Ensilumi

Ja niin peittyi Kiiminki viime yönä ensilumeen. Pakko tunnustaa, että kun mies sängystä noustessaan vilkaisi ulos ikkunasta ja totesi hivenen kuivakasti maan olevan valkea, oli ensimmäinen reaktioni lapsenomainen innostus ja mieliteko lähteä sillä sekunnilla lumipallojen tekoon ja vasta toisena mieleeni juolahti, että eihän meillä ole vielä edes talvirenkaita autossa.

261016_1

Hassua muuten, kuinka ensilumi lopulta yllätti, vaikka pakkasöitä on ollut jo useamman viikon. Jotenkin sitä odotti etelä-suomalaiseen tapaan saavansa ensin säkkikaupalla pimeyttä, sitten vesisadetta ja lopulta kylmää räntää niskaan ennen ensilumia. Mutta ei. Ulkona ei ole erityisen pimeää, vettä ei ole tullut juuri nimeksikään eikä räntääkään ole satanut vielä kertaakaan.

261016_4

261016_2

Ja nyt, silläkin uhalla, että seuraava repliikkini voi harrasmielisimpiä ärsyttää ja toisaalta herättää epäilyksiä siitä, että poltan muutakin kuin tulta takassa, on sanottava, että ajatus lähestyvästä talvesta viehättää minua suuresti. Tekeehän talvi olemisesta, tekemisestä ja harrastamisesta hankalampaa, en sitä lähde kaunistelemaan, mutta silti. Vitsi miten siistiä!

261016_3

Olen melko mestarillinen manipuloimaan mieltäni, tai kutsukoon sitä joku sitten vaikka itsepetokseksi niin halutessaan. Mutta käytännössä voin lähes jokaisena aamuna valita kummalla jalalla sängystä nousen, reagoinko tapahtumiin positiivisesti vai negatiivisesti ja nähdäkö siinä suuremmassakin sontakasassa edes häivähdyksen verran hyvää.

261016_5

Kun siis ensilumen nähdessään on ensin haljeta innostuksesta ja vasta sen jälkeen muistaa murehtia renkaidenvaihtoa, on jo reilusti voiton puolella talvesta. Jos taas ensimmäisenä talviaamuna toteaa ääneen ”voi vittu”, ei todennäköisesti osaa innostua lumesta tai mistään muustakaan koko talvena.

Hoksaatko eron?

 

 

3 kommenttia artikkeliin ”Ensilumi

  1. Oi, hoksaan ja jaan asenteesi! ❤ Olen syntynyt marraskuussa ja pitänyt aina syksystä enemmän kuin keväästä tai kesästä. Talvea ja lunta rakastan, kunnon pakkasia, lumikinoksia ja ulkoillessa huurtuvia kulmakarvoja. Voitte uskoa, että olen ajatuksineni melko yksin, täällä a) nastarenkaat b) pakkanen, joka on kylmempää kun viisi astetta c) loska/lumi/jää/aura-autojen viivästyminen on suunnilleen yhtä kamalaa kuin… no, enpä kyllä edes keksi sopivaa vertauskuvaa. T. itäsuomalainen länsirannikolla 😀

    Tykkää

  2. Ihan oikeanlainen asenne. Mun asunnon ikkunasta avautuu ihan mieletön näkymä, mutta saan niistä maisemista muistutuksen aina kavereiden tullessa kylään. Ne menevät ensimmäiseksi seisomaan ikkunan eteen ja tuijottamaan niitä maisemia. Silloin mä tajuan, että olen itse unohtanut katsella ulos ikkunasta ja pitänyt verhoja ikkunan edessä. Ei sitä ihan joka päivä muista, mutta silloin kun pysähtyy ja katselee ihan vaikka vaan auringonlaskua, siinä hetkessä on jotain tosi ainutlaatuista. Vaikka se on vaan maisema omasta olkkarista.

    Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s