Pettymysten treeniblogi

Tiedetään, tiedetään. Monelle teistä Onnenpäivä on varmasti ollut ennen kaikkea liikuntablogi ja treenijuttuni ovat olleet pääsyy koko blogin seuraamiselle. Ja joka kerta blogin päivittyessä olette toivoneet, että jospa sieltä nyt vihdoin tupsahtaisi jokin treenijuttu. Mutta ei. Pelkkää höpinää teksasilaisista varaosakauppiaista, kukkaruukuista ja milloin mistäkin jonninjoutavasta. Siksi tunnenkin piston sydämessäni ja olen kovasti pahoillani siitä, ettei treenijuttuja ole parin viime kuukauden aikana paljon irronnut.

Syy treenijuttujen vähyyteen on yksinkertainen. Jos ei ole treenejä, ei ole paljon kerrottavaakaan. Enkä minä ole niitä ihmisiä, joiden into riittää kuntoilusta kirjoittamiseen ilman, että on oikeasti kyseisiä asioita tekemässä. Siksi olen suosiolla kirjoittanut kaikesta muusta maan ja uloimman ilmakehän tietämillä huitelevan V-käyrän väliltä.

Tilannehan on se, että olen sairastanut pian kaksi kuukautta. Kaikki alkoi Neitsytsaarilta palattuani omituisena flunssana, jonka helpotuttua sain treenattua vajaan viikon, kunnes sairaus palasi entistä voimakkaampana. Toinen käynti lääkärillä poiki epäilyn keuhkoputkentulehduksesta, jota hoidettiin astmalääkkein, antibiootein ja kahden viikon pakkolevolla. Flunssan oireet katosivat lopulta levon aikana, mutta syystä tai toisesta vuosikausia hiljaiseloa elänyt astma päätti herätä henkiin ja vetää melko rautakuntoisen naisen pohjamutiin silmänräpäyksessä. Kun ei lepo, lääkkeet eikä mikään muukaan tuntunut olotilaan vaikuttavan, aloitin parin viikon makoilun jälkeen kevyet salitreenit ja kävelylenkit. Jos treenasin hitusenkaan liian kovaa, oli tuloksena iltaan mennessä yskimistä, hengenahdistusta ja kurjaa oloa, vaikka treenin aikana olo olisi hyvä ollutkin. Niinpä olenkin ihan viime päiviin saakka tehnyt vain lihaskuntoa ylläpitävää, superkevyttä salitreeniä ja polkenut rauhallisesti kuntopyörää lähinnä aikani kuluksi. Ja ei, tämä ei ole ollut sellaista treeniä, että siitä kannattaisi blogia kirjoittaa.

Nyt tunnelin päässä näkyy kuitenkin heikko valo. Juhannusmatka puhtaaseen vuoristoilmaan Big Bearille ja siellä tehty pieni päivävaellus lupailivat varovasti toipumisen merkkejä. Vaikka edellispäivän nesteytys oli suoritettu kaikella muulla paitsi vedellä tai urheilujuomalla, selvisin vaelluksesta kunnialla eivätkä astman oireet ilmaantuneet edes illalla. Seuraavana aamuna rohkaisin mieleni ja kävin pienellä hölkällä(jalkoja riivannut mystinen kipu sentään saatiin hoidettua pois päiväjärjestyksestä!) eikä sekään tuntunut erityisen pahalta. Eilen, ensimmäisenä lomapäivänäni, kävin uudelleen hölkkäämässä lähijärven ympäri ja uskaltauduin treenaamaan salillakin vähän reippaammin. Ja tadaa, olen vieläkin hengissä! Ehkä siis vihdoin astman akuuttivaihe antaa periksi kaikkien elimistööni työnnettyjen sumutteiden ja lääkkeiden edessä.

Juhannuspäivän haikkaus Big Bearilla.
Siinä kävellessä taisi puhalluttaa yhtä sun toistakin reippailijaa, terveydentilasta riippumatta…

Tästä pienestä valonpilkahduksesta innostuneina päätimme, että suuntaamme loppuviikosta lomanviettoonMammoth Lakesille joko maasto- tai maantiepyörät Cadillacin takaluukussa. Jos siis kaikki menee putkeen, saatte ihan lähitulevaisuudessa lukea taas niitä treenijuttujakin täältä blogista.

