Teillä siellä Suomessa juhannus alkaa pian olla jo ollutta ja mennyttä, mutta meillä täällä Kaliforniassa on juhannuspäivä vielä pitkälti elämättä. Siksi en tavallaan ole juhannus-aiheisen kirjoitukseni kanssa myöhässä.

Juhannusterveiset Hollywoodin kukkuloilta!

Tosiasiassa minä unohdin koko juhannuksen aina siihen saakka, kunnes Lily ja Facebook alkoivat täyttyä juhannushumusta ja sain tekstiviestitse parit juhannuksentoivotukset. Voi apua, mitäs sitä juhannuksena taas kuuluikaan tehdä?

• Pidellä sadetta ja pukea villasukat

  (Meillä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näytti kolmeakymmentä astetta. Puin sandaalit.)

• Mennä mökille ja uida järvessä, olipa se vesi miten kylmää tahansa

  (Tänä juhannuksena on tyydyttävä takapihan uima-altaaseen, kunhan ensin joku nostaisi sinne pudonneen ja hukkuneen liskon pois…yök.)

• Juoda alkoholia

  (Olen vähän huono esimerkki suomalaisesta alkoholikulutuksesta. Juhannusaattona otin vähän valkkaria ja skumppaa ja juhannuspäivän aamuna olin jo valmis juoksulenkille. Kun ei maistu, niin ei maistu.)

• Saada kuningasideoita

  (Tämän juhannuksen kuningasidea oli käydä pyörähtämässä Hollywoodin kukkuloilla.)

• Kaivaa nurkista jäteöljyt ja vanhat autonrenkaat kokon sytykkeiksi

  (Eiköhän noissa rutikuivassa maastossa joka vuosi roihuavissa maastopaloissa ole ihan tarpeeksi juhannuskokkoa.)

• Juoda lisää alkoholia

  (Saisinko kuitenkin lasin vettä?)

• Paistaa kokossa ympäristöjätteenmakuisia makkaroita

  (Paikalliset makkarat on aivan liian hyvälaatuisia. Grillimakkarastandardieni kohtaavien, sopivan jauhoisten makkaroiden puuttuessa tyydyin syömään ihan vain rehellistä lihaa.)

• Tehdä juhannustaikoja sulhasen toivossa

  (Joo ei kiitos enempää miehiä tähän talouteen.)

• Pestä nokeentunut takamus, varpaat, kasvot ja kädet juhannussaunassa

  (Vaikka monella suomalaisella täällä oma sauna onkin, meillä ei ole. Siksi otin juhannushikoilut irti uima-altaalla aurinkotuolissa köllötellessä. Ei sekään huono vaihtoehto ollut ja nahasta tuli yhtä punainen, kuin saunomisen jälkeen.)

• Yrittää epätoivoisesti saada unta keskiyön auringon porottaessa armottomasti suoraan silmiin koko yön

  (Täällä on öisin pimeää, ympäri vuoden. Ja sanovat, että Suomi on synkkä maa…)

Pöh. Ei se juhannus ole juhannus täällä. Oikeasti tämä on ollut ihan tavallinen viikonloppu muiden joukossa.

Joka kerta lomalle jäädessäni ja erityisesti lomalta palattuani, minä mietin

ONKO LOMA OIKEASTI TÄMÄN ARVOISTA?

Olen melko harjaantunut pyyhkimään työasiat pois mielestäni aina työpöydän äärestä lähdettyäni ja annan itseni stressaantua töistä muutenkin vain harvoin. Kuulostan ehkä laiskanpulskealta, mutta koska työskentelen kotoa käsin, on vapaa-ajan ja työn välille pakko rajaviivan vetämisen sijaan kaivaa vähintäänkin vallihauta. Mutta kuten kaikissa muissakin asioissa, myös tässä, on kohdallani kaksi poikkeusta – viikko lomalle jäämistä ennen ja viikko lomalta palaamisen jälkeen.

