Sekalaiset ajatukset kuvina, eli #oivalluksiahaaste

Ihanainen verkkarinainen Nina haastoi minut muutamien muiden bloggaajien ohella kaivamaan puhelimen kätköistä viimeaikaisia kuvia ja kertomaan niiden synnyttämistä ajatuksista.

Tehtävä on helppo, sillä puhelimeni on kroonisesti turvoksissa jos jonkinlaisesta kuvamateriaalista. Villeissä kuvitelmissani olen nimittäin super-bloggaaja, joka postaa uusia juttuja päivittäin ja lataa Instagramin täyteen inspiroivia kuvia. Todellisuuden ollessa kuitenkin jotain aivan muuta, päätyy kuvista vain murto-osa hyötykäyttöön ja julkiseen levitykseen.

Otetaan siis tähän väliin pikku otanta niistä leikepöydälle jääneistä kuvista sekä pienistä oivalluksista/ajatuksista niiden takana:

201016_1Meillä on kotona maailman paras, muttei ehkä se kaikkein tilaa säästävin leivänpaahdin – leivinuuni. Uuni on lähes aina sen verran lämmin, että sinne voi sujauttaa leipäviipaleet suoraan pakkasesta paahtumaan.

201016_2Paasattuani päivän Nordic Fitness Expossa terveellisestä ruokavaliosta, lihaskasvun maksimoimisesta ja rasvanpoltosta, ravitsin illalla itseni hotellin baarissa valtaisalla jäätelöannoksella ja kahdella lasillisella skumppaa. Onneksi ei itse tarvitse olla niin kuin opettaa.

201016_3Se tunne, kun on juuri aikeissa pötkähtää omaan sänkyyn ensimmäistä kertaa 14 kuukauteen. Ensimmäistä kertaa elämässäni en pode minkäänlaista matkakuumetta mihinkään päin maailmaa. Haluan vain olla kotona.

201016_4Tämän kuvan lähetin pari viikkoa sitten miehelleni kun hoksasin, että peilikuvalleni on ainakin hetkellisesti kasvanut olkapäät. Vihdoinkin!

201016_5Aamuhölkälle lähteminen on aina hivenen tahmeaa, mutta liikkeelle päästyä se on paras mahdollinen tapa aloittaa päivä – etenkin jos malttaa pysähtyä silittelemään kaikkia vastaantulevia kissoja ja koiria.

201016_6Hivenen aikaa uuninpankolla lämmennyt punaviini nyt vaan on niin hyvää.

201016_7Parhaat kuvat syntyvät usein suunnittelematta. Tyttöpuoleni keksii ottaa kuvan miehestäni, joka keksii ottaa kuvan minusta, joka keksin istahtaa kalliolle.

201016_8Kärsin lapsena luonnonkiharasta tukastani ja halusin sen olevan suora kuten luokkani suosituimmilla tytöillä. Nyt en ottaisi suoraa tukkaa mistään hinnasta, rakastan kiharoitani!

201016_10Alamme kuulemani mukaan lähestyä vuoden synkintä aikaa. Uskon, että synkkyys on ihmisen pään sisällä. Tuolla ulkona luonnossa se ei ainakaan ole.

201016_11Vain hetki kuvan ottamisen jälkeen tielle pyrki hirvi. On muuten sen verran iso ja liikkeissään nopea elikko, että kannattaa olla valppaana tien päällä tähän aikaan vuodesta.


Tattista vaan haasteesta, Nina!
Mikäli sinä siellä ruudun takana kirjailet blogia, niin tartuhan mukaan haasteeseen ja vinkkaa asiasta kommenttiraidalle!

6 kommenttia artikkeliin ”Sekalaiset ajatukset kuvina, eli #oivalluksiahaaste

  1. Hei joo, tää oli hauska! 🙂 Pakko oli itsekin kaivella luurin kätköjä.

    Aivan ihanan näköinen makuuhuone teillä, aiheuttaa rankahkoa semikateutta. Ja olkapäät. Itseasiassa näistä jos pitää valita, niin olkapäät. Miekin halluun ❤

    Tykkää

      • Kiitos! No mutta hei, ainakin taidokkaasti kuvattu – tulee mieleen sellainen sisustusblogeissa näkyvä eteerinen makkari, jonka ikkunasta paistaa aina aurinko ja nurkassa bambit soittaa balalaikkaa 😉

        Tykkää

  2. Maininta tyttöpuolesta pisti silmään uutena juttuna. Ymmärrän hyvin, jos haluat pitää hänet / hän haluaa itse pysyä blogin ulkopuolella. Olisi ehkä silti kiva lukea jokin ajatuksia äitipuolena olemisesta -tyylinen kirjoitus, jos sellainen olet. 🙂

    Tykkää

    • Juu, taisi olla ensimmäinen kerta, kun asian täällä mainitsin, vaikka lainattua jälkikasvua on Instagram-kuvissanikin aina silloin tällöin vilahtanut. Mutta niin, mietin asiaa. Tuo termistö on muuten tosi hankalaa. Tämän hetkiseen tilanteeseen ”äitipuoli” on liian mahtipontinen sana. ”Isän uusi puoliso” taas jotenkin ulkopuolinen. Ehkä mä olen vain yksi välittävä aikuinen lisää elämässä 🙂

      Tykkää

      • Se on ihan hyvä määritelmä. 🙂 Äitipuoli tuo mieleen satujen noita-akat, eikä se ole oikein hyvä lähtökohta ihmissuhteen muodostumiseen. Ehkäpä ehdotukseni taustalla olikin toive saada kuulla onnistumisesta, kun epäonnistumistarinoita on kuullut ties kuinka paljon.

        Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s