Pahoittelut vielä mahdollisesta harmituksesta, mutta voinette uskoa, että liikunnan puute on harmittanut melkoisen paljon myös itseäni. Se nyt vaan on niin, että valitettavasti myös se sairastelu ja siitä toipuminen kuuluvat urheilemiseen. Viimeistään nyt, kun tämmöinen pitkäaikaisempi ja vähän pelottavakin sairastuminen sattui omalle kohdalle, sitä taas muistaa, ettei tässä mitään supernaisia olla eikä terveys ole mikään itsestäänselvyys, vaikka elintavat olisivat miten terveelliset tahansa.

Epäkalifornialaistuva tukka

Ja niin päättyi kalifornialais-blonditukan aikakausi kampaajan tuolissa viime viikon torstaina. Ensimmäinen vilkaisu peiliin operaation jälkeen veti jopa kaltaiseni suupaltin sanattomaksi. Kun blondiksi muuntautuminen oli tapahtunut pikkuhiljaa aste kerrallaan, kävi takaisin tummaksi palaaminen yhdeltä istumalta. Ja se muutos oli huima, aivan kuin peilistä olisi katsonut takaisin eri ihminen. Tuijottaessani tummaa tukkaani täysin mykistyneenä, kampaajani kysyi pieni huolenvire äänessään, että olenko lopputulokseen tyytyväinen. Ja olinhan minä, tuo kauan kadoksissa ollut peilikuva nimittäin näytti enemmän minulta kuin se vaaleatukkainen ikinä.

On uskomatonta, kuinka paljon pelkkä hiusten väri vaikuttaa ulkonäköön. Kun vaaleatukkaisena maastouduin täydellisesti muiden kalifornialaisrouvien sekaan, näytän tummatukkaisena juuri siltä, että olen kotoisin eksoottisesta pohjolasta, metsien ja turvesoiden keskeltä, Nivalasta. Ja näin on hyvä olla, ainakin vähän aikaa.

Radikaalissa ulkonäkömuutoksessa on toki huonojakin puolia. Osa vaatteistani ei nimittäin näytä päälläni enää lähimainkaan yhtä hyvältä kuin blondina ja rusketuskin muuttui tummien kutrien myötä astetta vaaleammaksi. Mutta toisaalta, brunettina sovin kyllä paremmin yhteen perheen kulkuneuvojen kanssa.

Laihdutuksen kompastuskiviä ja kuinka ne kierretään

Kohtuullisen hyvin onnistuneen dieettini jälkeen minulta on aina toisinaan pyydetty vinkkejä laihdutusta tukevaan ruokavalioon. Koska en ole alan ammattilainen ja oma opiskeluni aiheen tiimoilta rajoittuu lähinnä virheiden tekemiseen, niistä opiksi ottamiseen sekä pään hakkaamiseen seinään, en mielelläni lähde kovin yksityiskohtaisia ohjeistuksia kenenkään ruokavalioon antamaan. Yleisimpien kompastuskivien välttämiseksi päätin kuitenkin kirjoittaa ylös muutamia seikkoja, joihin painonpudottajan/laihduttajan/kiinteyttäjän kannattaa kiinnittää huomiota. Ja nyt ei puhuta mistään ydinfysiikasta, vaan ihan yksinkertaisista ja helpoista jutuista.

Grillikausi on alkanut! Nyt karpataan!
Kaiken karppaamisen ja muun ruokavaliointoilun seurauksena on monelle syntynyt omituinen harhaluulo siitä, että kun nipistää hiilihydraatit ruokavaliosta pois, voi syödä rajattomasti proteiinia. Hiilihydraatissa ja proteiinissa on kuitenkin saman verran kaloreita, 4 kcal grammaa kohden. Ja kalori on kalori, tuli se mistä tahansa. Eli aivan kuten pastaa syömällä, voi myös siankyljystä syömällä työntää elimistöönsä kulutukseen nähden liian paljon energiaa. Tämän lisäksi liha sisältää yleensä hiilihydraatin lähdettä enemmän rasvaa, joka nostaa kalorisaantia entisestään (1 g rasvaa = 9 kcal). Muista siis tämä, kun aloitat karppaamisen lastaamalla lautasen täyteen grillikyljystä.

