Että minä pidän sushista! Näin siitäkin huolimatta, että vielä Suomessa asuessa en voinut sietää ajatusta merilevään kääräistystä raa’asta kalasta ja äyriäisen peristä. Lopulta sushien kauniin ulkomuodon houkutus kävi liian suureksi ja jo ensimmäinen suupala vei minut mennessään. Sushista tuli ennätysvauhtia osa vakituista ravintoympyrääni.

Tästä päästäänkin varsinaiseen jutun aiheeseen, pelkässä sushi-ateriassa kun ei kamalasti olisi kerrottavaa, paitsi se, että se oli jumalaisen hyvää. Mutta asiaan, olen siis saanut uusia ystäviä. Paikallisiaystäviä. Siis amerikkalaisia. Niitä ihan oikeita alkuperäisasukkaita.

Silloin 2,5 vuotta sitten, kun muutimme tälle mantereelle, olin melko varma etten tulisi saamaan paikallisia ystäviä todella pitkään aikaan. Oli kielimuuria, hieman kulttuurierojakin ja pohjoisessa asuessa naapurustomme asukkaat olivat selvästi ikäluokaltaan vanhempia, perheellisiä ja jokseenkin silminnähdenparempaa kastia. Tuntui siltä, että heillä kaikilla oli jo ystäviä ja omat piirinsä, eivätkä he tarvinneet elämäänsä uusia ihmisiä. Niinpä tyydyinkin pyörimään muiden suomalaisten kanssa, joka ei sekään ollut yhtään hassumpaa, ei sillä. Näin jälkikäteen ajateltuna minulta puuttuivat ne luonnolliset tilanteet, joissa olisin voinut tutustua paikallisiin ihmisiin naapurustomme ulkopuolelta. Ei ollut pieniä lapsia, joiden kautta tutustua muihin äiteihin leikkipuistoissa, en käynyt töissä enkä koulussa. Tai kävinhän minä englannintunneilla, mutta siellä oli vain meitä maahanmuuttajia. Niin meni kaksi vuotta ja koko aikana tutustuin ainoastaan yhteen naapuriin ja häneenkin melko lailla pinnallisesti.

Sitten olikin aika taas muuttaa. Pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin eteläiseen Kaliforniaan. Muutimme tavallisempaan lähiöön, jossa asuu ihan tavallisen oloisia ihmisiä, jalat tukevasti maassa. Ei mennyt montaakaan päivää, kun valtaosa naapureista oli käynyt toivottamassa tervetulleeksi, esittelemässä itsensä ja pyytämässä kahville. Tästä naapurustosta minä lopulta sain ne ensimmäiset oikeat, paikalliset ystävät. Miehet käyvät ajamassa keskenään motocrossia ja me tytöt pyöräillään, juostaan ja juodaan proteiinidrinkkejä altaalla. Vaikka meillä onkin erilaiset taustat ja eri äidinkieli, he ymmärtävät jo hieman meitä suomalaisia ja sen, että vaikkemme aina ole ”super excited” eikä kaikki ole ”awesome”, saatamme silti olla innoissamme ja iloisia.

Vaikka aikoinaan kotiuduinkin Kaliforniaan melko nopeasti muuton jälkeen, tuntui minusta silti aina ulkopuoliselta, kun en saanut kontaktia paikallisiin muualla kuin ruokakaupan lihatiskillä. Nyt, uusien ystävieni myötä, minä tunnen vihdoin kotiutuneeni tänne kunnolla enkä enää tunne oloani ulkopuoliseksi. Olen osa kokonaisuutta enkä vain vierailija.

ps. Te kaikki pikku sushi-snobit siellä kotisohvilla! Tiedetään, kuvassa oleva sushi ei ehkä edusta sitä perinteistä, minimalistista, oikeaa sushia. Mutta oli se silti niin hyvää!