Kertoessani ihmisille, että olen siippani kanssa muuttanut takaisin vanhempieni luokse, vaikkakin vain väliaikaisesti, aiheuttaa tämä ensin pientä hilpeyttä, jonka jälkeen ilmeet vakavoituvat ja minulta kysytään: kuinka sä kykenet?

Kun ihminen muuttaa aikuisiällä takaisin kotiin, siis siihen mistä muinoin rinta rottingilla ja henkselit paukkuen lähdettiin maailmalle, supatellaan selän takana helposti epäonnistumisesta, maitojunista, roudasta ja porsaista. Vaikka kyseessä kieltämättä onkin melko selkeä merkki siitä, ettei kaikki omassa elämässä mennytkään suunnitelmien tai edes varasuunnitelmien mukaan, en itse koe asiaa millään tavalla nolona, ainoastaan käytännöllisenä järjestelynä. Asioita tapahtuu ja toisinaan nyt vaan on järkevintä muuttaa väliaikaisesti takaisin kotiin sen sijaan, että lähtisi kuluttamaan aikaa ja rahaa vuokra-asuntorumbaan.

Toisin on tietysti silloin, jos yhteiselo vanhempien kanssa saman katon alla ei vaan yksinkertaisesti ota sujuakseen. Olen kuullut useamman kaverin suusta, etteivät he voisi kuvitellakaan samanlaista tilannetta omalle kohdalle, sillä jo pelkkä kyläreissu saa pinnan katkeamaan ja hihat ilmiliekkeihin. Onnekseni olen itse syntynyt perheeseen, jossa kotiin saa aina tulla ja jossa elämänkatsomus on sen verran rennonletkeä, ettei yhteentörmäyksiä juurikaan synny.

Kaikista viimeaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta olenkin äärettömän kiitollinen siitä, että olen saanut mahdollisuuden viettää näin paljon aikaa sekä äitini ja isäpuoleni että isäni ja äitipuoleni kanssa. Te muut ulkomailla asuneet nimittäin varmasti tiedätte sen raastavan syyllisyydentunteen, joka hiipii pintaan kun ei ole käynyt kotona pitkään aikaan.

Kaikesta stressistä ja epävarmuudesta huolimatta, ovat viimeiset puoli vuotta olleet minulle äärimmäisen tärkeää laatuaikaa vanhempieni kanssa. Jossain vaiheessa oma elämä kun ottaa kuitenkin taas tuulta alleen ja lennättää meidät pois pesästä.

Onkos siellä muita, jotka ovat aikuisiällä muuttaneet takaisin kotiin? Vai onko ajatus kotiväen nurkkiin palaamisesta täysin mahdoton?

Kuvat: Maisemia Äänekoskelta.