Grillikausi on alkanut! Nyt korkataan!
Jos ihan vakavissasi haluat laihduttaa, niin jätä se korkki avaamatta tai avaa se vain harvakseltaan. Tiedetään, tiedetään, on kesäloma, aurinko paistaa ja terassit kutsuu, mutta se nyt vain on niin, että siideri, olut tai edes viini eivät sovi yhteen laihduttajan kanssa. Grammassa alkoholia on 7 kcal, joka on lähes saman verran, kuin rasvassa. Kun tähän lisätään juomissa käytetty sokeri, on kaloripommi valmis. Jos tuntuu, että kesä menee pilalle alkoholinkäytön rajoittamisen takia, kannattaa siirtää laihdutusprojektia suosiolla syksymmäksi ja pohtia hetken onko suhde alkoholiin ylipäätään terveellä pohjalla.

Bikineihin pitäisi sujahtaa ensi viikolla, mutta olen ihan pöhöttynyt! Apua!
Oma dieettini alkaa aina samalla kaavalla – ylimääräisen nesteen poistamisella kehosta. Ylimääräinen pöhötys häviää nopeasti ja näkyy vartalossa samantien. Tämä motivoi projektissa eteenpäin ja on vieläpä suhteellisen helppoa. Ensimmäinen niksi pöhötyksen poistamiseen löytyy suolan määrästä ruoassa. Vältä valmisruokia, puolivalmisteita ja valmiiksi marinoituja lihoja. Einekset sisältävät toisinaan hurjiakin määriä suolaa ja yhdestä annoksesta voi pahimmillaan täyttyä puoletkin päivittäisestä suolatarpeesta. Rajoita suolankäyttöä myös omassa keittiössä. Toinen niksi ylimääräisen nesteen poistamiseen löytyy pilleripurkista. Vihreä tee -kapselit ovat usein aitoa teetä tehokkaampia ja huuhtovat ylimääräisen pöhötyksen kehosta nopeasti ja tehokkaasti. Muista juoda vettä, paljon!

Hyi yäk, en syö, siinähän on rasvaa!
Vaikka tuossa aikaisemmin saarnasinkin rasvan suuresta energiapitoisuudesta, ei rasvaa tule jättää ruokavaliosta pois kuten moni erheellisesti tekee. Kaupat ovat täynnä rasvattomia ja vähärasvaisia vaihtoehtoja tavallisille elintarvikkeille, joilla vähennetään liha- ja maitotuotteista saatavia ns. huonoja rasvoja. Tyydyttyneiden rasvojen karsiminen onkin järkevää, mutta sen minkä niissä menettää, pitäisi korvata tyydyttymättömillä rasvoilla, kuten kasviöljyillä, erilaisilla pähkinöillä ja siemenillä. Sen lisäksi, että ihmisruumis tarvitsee rasvaa elintoimintojen pyörittämiseen (ja myös rasvanpolttoon!), pitää rasva olon pidempään kylläisenä. Omat suosikkini rasvansaantiin ovat pähkinät, joita lisään itse tekemääni mysliin sekä avokado, jota on helppo viipaloida ruoan kuin ruoan seuraksi lautasen reunalle.

Ei tässä nyt mihinkään lounaalle ehdi
Ihmisillä on usein hassu tapa, etenkin juhlapäivinä jotka huipentuvat juhlavaan illalliseen, ”säästää” kaloreita päivälliselle. Eli jätetään ruokailuja välistä, että jaksetaan sitten illalla syödä senkin edestä. Ja yllättävän moni ihminen tekee samaa ihan arkenakin. Syödään huonosti koko päivä ja vasta illalla ryhdytään tankkaamaan yhdeltä istumalta koko päivän tarpeiksi. Laihduttajan ei pitäisi koskaan tehdä näin vaan syödä säännöllisesti neljän tunnin välein. On ihan turhaa syödä yhdeltä istumalta enemmän, kuin kroppa kykenee hyötykäyttämään. On tärkeää pitää energiataso mahdollisimman tasaisena, jolloin vältytään niin näläntunteelta kuin verensokerin heittelyltäkin ja mikä parasta, aineenvaihdunta ja rasvanpoltto pysyvät käynnissä koko päivän.

