loivine kiharoineen, joudun tekemään työtä tuplasti enemmän, kuin saadakseni huolitellun näköisen suoran tukan. Mennään sitten epäromanttisella talvitukalla tämäkin kesä.

Tänään oli se päivä, kun oli pakko ryhdistäytyä kauneudenhoitorintamalla ja tehdä jotain näille lenkkareissa ryvettyneille varpaille. Olen toivottoman laiska käymään pedikyyreissä ja yritän aina viimeiseen asti huoltaa jalkani varpaankynsineen kotikonstein, vaihtelevalla menestyksellä. Viime vuonna en kirjaimellisesti kehdannutastua jalallanikaan jalkahoitolaan, sillä olin kesän mittaan juossut osan varpaankynsistäni irti, kiitos liian pienien lenkkareiden. Nyt kynnet ovat kuitenkin kasvaneet takaisin ja oli aika laittaa varpaat sandaalikuntoon!

Hei kauneushoitolan täti, pelasta mun varpaat!

Hintaa pedikyyrille hieronnalla tuli $23

Nyt on taas varpaat nättinä! Ja kaikki kynnetkin on tallessa!

Manikyyriin en vielä taipunut.

Siispä puuhastelin itse omat käytännöllisen lyhyet kynteni kesäkuosiin.

Täytyy sanoa, että olihan se pedikyyri sen 23 taalan (+ tippi) arvoista, erityisesti se sääri-/pohjehieronta-osuus. Pitäisi ehkä käydä useamminkin, mutta kun ei millään malttaisi istua niin pitkään aloillaan.

Varsin tapahtumaköyhän sairasteluviikon ainoita valonpilkahduksia on tähän mennessä ollut eilinen kampaamokäynti. Olen aina ollut laiska kampaamopalveluiden käyttäjä ja hiukseni ovat saaneet kasvaa melkolailla rauhassa ilman hienoja leikkauksia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Värjäsin tukkani mustaksi pääsääntöisesti itse aina teini-ikäisestä 27-vuotiaaksi saakka ja ajattelin aina, että vaihdan väriä vasta, kun keksivät jotain tummempaa. Satunnaisesti kokeilin tukkaani värejä aina pinkistä vihreään kuitulisäkkeiden muodossa, mutta palasin lopulta aina takaisin mustaan. Liekö sitten Kalifornia tehnyt tehtävänsä tai lähitulevaisuudessa häämöttävät kolmekymppiset, mutta tukkani on alkanut vaaleta vähitellen ja eilen siitä tuli minun mittapuullani jo todella vaalea.

Ex-mustatukkainen

Ei tukkani toki vieläkään vaalea ole. Se on vain omaa sävyäni vaaleampi. Oma hiusvärini on tummanruskea, johon vaalennetut suortuvat mukavasti sekoittuvat. Toisin sanoen, tukassani on nyt liukuvärjäys, joka on päältä vaalea ja tummenee kohti latvoja. Tykkään kovasti siitä, ettei tukkani ole kokonaan valkaistu ”bimbo-tukka”, kuten kampaajani asian kauniisti ilmaisee.

Hiukset päältä

Kampaajani Leslie on osoittautunut kerrassaan loistavaksi löydöksi. Hän on erikoistunut hiusten vaalennuksiin(yllätys, yllätys, niitä tehdään täällä aika paljon…) ja osaa lukea ajatukseni siitä mitä haluan hiuksilleni tehtävän. Hänen Blonde Girl Studiolla vierailu on myös terapeuttista – kaikki ne ihanat tuoksut ja hänen tarttuva positiivisuutensa saavat hyvälle tuulelle. Hän on myös yksi niistä ihmisistä, jotka ymmärtävät omituista aksenttiani ongelmitta.

Hyvä kampaaja tekee folioista irokeesin, tarjoaa teetä, sympatiaa

sekä suklaata ja koristelee studionsa hirvenpäällä

Olen haaveillut jonkin aikaa lyhyistä hiuksista. Se tosin vaatisi aika paljon enemmän vaivannäköä enkä voisi enää treeneihin mennessä nopeasti pyöräyttää tukkaani poninhännälle tai letille. Pitkien hiusten toinen hyvä puoli on, että saan niiden avulla piilotettu ei-niin-naiselliset hartiat tarpeen vaatiessa. Ehkä siis pidän hiukseni pitkänä ainakin toistaiseksi, vaikka kampaajani sanoikin, että edestä pitkä ja takaa lyhyt leikkaus minulle sopisi.

Hiukset sivusta. Tummat latvat ovat omaa, luonnollista väriäni

Näillä eväillä siirryn viikonlopun viettoon ja odottelemaan lopullista parantumista flunssasta. Tänään olo on ollut jo paljon parempi, joten ehkä sunnuntaina pääsisi jo salille? Hyvää viikonloppua!