Tarkoitukseni oli päivitellä blogia vielä pikaisesti ennen reissuun lähtöä. Toisin kuitenkin kävi, sillä sain tuhrattua kaiken ylimääräisen ajan pakkaamiseen. Pakkaaminen onkin kohdallani aivan järkyttävän monimutkainen prosessi verrattuna nyt vaikkapa mieheni pakkaamiseen.

Lähtökohtahan on se, että minä en ole erityisen muotitietoinen tai tyylitajuinen ihminen. Mutta yritän minä silti katsoa, että olisi jotain suunnilleen säädyllistä päällä, kun poistun omasta lähiöstäni. Etenkin lomalla, kun on enemmän aikaa laittautua, on mukava edes yrittää.

Aloitan pakkaamisen pari päivää ennen lähtöä. Päätän yhden tai kahden lempivaatteen perusteella matkan teemavärit, joita silmällä pitäen ryhdyn kahlaamaan vaatekaappia ja kenkähyllyä läpi. Alustavan läpikatsauksen jälkeen on aika pestä pyykkiä, johon siihenkin menee oma aikansa. Kun sitten kaikki vaatteet ovat vihdoin puhtaana ja saatavilla, ryhdyn keräämään vaatteista kasoja. Yhteen kasaan tulevat ne vaatteet, jotka tulevat ehdottomasti mukaan, toiseen kasaan ne, joiden mukaan ottaminen riippuu yhdestä tai useammasta muusta potentiaalisesta vaatekappaleesta ja kolmanteen kasaan ne vaatteet, jotka otan mukaan jos laukkuun jää vielä tilaa. Tämän jälkeen alkaa sovittaminen. Vaatteet sovitetaan ristiin rastiin ja todennäköisimmin mukaan pääsevät ne, joita voi yhdistellä useamman eri vaatekokonaisuuden kanssa.

Seuraavaksi onkin aika käydä kenkähyllyn kimppuun. Tällä vaiheella voi myös olla vaikutusta pakattaviin vaatteisiin, joten vaatekaapin oviakaan ei vielä ole suljettu. Hyvän ystäväni neuvo on, että kenkiä tulee pakata reissuun mukaan 1,5 paria per päivä. Luku tuleekin helposti täyteen, kun mukaan pakataan treenikenkiä, käveltäviä kenkiä sekä ns. ”istutaan ja näytetään nätiltä” -kenkiä. Kaikki kengät tulee luonnollisesti sovittaa mukaan lähtevien vaatteiden kanssa ennen lopullista valintaa.

Kun vaatteet ja kengät ovat kasassa, alkaa kosmetiikan pakkaaminen. Mukaan tulevat perusmeikit ja sitten ne erikoisemmat kasvomaalit, joiden käyttämiselle ei normaalisti ole aikaa tai tarvetta. Omat hoitoaineet ja shampoot tursotetaan pienempiin matkapulloihin ja pakataan mukaan yhdessä kynsilakkojen, kynsilakanpoistoaineen, silmämeikinpoistoaineen sekä päivä-, ilta-, iltapäivä- ja aamupäiväryppyvoiteiden kanssa. Sitten vielä sopiva valikoima hiuslenkkejä ja -koristeita kassin sivutaskuun, käherrintä, kiharrinta, sähköadapteria, laturia sekä muuta sen sellaista pienelektroniikkaa. Ei ihme, että yleensä juuri kauneudenhoitoturhakkeet syövät matkalaukkuni painosta leijonan osan.

Oma operaationsa on käsimatkatavaroiden pakkaaminen. Tähän laukkuun pakataan varavaatekerta matkalaukun katoamisen varalle, ristikkolehtiä ja lukemista, eväitä nälän varalle, kosmetiikkaa hipiän kunnossapitämiseksi lennon aikana, tietokone tarvikkeineen, kamera tarvikkeineen, normaalista riisuttu matkalompakko, passi ja kotiavaimet. Tämä käsimatkatavaralaukku puretaan ja pakataan vielä muutaman kerran ennen lähtöä, ettei mitään vaan olisi unohtunut matkasta.

Entäs sitten mies? Mies on viettänyt kaiken pakkaamiseen tuhraamani ajan rauhassa nettiä surffaten, telkkaria katsoen ja paniikilleni naureskellen. Kun sitten lähtö lähenee ja taksiakin pitäisi alkaa pikkuhiljaa soittelemaan, ryhtyy mies pakkaamaan. Käytännössä tämä sujuu siten, että otetaan vaatekaapin hyllyltä pinoja, jotka siirretään sellaisenaan matkalaukkuun ja tyhjäksi jääneet aukot tilkitään satunnaisilla kengillä. Hammasharja ja kaljunajovehkeet unohtuvat silloin tällöin kotiin, mutta niitähän saa kaupasta. Kun mies on laukkuineen jo menossa ovesta ulos, säntään minä vielä kerran hakemaan vaatekaapistani jotain, joka sopisi niin kivasti yhteen miehen kenkien kanssa.

Huh. Onneksi tuo pakkausjumppa on nyt kaunis muisto vain. Täällä sitä istutaan Sydneyn ytimessä hotellin loungessa viinilasillisella ja kirjoitellaan blogia suurella hartaudella valituissa vaatteissa, juuri lakatuissa kynsissä, tukka tavallista siistimpänä ja silmät normaalia tummemmaksi meikattuina.

Kivaa alkavaa viikkoa sinne Suomeen! Paljonkos muuten te käytätte aikaa pakkaamiseen? Riittääkö puoli tuntia vai meneekö puoli viikkoa?