Amerikkalaisten naisten keskuudessa liikkuu suuri viisaus, ”when you feel your worst – look your best”, eli suomalaisen suuhun paremmin taivutettuna, ”kun tuntuu paskimmalta, näytä parhaimmalta”. Ja tottahan se on, että asiat eivät välttämättä tunnu olevan niin kurjasti, kun yrittää näyttää vähän vähemmän kurjalta.

Niinpä työnsin järkeni syrjään ja sijoitin hierontaan budjetoimani varannot kampaamokäyntiin. Juu, takareisi ja pakara ovat edelleen kireitä kuin viulunkieli, mutta kiristynyt pinna korvieni välissä löystyi sen sijaan kummasti.

Kun en tunnetusti ole mikään tyylikkyyden ruumiillistuma, niin pitihän se tukankin kanssa pistää ranttaliksi, vaikka olinkin jo ollut hyvää vauhtia luisumassa kohti aikuismaisempaa ilmettä. Halusin hiuksista vaaleammat, mutta silti säilyttää tyven tummana ja puhtaan vaalean sijaan halusin vaaleiden suortuvien olevan punertavat.

Joojoo, olisi tukan toki voinut kuvia varten kihartaa, mutta hei, ainakin harjasin sen!

Että ei, ei siitä tukasta ehkä tyylikkäin mahdollinen tullut, mutta hitsin hauska se on ja kummasti hymyilyttää aina kun käväisee peilin edessä. Jos saan mieheni lahjottua hieromaan pakaroitani, niin saatanpa lähitulevaisuudessa jättää toisenkin hieronnan välistä ja tuunauttaa tukkani tästä vielä pastellinpinkiksi. Sekös vasta naurattaisikin.