Syy numero 1: Ennen lomaa on aina tuhat asiaa hoidettavana ja kaiken täytyy tietenkin olla valmista ennen kuin hiiri putoaa kädestä, jotta lomalle jäämisestä olisi mahdollisimman vähän vaivaa kanssaduunareille ja lomasijaisille. Tämä aiheuttaa yleensä stressikäyrän jyrkän nousun suurin piirtein viikkoa ennen lomaa ja yleensä viikon loppupuolelle kääntyessä tuo käyrä on pamahtanut asteikolta ulos jonnekin tangentin suuntaan. Syyllisyyden tunne lomalle jäämisestä on lähes käsinkosketeltava.

Toisin sanoen, kun ensimmäinen lomapäivä valkenee, olen yleensä enemmän loman tarpeessa, kuin pimeimpään talviaikaan, jolloin ei ole vielä tietoakaan tulevista lomista. Siihen se loma sitten kuluukin, viimeisestä työviikosta toipumiseen.

Syy numero 2: Juuri, kun olen palautunut lomalle jäämis -stressistä, on aika palata takaisin töihin. Ensimmäisenä työpäivänä koneen avatessa sitä yleensä huomaa, että sähköposti on tukkeutunut. Sitä purkaessa eteen paljastuu toinen toistaan kiireisempiä sähköposteja alkaen otsikolla ”kun palaat lomalta” ja aikataululla ”piti olla valmis eilen”. Syyllisyyden tunne poissa sorvin ääreltä vietetystä ajasta painaa päälle välittömästi ja kadun, että koskaan edes jäin lomalle.

Toisin sanoen, ensimmäinen työviikko loman jälkeen tarjoaa pehmeän laskeutumisen suoraan piikkimatolle, pää edellä. Ennen lomaa koettu stressikäyrän räjähtäminen on vain esimakua sille stressille ja ahdistukselle, jota tarjoillaan töihin paluun jälkeen.

Näihin syihin vedoten voisin väittää, että loma aiheuttaa stressiä enemmän kuin työnteko. Mitä paremmin loman aikana asettelee aivonsa narikkaan, sitä karmeampi on paluu sorvin äärelle. Ne työthän eivät loman aikana katoa mihinkään. Päin vastoin. Niitä syntyy lisää, ne lykkääntyvät, pakkautuvat ja syntyy suma. Tämä tarkoittaa sitä, että jos on ollut kaksi viikkoa lomalla, täytyy ensimmäinen työviikko työskennellä 300 % tehokkuudella saadakseen suma purettua normaalin työajan puitteissa.

Minulla muuten alkaa tänään kesäloman ensimmäinen osuus. Vaikka saattaa se mennä huomisen puolellekin, on nimittäin pari pikku juttua tekemättä ennen sitä.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet täynnä bloggaamisen arvoisia tapahtumia ja tapauksia, eli kiirettä on pitänyt ison meren tällä puolen. Aloitan juttusuman purkamisen kertomalla Hauli Huvila -viikonlopusta, josta aikaisemminkin mainitsin. Monelle suomalaiselle, myös niille ulkomailla asuville, voi tulla yllätyksenä se, kuinka tiivis ja aktiivinen suomalaisyhteisö meillä täällä Kaliforniassa on. Tuo pitkä viikonloppu suomalaisten omalla leirintäalueella, vaikkakin Kalifornian maaperällä, oli yksi parhaista kokemuksista pitkään aikaan ja helpotti hieman silloin tällöin ilmaantuvaa kotimaan kaipuutani.

Suomalainen kulttuuri kukoistaa myös Kaliforniassa.

En ollut aikaisemmin käynyt Hauli Huvilalla, tai edes kuullut kyseisestä paikasta, vaikka olin asunut Kaliforniassa jo reilut kaksi vuotta. Koko ajatus suomalaisesta leirintäalueesta keskellä Kaliforniaa kuulosti melko uskomattomalta ja lopulta oli pakko lähteä itse katsomaan minkälaisesta paikasta todella on kyse. Paikalle saapuessani leukani loksahti auki ja ensimmäinen järkevä ajatukseni oli: ”täällähän näyttää ihan Suomelta”.

Suurin osa kävijöistä yöpyi alueella teltoissa.