En haluaisi olla nälissäni
Vaikka aina sanonkin, ettei laihtuakseen tarvitse nähdä nälkää, asia ei ehkä kuitenkaan ole aivan näin. Jos on tottunut syömään tietyn verran joka päivä, kroppa kyllä huomaa, kun ravintomäärää pienennetään ja huomauttaa siitä kurnivalla vatsalla. Tämä kuitenkin menee ohi muutamassa päivässä, ainakin itselläni. Kun ravintomäärä ei ole liian alhainen kulutukseen nähden ja keskitytään siihen, että ravinto koostuu oikeanlaisista ainesosista, ei nälkää tarvitse nähdä. Jos nälkä on kuitenkin kova, olo voimaton ja kiukuttaa, syöt todennäköisesti liian vähän.

Jee, kesä! Söin lounaaksi litran mansikoita
Inhottaa sanoa tätä, mutta laihduttajan ei pitäisi syödä marjoja ja hedelmiä ylettömiä määriä sokeripitoisuutensa vuoksi, eli kohtuus kaikessa. Sama pätee myös tuoremehuihin, jotka lähes poikkeuksetta ovat melkoisia energiapommeja. Ylimääräisten sokereiden välttämiseksi kannattaa kaupassa kurkkia tuotteiden ravintotietoja ja tehdä pientä vertailua. Esimerkiksi murojen, jogurttien ja erilaisten välipala- ja proteiinipatukoiden sokeripitoisuuksissa on suuria eroja. Pieniä asioita muuttamalla saa ruokavaliossa tehtyä suuriakin muutoksia!

Epäreilua, hoikkaakin hoikempi julkkisnainen kertoi lehdessä, että voi syödä mitä haluaa
Voi hyvinkin pitää paikkaansa, että hän voi huoletta pistellä poskeensa kaiken mitä mieli tekee. Mutta muista, että hänen mielitekonsa voivat olla kovinkin erilaisia kuin omasi, joten älä suotta syytä universumia epäreilusta kohtelusta. Kun sinun tekee mieli sipsejä, hänen tekee ehkä mieli ituihin käärittyjä porkkanoita.

Lenkkeilen kuin hullu ja syön oikein, mutta en vaan laihdu. Missä vika?
Jos laskelmien mukaan ravintomäärä on järkevässä suhteessa kulutukseen eikä laihtumista tapahdu, on syytä epäillä, että kalorilaskelmat ovat ehkä sittenkin menneet pieleen. Virhe sattuu usein, kun perusaineenvaihdunnan laskemiseen käytetään laskuria, johon syötetään mittojen lisäksi ns. ”aktiivisuus-kerroin”. Tämän jälkeen laskuri laskee perusaineenvaihdunnan, johon on laskettu mukaan myös treenaamiseen käyttämäsi energia. Se kalorimäärä, jonka tunnin lenkillä poltit, on jo sisällytetty tuohon laskelmaan. Moni meneekin metsään juuri tässä vaiheessa luullessaan, että voi lenkin jälkeen syödä poltetun 500 kcal verran enemmän. Ja muistithan laskea syömiisi kaloreihin mukaan mahdollisen palautusjuoman? Yllättävän moni unohtaa juuri palkkarin laskelmistaan, vaikka se sisältää energiaa yleensä varsin reilusti. Jos nämäkin asiat ovat kunnossa, on syytä epäillä, että kropassa on ihan oikea toimintahäiriö, eli mars lääkäriin! Ja niin, toisinaan vika löytyy sieltä korvien välistä, muutoksille sokeutuu eikä kehitystä näe, vaikka sitä olisikin tapahtunut.

