Matkat

Lentoon lähden!

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

…ihan kirjaimellisesti sekä melkeinpä pelkästä innostuksesta. Laukut on nimittäin pakattu ja edessä on vuoden eksoottisin (ja odotetuin) pohjolanmatka Suomeen. Suonette anteeksi, mutta blogin päivittyminen saattaa kestää nyt muutamia päiviä. Täytyy nimittäin ensin hoitaa alta pois tuo reilun 16 tunnin lento, sitten parin tunnin bussimatka, jet lag, nauttia saunasta, pitää kivaa ja halata perhettä sekä sukulaisia. Mutta kunhan olen kuulumisia vaihdellessa puhunut ääneni käheäksi ja maltan taas istahtaa hetkeksi lennolla puutuneelle pyrstölleni, on tiedossa ainakin 5-osaisen historiikkikirjoituksen ensimmäinen osa.

Hyvää matkaa minulle, kivaa viikonloppua teille muille!
Huomenna nähdään, Suomi!

 

ps. helppo tapa pysyä mukana matkassa myös blogin ulkopuolella, on seurata Onnenpäivän Facebook-sivuasekä Instagramia.

Kun tulen Suomeen

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Se alkaa matkakuume vähitellen nostamaan päätään täällä Kaliforniassa. Tasan kahden viikon päässä nimittäin häämöttää vuoden eksoottisin kaukomatka, viiden viikon työ- ja huvireissu Suomeen. Sen lisäksi, että olen jo ryhtynyt miettimään minkälaisella asustekokoonpanolla aion kohdata Suomen vaihtelevat sääolot, olen leikitellyt yhdellä jos toisellakin ajatuksella siitä, mitä kaikkea aion viiden viikon aikana saada aikaiseksi.

Kun tulen Suomeen, minä aion ainakin:

Syödä vadelmia suoraan pensaasta
Tai mitä tahansa marjoja, kunhan ehdin ennen räkättirastaita.

Käydä kasvo- ja vartalohoidossa
Koska ne ovat Suomessa niin paljon halvempia kuin täällä, voitteko uskoa! Suosituksia hyvistä paikoista Turun lähistöltä ja Helsingistä otetaan vastaan (ja miksei Nivalastakin, jos siellä oikeasti sellaisia on…).

Jutella tuntemattomille junassa ja bussissa
Ihan vaan koska on mukavaa saada kylähullun maine.

Syödä kahvilassa korvapuusteja
Missä on kaikkein suurimmat ja parhaimmat korvapuustit? Haluan sinne!

Käydä ainakin kerran kotiseutumuseossa
Ne olivat lapsena niin kuivia paikkoja, että täytyy kokeilla josko olisin aikuistunut sen verran, että tajuaisin kuinka merkittävä asia ruosteinen viikate on maailmankaikkeuden kannalta.

Hullaantua uutuusjäätelöistä
Amerikkalaiset nyt vaan eivät osaa tehdä jäätelötuutteja. Siksi aion tehdä yhden jos toisenkin elämysmatkan kaupan pakastealtaiden äärelle. Olisiko jollain hyviä tuuttisuosituksia?

Hankkia oikeat villasukat
Olen testikäyttänyt (äidin kutomien lisäksi, jotka luonollisesti ovat parhaat) virolaisia, kanadalaisia ja haapavetisiä villasukkia. Arvaatteko mitkä olivat ainoat, jotka kestivät pidempään kuin kaksi kuukautta? Tietysti haapavetiset (ja ne äidin tekemät, jotka ovat kestäneet pian kymmenen vuotta)! Voisinpa siis hankkia toisetkin, nyt kun kulmille eksyn.

Mennä aamuyöllä pellon laitaan katsomaan kurkia
Tätä harrastin paljon lapsena. Ja nyt voisin tehdä saman. Tiedättekö sen fiiliksen, kun pellon yllä leijuu usva ja sen seasta hahmottuu parvi kurkia ? Se on pakko kokea taas.

Syödä kalakukkoa
Jos onni suo, johdattaa tie minut kalakukkojen synnyinsijoille, Kuopioon (tai sen lähimaastoon). Jännittää vaan se kielimuuri savolaisten ja meikäläisen välissä.

Käydä Jaskan grillillä
Gourmet-ravintola Helsingin ytimessä, jonne on pakko päästä. Oma suosikkini varsin kattavasta menusta onToisenlainen, jossa on aurajuustoa ja valkosipulia niin paljon, että haisen taatusti vielä kotiin palattuanikin.

Juoda lonkeroa terassilla
Kaksi oleellista asiaa, jotka puuttuvat meiltä OC:sta: terassit ja lonkero. Tarvitseeko perustella lisää?