Memorial Day -viikonloppuna paikalla oli n. 150 suomalaista, suomensukuista, suomalaisten kanssa naimisissa olevaa tai muuten vain paikalle eksynyttä ihmistä. Tapahtumaa oli kuvailtu minulle aikaisemmin sanoin ”suomalainen juhannus”, viitaten mitä ilmeisemmin melko runsaaseen ja suomalaishenkiseen alkoholimenekkiin. Oman kokemukseni perusteella käyttäisin kuitenkin mieluummin ilmaisua ”suomalaiset kesähäät”. Pintaa syvemmälle katsoessa viikonlopussa oli nimittäin kyse paljon muustakin, kuin runsaasta alkoholinkäytöstä.

Hinnasto baarin seinällä.

Paikalla oli niin lapsia, nuoria, keski-ikäisiä kuin vanhempiakin ihmisiä. Niitä, jotka ovat syntyneet Suomessa, heidän Yhdysvalloissa syntyneitä lapsia ja lapsenlapsia, paikallisia puolisoita ja niitä paikallisia, joiden sukujuuret johtavat Suomeen. Mainitsemisen arvoisia ovat myös ne kaksi pariskuntaa, joissa kummassakin mies oli ruotsalainen, toisessa vaimo meksikolainen ja toisessa saksalainen. Kysyessäni heiltä syytä paikalla oloon, vastasivat he, että suomalaisten kanssa vaan on aina niin mukavaa! Lapsien (ja koirien) mielestä viikonlopussa oli varmasti parasta se, että he saivat juosta ja leikkiä koko viikonlopun ulkona auringonpaisteessa, käydä joessa uimassa ja puuhailla omiaan vapaasti ilman vanhempien pelkoa siitä, että joku kaappaisi heidät mukaansa.

Koirakin otti lämpimästä päivästä kaiken ilon irti.

Siellä paikan päällä ollessa yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuudentunne oli lähes (ja toisinaan ihan kirjaimellisestikin) käsinkosketeltavaa. Tuo tunne oli juuri se, joka itselleni merkitsi eniten. Tästä todisteena mainittakoon, että Hauli Huvila tapahtumineen pyörii vapaaehtoisvoimin. Keittiössä häärivät ahkerat vapaaehtoiset pitäen huolta siitä, ettei nälkä pääse ihmisjoukkoa yllättämään. Kun iltahämärä laskeutuu, aukeaa baari, jota vapaaehtoiset pitävät auki aina siihen saakka, kunnes viimeinenkin juhlija lähtee nukkumaan. Alueella olevat mökit on rakennettu talkoovoimin ja paikan siistinä pitämiseksi pidetään talkoita tämän tästä. Sen enempää eri maailmankolkkien suomalaisyhteisöjä tuntematta voisin sanoa, että meidän Kalifornian yhteistö on yksi vahvimmista ja aktiivisimmista suomiyhteisöistä maailmalla. Ja piru, että olen siitä ylpeä.

Meillä oli mukana myös omia eväitä.

Lauantai-iltana, siellä baarin alkuillan hämärässä minä katsoin, kuinka vanhemmat tanssittivat lapsiaan, vanhat tutut tapasivat toisiaan, uudet tuttavuudet syntyivät ja joku kertoi nuorenparin kihlautuneen aikaisemmin päivällä rannalla. Ja kun kaikki ottivat meidät uudet tulokkaat avosylin vastaan, tuntui siltä, etten olekaan enää niin kaukana kotoa. Tuona viikonloppuna minä sain paljon uusia ystäviä. Melkein kolme vuotta olen pitänyt itseäni vain ulkosuomalaisena, muukalaisena kaukana kotoa. Nyt pidän itseäni kaliforniansuomalaisena. Suomalaisena, jolla on koti myös täällä, kaukana Suomesta, mutta lähellä muita suomalaisia.

Suomalaiset tunnistaa liikenteessä muustakin, kuin ajotaidoista.

Kiinnostuneille mainittakoon, että seuraava tapahtuma-viikonloppu Haulilla on 29.6.-1.7.2012. Vuoden suosituin tapahtuma, jolloin paikalle odotetaan n. 250 kävijää, on 31.8.-3.9.2012. http://www.haulihuvila.com