Siitä on kai jo muutama vuosi, kun ensimmäisen kerran puhuimme kuvauksista valokuvaaja-ystäväni Marikan kanssa. Elämässä tuli kuitenkin kaikenlaista viivettä ja kiirettä ja lopulta koko ajatus unohtui, kunnes vain päiviä ennen Suomeen muuttamistani tartuimme vihdoin toimeen.

Marikan kuvaustyyli on hyvin luonnollinen, vaalea ja naisellisen hempeä, eli jotakuinkin vastakohta suurimmalle osalle kuvauksista, joita aikaisemmin olen tehnyt. Juuri tämän vuoksi olin kuvauksista erityisen innoissani, ulkoinen naisellisuuteni kun jää usein salitreenien ja lihasten varjoon.

Meikkiä, muutamaa uutta ripseä ja kiharrettua tukkaa myöhemmin sisäinen naisellisuuteni alkoi kuitenkin olla jo silminnähtävää.

Jo ennen kuvauksia esitin Marikalle toiveen siitä, että hakisimme sellaisia kuvakulmia ja asentoja, joissa lihaksistoni ei pistäisi liiaksi silmään. Niinpä Marika kehotti minua muutamaankin otteeseen painamaan alaspäin ”noita juttuja”, tarkoittaen epäkkäitä.

Vaikka olenkin ihan sinut voimakkaan ja ei-niin-hentoisen kroppani kanssa, kuvittelen silti toisinaan olevani sirompi kuin oikeasti olen. Usein todellisuus paljastuukin minulle juuri kuvien kautta, kun olen kuvitellut näyttäväni hennon naiselliselta, mutta kuvassa jököttääkin harteikas amatsoni. Näissä kuvissa huomio kiinnittyy kuitenkin naiseen. Ei hauiksiin, hartioihin tai reisilihoihin.

Tykkään ihan hurjan paljon! Kiitos Marika!

Kuvat: Marika Tuuli Photography
Karvainen kuvausassari: Coco