Ihanainen verkkarinainen Nina haastoi minut muutamien muiden bloggaajien ohella kaivamaan puhelimen kätköistä viimeaikaisia kuvia ja kertomaan niiden synnyttämistä ajatuksista.

Tehtävä on helppo, sillä puhelimeni on kroonisesti turvoksissa jos jonkinlaisesta kuvamateriaalista. Villeissä kuvitelmissani olen nimittäin super-bloggaaja, joka postaa uusia juttuja päivittäin ja lataa Instagramin täyteen inspiroivia kuvia. Todellisuuden ollessa kuitenkin jotain aivan muuta, päätyy kuvista vain murto-osa hyötykäyttöön ja julkiseen levitykseen.

Otetaan siis tähän väliin pikku otanta niistä leikepöydälle jääneistä kuvista sekä pienistä oivalluksista/ajatuksista niiden takana:

Meillä on kotona maailman paras, muttei ehkä se kaikkein tilaa säästävin leivänpaahdin – leivinuuni. Uuni on lähes aina sen verran lämmin, että sinne voi sujauttaa leipäviipaleet suoraan pakkasesta paahtumaan.

Paasattuani päivän Nordic Fitness Expossa terveellisestä ruokavaliosta, lihaskasvun maksimoimisesta ja rasvanpoltosta, ravitsin illalla itseni hotellin baarissa valtaisalla jäätelöannoksella ja kahdella lasillisella skumppaa. Onneksi ei itse tarvitse olla niin kuin opettaa.

Se tunne, kun on juuri aikeissa pötkähtää omaan sänkyyn ensimmäistä kertaa 14 kuukauteen. Ensimmäistä kertaa elämässäni en pode minkäänlaista matkakuumetta mihinkään päin maailmaa. Haluan vain olla kotona.

Tämän kuvan lähetin pari viikkoa sitten miehelleni kun hoksasin, että peilikuvalleni on ainakin hetkellisesti kasvanut olkapäät. Vihdoinkin!

Aamuhölkälle lähteminen on aina hivenen tahmeaa, mutta liikkeelle päästyä se on paras mahdollinen tapa aloittaa päivä – etenkin jos malttaa pysähtyä silittelemään kaikkia vastaantulevia kissoja ja koiria.

Hivenen aikaa uuninpankolla lämmennyt punaviini nyt vaan on niin hyvää.

Parhaat kuvat syntyvät usein suunnittelematta. Tyttöpuoleni keksii ottaa kuvan miehestäni, joka keksii ottaa kuvan minusta, joka keksin istahtaa kalliolle.

Kärsin lapsena luonnonkiharasta tukastani ja halusin sen olevan suora kuten luokkani suosituimmilla tytöillä. Nyt en ottaisi suoraa tukkaa mistään hinnasta, rakastan kiharoitani!

Alamme kuulemani mukaan lähestyä vuoden synkintä aikaa. Uskon, että synkkyys on ihmisen pään sisällä. Tuolla ulkona luonnossa se ei ainakaan ole.

Vain hetki kuvan ottamisen jälkeen tielle pyrki hirvi. On muuten sen verran iso ja liikkeissään nopea elikko, että kannattaa olla valppaana tien päällä tähän aikaan vuodesta.

Tattista vaan haasteesta, Nina! Mikäli sinä siellä ruudun takana kirjailet blogia, niin tartuhan mukaan haasteeseen ja vinkkaa asiasta kommenttiraidalle!