Saunoa niin paljon kuin ehdin
Ja mielellään niin monessa eri saunassa kuin mahdollista. Onko sinulla maailman paras sauna? Jos on, saatan kutsua itseni juuri sinun luoksesi saunomaan.

Juosta tasamaastossa
Kun juoksee 11 kuukautta vuodesta mäkiä ylös ja alas, on ihan kiva päästä juoksemaan Pohjanmaan lakeuksille.

Kauhistella Stockmannin kosmetiikkaosastolla kalliita hintoja
Viime reissulla tein itseni onnelliseksi bongaamalla Stockalta 70 euron kasvorasvan, josta olin itse maksanut outletissa 15 taalaa. Pieniä ovat köyhän ilot.

Itkeä verta tankatessani
Tarvitseeko edes sanoa mitään bensanhinnoista?

Käydä työpaikalla
Iso jee! Pääsen ihan oikeaan toimistoon viikoksi töihin! Ja minulla on työkavereita! Ja palavereita! Ja lounastunti! Jee!

Juoda iltapäiväkahvit
En ikinä juo kotona kahvia muuten kuin aamuisin, mutta Suomessa kahvia juodaan tämän tästä, pullan kera. Parhautta!

Hipelöidä muumimuki-kokoelmaani
Voi muumini mun, miksi muuttaessa jätinkään 50 mukin (saattaa niitä olla kyllä enemmänkin…) kokoelmani Suomeen! Onhan normaalia ikävöidä posliinimukeja?

Tuhlata vuoden liikuntasetelit
…viidessä viikossa. Ei lienee tuota vaikeuksia.

Noin. Eiköhän näillä toimenpiteillä päästä ainakin alkuun. Jee ja kääk, enää kaksi viikkoa!

Kuvituksena räpsyjä viime vuoden matkalta.

Ja niin katosi pala sydämestäni vuoristoon

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Lomalta paluu -shokki alkaa vihdoin helpottamaan ja loppuelämäni ensimmäinen arkipäiväkin saatettiin kunnialla päätökseen. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi viime viikkoon ja aktiivilomaan kuvankauniillaMammoth Lakesilla. Alunperin tarkoituksemme oli viettää vuoristossa vain neljä päivää, ajella sen jälkeen San Franciscon kupeeseen itsenäisyyspäivän viettoon ja sieltä kierrellen kaarrellen merenrantaa pitkin takaisin kotiin etelään. Mutta niin kävi, että neljä päivää Mammoth Lakesilla oli aivan liian lyhyt aika, jaloissa oli vielä ruutia muutamaan vuoristoajeluun ja olin kadottanut palan sydämestäni johonkin vuoristoon. Niin palasimme itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien jälkeen takaisin vuorille muutamaksi lisäpäiväksi.

Ensin kiivettiin vuorelle.

Niin mukavia kuin molemmat loma-asuntomme olivatkin, emme niissä juuri ehtineet aikaa viettää. Jokaisena aamuna heräsin intoa täynnä, valmiina kiipeämään vuorelle joko jalan tai maastopyörällä. Majapaikoissamme ehdimme käydä lähinnä vain syömässä ja nukkumassa. Uni ja ruoka kyllä maistuivatkin kaiken urheilun jälkeen poikkeuksellisen hyvin. Normaalien 6-7 tunnin yöunien sijaan vetelin ulkomaailmasta autuaan tietämättömänä hirsiä jopa 8-9 tuntia yössä ja uneksimisen väliin jäävänä aikana söin niin paljon kuin suinkin ehdin, eikä se ollut ihan vähän se.

Ja vuorella oli lunta.

Mutta mitä kaikkea sitä kuuden päivän aikana ehtikään puuhata?
No, Suunnon sykemittari paljastaa treenien olleen seuraavanlaiset:

Maastopyöräily, reilu 8 tuntia
Vaellus, vajaa 4 tuntia
Maantiepyöräily (maastopyörällä), reilu 3 tuntia
Kävely kylän ympäri, reilu tunti
Oman eksotiikkansa treeneihin toi Mammoth Lakesin korkeus merenpinnasta. Kaikki treenit suoritettiin noin 2200-3200 metrin välimaastossa. Paikan korkeuden huomaa lähinnä ylenpalttisesta puuskutuksesta ja tunteesta, ettei hengittäessä tahdo millään saada happea niin paljon kuin lihakset toimiakseen vaatisivat. Tuo rasittava tuntemus häviää kuitenkin pikkuhiljaa ja yleensä puolen tunnin huohotuksen jälkeen syke tasaantuu vähitellen. Herkkänahkaisimmat kuitenkin suosittelevat, että jopa noissa korkeuksissa ensimmäinen vuorokausi vietettäisiin rauhallisesti ilmastoon totutellen, mutta itsehän kiipesin heti ensimmäisen aamun valjetessa kilometrin verran itse kylää korkeammalle, Mammoth Mountainin huipulle. Ja vielä ollaan hengissä.