Kopioin suositun fitness-bloggaajan ruokavalion enkä siltikään laihdu!
Se mikä toimii jollain toisella, ei välttämättä toimi sinulla. Jokaisen lähtökohta on erilainen, kroppa toimii eri tavalla ja toisilla energiavajeen sietokyky nyt vain on korkeampi. Ota asioista ensin selvää itse ja toimi vasta sitten. Se itselle sopivin ruokavalio löytyy vain kokemuksen kautta. Sen sijaan, että tuijottaa sokeasti tuntemattoman ihmisen ruokakuvia Instagramissa, kannattaa kysäistä apua vaikka ihan ammattilaiselta.

Herään joka aamu viideltä lenkille
Aamulenkit on kivoja, mutta toivottavasti menet myös ilta yhdeksältä nukkumaan. Liian vähäinen uni altistaa lihomiselle, sillä kavala ihmismieli haluaa paikata väsymyksen tunnetta syömällä. Ja tämä pitää ainakin allekirjoittaneen kohdalla paikkaansa. Väsyneenä tekee ihan hirvittävän paljon mieli herkkuja, jotka sisältävät paljon nopeaa energiaa.

Mutta kun tykkään SYÖDÄ!
Niin minäkin. Ja siksi liikun niin paljon. Liiku, niin voit syödäkin enemmän.

Motivaatiokuvien sijaan kannattaa jääkaapin oveen kiinnittää vaikka hauska slogani ja kuvia karhunpennuista ja muumeista.

 

Useampi kohta on monelle varmasti teoriassa tuttu, mutta käytäntö onkin sitten jäänyt hieman ontuvaksi, syystä tai toisesta. Toisin kuin monesti kuvitellaan, tavallisen ihmisen painonpudotus ei ole mitään rakettitiedettä eikä sen toteuttamiseksi tarvitse viettää tuntikausia stepperin päällä hikoillen, laskea pilkulleen jokaista kaloria tai syödä pelkkiä porkkanoita viikkotolkulla. Pienet muutokset jokapäiväisessä ruokavaliossa, sen kahvipullan syömättä jättäminen, kauhallinen vähemmän riisiä tai pienikin liikunnan lisääminen ovat yleensä tarpeeksi eikä sitä tarvitse edes laskea paperille.

(lisää aikaisemmin kirjoittamiani dieettivinkkejä löytyy täältä)

Teksasin terveiset vääräuskoisille suomalaisille

Viime viikolla ovemme taakse oli päivän aikana ilmestynyt paketti. Tässä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, sillä olimme tilanneet nettikaupasta varaosia autovanhukseemme ja lähetyksiä saapui ovelle tämän tästä. Tämän kertainen paketti sai kuitenkin pienen väristyksen kulkemaan selkäpiissäni paketin päällä olleen ylimääräisen tilastotiedon vuoksi. Yllätys, että paketti tuli Teksasista.

Terveisiä Teksasista.

Sen lisäksi, että Teksasissa on heidän omien sanojensa mukaan kaikki suurempaa, on heillä varmasti myös maan kärkkäimmät ja ahdasmielisimmät mielipiteet. Erityisen tulikivenkatkuiseksi voi keskustelu käydä puhuttaessa politiikasta, uskonnosta, maahanmuuttajista, seksuaalisesta suuntautumisesta tai… no, melkein mistä vain, mikäli satut olemaan eri mieltä. Ei siis lienee yllätys, että tavaran myyjä katsoi asiakseen ojentaa nimensä perusteella selvästi ulkomaista tuotantoa olevaa asiakastaan. Niin, eihän sitä tiedä minkälaisiin tonttu-ukkoihin ne siellä Pohjolassa uskoo!

Paketista löytyi sitä mitä pitikin, mutta sen lisäksi myös nippu tulosteita, joissa ylistettiin amerikkalaisuutta, käännytettiin oikeaan uskoon ja vastustettiin aborttia sekä homoliittoja. Ja jotta viesti varmasti menisi perille myös hitaalle suomalaiselle, oli paketissa olleen kaasarin kylkeen liimattu varmuuden vuoksi uskonnollinen iskulause.

Ai. Minä kun luulin, että tarvittaisiin vain kaasari.

