Olen joskus saanut ehkä hivenen kyseenalaistakin kunniaa varsin huolettomasta suhtautumisesta hiuksiini. Ei ole niin väliä, vaikkei tukkani värjäyksen jälkeen täysin vastaisikaan alkuperäistä suunnitelmaa tai mikäli en aivan joka vuosi jaksaisikaan leikkauttaa latvoja tasaiseksi. Lomamatkoilla olen kuitenkin yrittänyt yleensä edes hivenen panostaa, tehdä hallittuja kiharoita ja huoliteltuja nutturoita kun kerrankin on aikaa. No, tällä Kalifornian reissulla se nyt jäi suunnitteluasteelle.

Kävi nimittäin niin, että matkalaukussani ilmeisen villisti reissanneet olut- ja lonkerolaatikot (pitäähän naisella eväät olla…) murskasivat menomatkalla ainokaisen pyöröharjani käyttökelvottomaan kuntoon. Tämän vuoksi tukkani ei ole nähnyt oikeaa harjaa pian kahteen viikkoon. Onni onnettomuudessa oli, että luonnonkiharaan tukkaani äärettömän hyvin toimiva tangle teezer selvisi matkasta yhtenä kappaleena ja on mahdollistanut pahimpien takkujen selvittelyn aina pesun jälkeen.

Muutoin taktiikkani onkin sitten ollut varsin yksinkertainen: pese tukka, levitä latvoihin argan-öljyä, selvitä takut ja anna Kalifornian auringon tehdä luonnollinen permanentti. Lopputuloksena näytän siltä, kuin olisin aina tulossa rannalta ja tämä sopii tietysti paremmin kuin hyvin eteläisen Kalifornian meininkiin, olipa sitten todellisuudessa menossa kaupoille, viiden tähden ravintolaan tai yökerhoon.

Olen nyt niin tykästynyt tähän maailman helpoimpaan tukkalaitteeseen, että aion syksyn tullen lanseerata saman tyylin uudella nimellä myös Suomessa: Kiiminki-tukka. Ainoa ero on, että Kiiminki-versiossa kiharat ovat jäässä ja pipon alle litistyneet.