Tulivuorenpurkauksen aiheuttamaa kraateria ihmettelemässä.

Minä kuulun niihin asennevammaisiin, jotka pyöräilisivät ainoastaan ylämäkeen jos se suinkin olisi mahdollista. Kun paikalliset nousivat vuorelle pyöriensä kanssa hiihtohissillä, me hullut suomalaiset pyöräilimme sinnikkäästi myös ylämäet. Ja pakko myöntää, että meinasihan siinä hetkittäin loppua usko, kun ylämäki vain jatkui ja jatkui kolmatta tuntia ja olimme ainoat, joiden suunta oli ylöspäin. Vastaantulijoiden säälivät katseet kertoivat, että kiipeämistä olisi jäljellä vielä tovi jos toinenkin. Kun polku sitten vihdoin kääntyi alamäkeen, olivat kroppa ja mieli jo melkoisen väsyneet ja sain käyttää kaiken keskittymiskykyni selvitäkseni alamäen haastekohdista kompuroimatta. Jännityskerrointa alamäkeen ajaessa lisäsi polun toisella puolella oleva jyrkänne ja jossain kaukana laaksossa näkyvät puolen tulitikkuaskin kokoiset rakennukset. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun tunsin korkeanpaikankammoa pyöräillessäni. Hidastelu ja varovaisuus kuitenkin kannatti, en nimittäin pudonnut rotkoon, törmännyt puuhun tai muutenkaan telonut itseäni, yllättävää kyllä.

Parisuhdetta ja maastopyöräilyä.

Nyt olo on hitusen vaisu. Kaipaan vuoriston puhdasta ilmaa ja uljaita maisemia valtavasti. Eilinen lähijärven ympäri tehty juoksulenkki sujui viikon vuoristoilmassa oleskelun jälkeen kevyesti, mutta kuumuus tekee olosta helposti huonovointisen ja väsyneen. Onneksi seuraava aktiiviloma puhtaassa ja viileämmässä ilmassa häämöttää vain kuukauden päässä. Silloin treenataan täkäläisittäin kovinkin eksoottisissa maisemissa;Kaarinassa, Nivalassa, Luohualla, Vantaalla ja ties missä muualla. On sanomattakin selvää, että odotan reissua jo kovasti!

Ja muuten, en parin lisäpäivän aikanakaan löytänyt sitä vuoristoon kadonnutta palaa sydämestäni. Palasia alkaa olla ripoteltuna niin paljon pitkin maailmaa, etten enää tiedä mihin kuuluisin.

Idea, jonka olisin halunnut keksiä ite: kuppikakku-automaatti

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Vaikka todellisuudessa olen jo paennut Kalifornian kuumuutta Mammoth Lakesille vuoristoon, palaan vielä hetkeksi minilomaani Los Angelesissa. Kuten edellisessä postauksessani lupailin, palaan nyt toiseen matkan pääteemoista, kuppikakkuihin. Koska en juuri muffinssi-vuokiin sylje, olin kovasti innoissani ystäväni ehdottaessa päiväajelua Beverly Hillsiin ja Sprinkles-kuppikakkukahvilaan. Enkä muuten intoillut suotta. Käymisen ja blogi-postauksen arvoisen paikan Sprinklesistä tekee nimittäin yltiöhauska Cupcake ATM, eli suomalaisittain kuppikakku-automaatti. Idea on juuri niin järjetön ja hauska, tai ihan vain järjettömän hauska, että melkein harmittaa etten keksinyt sitä itse.

Automaatin idea on sama kuin pankkiautomaatilla. Ruudulla pyörivistä kuppikakuista valitaan se houkuttelevin, höylätään pankkikorttia ja seurataan ruudulta, kuinka kuppikakku lähtee hyllystä matkaan kohti vesi kielellä odottelevaa tilaajaa ja tupsahtaa lopulta ulos automaatissa olevasta luukusta söpössä paketissa. Eikä hauskuus pääty vielä tähän. Toisin kuin paikalliset kuppikakut, joiden koostumus on epämääräistä höttöä, muistuttavat nämä kuppikakut suomalaistyyppistä perusmuffinssia eikä kuppikakun kuorrutuskaan nostanut liialla makeudella niskavilloja pystyyn.

Eli, jos suuntaat Los Angelesin alueelle, lisää pakollisten nähtävyyksien listalle tämä pieni sokerinhuuruinen kohde Beverly Hillsissä, Santa Monica Boulevardilla. Jos kuppikakkujen epäterveellisyys puistattaa, löytyi heti Sprinklesin naapuriliikkeen seinästä tuoremehu-automaatti. Olin kuitenkin sen verran kuppikakku-ähkyissäni etten enää mehulle kyennyt, vaikka liike ulkoa päin kovin houkuttelevalta sammalella tilkittyine seinine vaikuttikin.

