Orkidea eli kaameissa olosuhteissa, pelastettiin viime hetkellä!

Minähän en todellakaan mikään hortonomi ole, mutta päätin silti antaa piilevälle viherpeukalolleni tilaisuuden todistaa hurja luontonsa. Kotiimme on nimittäin viimeisen kolmen vuoden aikana ilmestynyt salakavalasti orkidea jos toinenkin ja sain vihdoin aikaiseksi istuttaa niistä kolme uuteen, suurempaan ruukkuun.

Orkidea

Orkideoista vanhimmat riutuivat alkuperäisessä pikkupurnukassaan melkein kolme vuotta, mutta etenkin yhden orkidean olot paljastuivat erityisen karmeiksi sitä suojaruukusta irrotellessani. Kasvi-parka oli kitunut jogurttipurkin kokoisessa purnukassa lähes kaksi vuotta, piilossa sammalten alla. Olikin varmasti viimeisiä hetkiä siirtää kasvi suuremmille tiluksille, montaa elävää juurta ei nimittäin purkista löytynyt. Melkein hävettää tällainen kasvirääkkäys.

Orkidea

Orkidea

Nyt sitten jännitetään ilmestyykö orkideoihin kukkia lainkaan tänä keväänä – tai selviävätkö ne ylipäätään hengissä maagisen viherpeukaloni kosketuksesta. Tilaa on nyt ainakin enemmän, purkissa aivan erityistä orkideoille tarkoitettua hakkelusta ja ostin vielä sumutettavaa ravinnettakin eloonjäämismahdollisuuksia parantaakseni. Olen myös kuullut kerrottavan, että orkideat tykkäisivät kun niille jutellaan. Niinpä siinä istutuksen tuoksinnassa kertoilin varsin kirjavin sanankääntein mitä sellaisille orkideoille oikein tapahtuu, jotka eivät suostu kukkimaan.

Orkidearavinne

Mitä muuten luulette, mahtavatko eriväriset orkideat ajan mittaan risteytyä keskenään, kun ne istuttaa samaan purnukkaan? Noista kolmesta istuttamastani orkideasta kaksi oli nimittäin valkoisia ja yksi kai vaaleanpunainen. Muistelisin, että mummo aikoinaan risteytti onnistuneesti erivärisiä saintpaulioita, en vaan muista kuinka se käytännössä tapahtui.