Ei sillä, etteikö teksasilais-juntti saisi olla asioista mitä mieltä tahansa, mutta ellen erityisesti tilaa kaasaria uskonnollisella tarrasarjalla tai klikkaa ostoskoriini paperiroskaa takan sytykkeeksi, voisi herra varaosakauppias pitää mielipiteensä ihan omana tietonaan. Jos olen aiheesta kiinnostunut, osaan kyllä etsiä tietoa itsekin.

 

Hetken aikaa tunsin suurta kiusausta lähettää paperinivaska takaisin sinne mistä se oli tullutkin. Mutta ennen kuin ehdin ryhtyä tuumasta toimeen, sainkin paremman ajatuksen. Voisin lähettää hänelle vastineeksi informaatiopaketin suomalaisista uskomuksista ja rituaaleista, olkoonkin, että lainaisin tarinoita satoja vuosia sitten kadonneista muinaisuskoista, Kalevalasta ja synkän mieleni sopukoista. Tuskinpa teksasilainen tajuaisi asian todenmukaisuutta tarkistaa.

Kehittäisin hänelle tarinan Väinämöisestä, Joukahaisesta ja Ilmarisesta, joiden uskottiin olevan veljeksiä, mutta jotka nykytietojen valossa saattavatkin elää moniavioisessa homosuhteessa, joka on suomalaisten keskuudessa varsin tavallista. Valaisisin häntä myös siitä, että vaikka amerikkalaiset saattoivat ensimmäisinä käydä kuussa, on meidän Ilmarinen se, joka takoi taivaankannen, jonka laidalla tuokin juustopallero keikkuu. Kertoisin kauniin sanakääntein rituaalisesta oluen juonnista, jonka päätteeksi ihmiset vaipuvat syvään transsiin ja kuinka seuraavana aamuna synninpäästö tapahtuu yläteitse. Aborteista ei meillä tarvitse huolehtia, sillä paremman sadon toivossa ei-toivotut lapset lauletaan suohon Ukko Ylijumalan toiveiden mukaisesti aina kevätkylvöjen aikaan. Ja niin ovat kauniita henkiolentojen palvontamenot, joissa savusaunan lauteilla ilkosen alasti soitellaan hauen leuoista rakennetuilla kanteleilla Porilaisten marssia saunatonttujen tanssiessa kiukaan ympärillä. Eikä sovi unohtaa vedenhaltija Ahtia, jonka nimeä kantavaa sillisäilykettä pakkosyötetään kaikille epäuskoisille ihmispoloille. Teksasilaisen on myös hyvä tietää suomalaisessa kalenterissa olevasta, sammakon kurnutukseen perustuvasta ennustuksesta, jonka mukaan vuonna 2054 galaksit räjähtää ja Keinonen laskeutuu rankaisemaan kaikkia.

Siinä varmaan tuli ne tärkeimmät? Kyllä tuolla pitäisi yksi teksasilainen käännyttään ihan uuteen uskoon.

Kiitos hyvät äidit, kiitos hyvät isät

Sain taas tänään muistutuksen siitä, kuinka onnekas olen, kun minulla on niin hyvät vanhemmat. Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys.

Se, että osaa lisääntyä ja sorminäppäryys riittää vaippojen vaihtoon ja aika lasten ajamiseen harrastuksesta toiseen, ei tee vielä kenestäkään hyvää vanhempaa. Hyvä vanhemmuus jatkuu läpi koko elämän, vielä senkin jälkeen, kun lapset lentävät pesästä. En sano, etteikö ilman vanhempiakin elämässä pärjäisi, mutta ne eväät ja elämänarvot, jotka omat vanhempani ovat mukaani antaneet ja se lämmin ja vahva side, joka välillämme on vielä aikuisiälläkin, on tehnyt elämästäni niin paljon rikkaamman, ihan jokaisena päivänä. Vaikka minulla on jo oma elämä, puoliso ja työ, ei mikään lämmitä enemmän kuin tieto, että olen aina tervetullut kotiin.

Kiitos maailman hyvät äidit, kiitos hyvät isät. Ne joita tarkoitan, varmasti tunnistavat itsensä. Ne, jotka tuntevat piston sydämessään, hävetkää.