Ensi kerralla testataan sitten tätäkin automaattia.

 

Nyt ovat herkuttelut kuitenkin jo vaihtuneet Mammoth Lakesin vuoristomaisemiin ja aktiivilomailuun. Tänään kuppikakkujen voimalla on tehty mm. pieni testilenkki maastopyörällä ja kiivetty Mammoth Mountaininhuipulle, jonka tein muuten myös viime vuonna. Alkuviikko sujunee samaan malliin, kunnes suuntaamme kohtiBay Areaa ja Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän viettoa.

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! Minä jatkan lomailua ja tästä syystä saattaa blogikin päivittyä hieman tavallista harvempaan tahtiin. Reissun etenemistä kannattaa muuten seurata myös Instagramista sekäFacebookista.

Lähiölenkki Hollywoodissa

/ A. K. Nikkinen / 1 kommentti

Monta kertaa Hollywood Boulevardilla turistin roolissa Walk of Famin tähtiä kuvatessani olen pyöritellyt päätäni ja ihmetellyt, että kuka kumma lähtee juoksulenkille tänne turistien sekaan. Nyt tiedän vastauksen ja se löytyy peilistä.

Seuraava, joka pussaa Waltin tähteä, voi vielä maistaa meikäläisen juoksulenkkarit.

Ihan en kuitenkaan kotikylältä Mission Viejosta saakka lähtenyt isolle kirkolle lenkille vaan vietin muutaman päivän miniloman Los Angelesissa asuvan ystäväni nurkissa. Koska olemme reippaita tyttöjä, oli reissun teemana mm. tutustuminen lähialueen lenkkeilymaastoihin ja kuppikakkuihin. Sovitaan nyt kuitenkin, että palaan niihin leivonnaisiin hieman myöhemmin ja leikitään tämän postauksen verran salonkikelpoista urbaanilenkkeilijää.

Todellisuudessa emme kaupungin kaduilla viihtyneet muutoin kuin pakolliset siirtymämatkat. Se nyt vaan on niin, että jos sattuu asumaan kivenheiton päässä Walk of Famelta, sitä joutuu toisinaan lenkiltä palatessaan valuttamaan hikeä kadussa olevien tähtien päälle, joita innokkaat fanit sitten käyvät käpälöimässä ja pussailemassa. Turistien kiusaamisen sijaan todellinen kohteemme oli vartin päässä kaikesta hässäkästä sijaitseva paikallisten, niin tavisten kuin julkkistenkin suosima Runyon Canyon Park. Reittivaihtoehtoja puistossa on monia, joista valitsimme luonnollisesti sen haastavimman. Reilun kolmenkymmenen asteen helteessä, keskipäivän auringossa, tuo pitkä ja jyrkkä nousu ylös kukkulan huipulle oli melkoinen urakka. Polku ei missään tapauksessa ylöspäin mentäessä ollut juoksukelpoista, mutta pelkkä jyrkän rinteen kipuaminen kävellen tuntui niin pohkeissa, takamuksessa kuin auringonpoltteena paljaalla iholla. Uurastus kuitenkin kannatti, sillä näkymät huipulta olivat huikeat, sen mitä nyt hien ja aurinkorasvan silmille valumiselta näin. Paluumatka asfaltoitua kävelytietä pitkin alamäkeen tuntui lasten leikiltä kaiken kiipeämisen jälkeen.

Se todellinen lenkkeilykohde, pitkä ja kuuma ylämäki Runyon Canyon Parkissa.

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana kaupungista.

Huipulla ei tällä kertaa tuullut. Valitettavasti.

Puistossa voi myös halutessaan joogailla ja kotimatkalla paikata lenkillä syntynyt kalorivaje smoothiella. Ei meillä maalla vaan!

Jos siis olet tulossa käymään joko turistin tai työmatkalaisen roolissa täällä päin, suosittelen ehdottomasti lenkkareiden pakkaamista mukaan ja tutustumista Runyon Canyon Parkiin. Massiivisen kalorinpolton lisäksi paikka tarjoaa komeat näkymät yli suurkaupungin, hiljaisuutta kaiken hässäkän keskellä, silmänruokaa kovakuntoisten lenkkeilijöiden muodossa ja ylipäätään hieman toisenlaisen liikuntakokemuksen.

 

ps. Ilokseni voin kertoa, että temppuilevat keuhkoni ovat vihdoin alkaneet parantua ja oloni muutenkin kohentua! Tämä tietää hyvää aktiivilomaa Mammoth Lakesille, jonne suuntaamme heti huomenna!