Kertoessani ihmisille, että olen siippani kanssa muuttanut takaisin vanhempieni luokse, vaikkakin vain väliaikaisesti, aiheuttaa tämä ensin pientä hilpeyttä, jonka jälkeen ilmeet vakavoituvat ja minulta kysytään: kuinka sä kykenet?
Kun ihminen muuttaa aikuisiällä takaisin kotiin, siis siihen mistä muinoin rinta rottingilla ja henkselit paukkuen lähdettiin maailmalle, supatellaan selän takana helposti epäonnistumisesta, maitojunista, roudasta ja porsaista. Vaikka kyseessä kieltämättä onkin melko selkeä merkki siitä, ettei kaikki omassa elämässä mennytkään suunnitelmien tai edes varasuunnitelmien mukaan, en itse koe asiaa millään tavalla nolona, ainoastaan käytännöllisenä järjestelynä. Asioita tapahtuu ja toisinaan nyt vaan on järkevintä muuttaa väliaikaisesti takaisin kotiin sen sijaan, että lähtisi kuluttamaan aikaa ja rahaa vuokra-asuntorumbaan.
Toisin on tietysti silloin, jos yhteiselo vanhempien kanssa saman katon alla ei vaan yksinkertaisesti ota sujuakseen. Olen kuullut useamman kaverin suusta, etteivät he voisi kuvitellakaan samanlaista tilannetta omalle kohdalle, sillä jo pelkkä kyläreissu saa pinnan katkeamaan ja hihat ilmiliekkeihin. Onnekseni olen itse syntynyt perheeseen, jossa kotiin saa aina tulla ja jossa elämänkatsomus on sen verran rennonletkeä, ettei yhteentörmäyksiä juurikaan synny.
Kaikista viimeaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta olenkin äärettömän kiitollinen siitä, että olen saanut mahdollisuuden viettää näin paljon aikaa sekä äitini ja isäpuoleni että isäni ja äitipuoleni kanssa. Te muut ulkomailla asuneet nimittäin varmasti tiedätte sen raastavan syyllisyydentunteen, joka hiipii pintaan kun ei ole käynyt kotona pitkään aikaan.
Kaikesta stressistä ja epävarmuudesta huolimatta, ovat viimeiset puoli vuotta olleet minulle äärimmäisen tärkeää laatuaikaa vanhempieni kanssa. Jossain vaiheessa oma elämä kun ottaa kuitenkin taas tuulta alleen ja lennättää meidät pois pesästä.
Onkos siellä muita, jotka ovat aikuisiällä muuttaneet takaisin kotiin? Vai onko ajatus kotiväen nurkkiin palaamisesta täysin mahdoton?
Kuvat: Maisemia Äänekoskelta.
Onnenpäivä 
Kuule, sama tilanne! Maailmalta maitojunalla vanhempien nurkkiin. Ulkomaan vuosien aikana tapasin vanhempiani kerran vuodessa tai kahdessa, omassa mielessäni olen vain Suomessa odottamassa seuraavaa siirtoa ja luonnollista palata vanhempieni luo josta lähdin ylioppilasjuhlien jälkeen opiskelemaan. Talo on vaihtunut mutta tilaa on, minulla makuuhuoneen lisäksi on oma kylppäri ja minikeittiö eli miksi etsisin väliaikaista vuokra-asuntoa kun en halua minnekään Suomessa asettua ja oma irtaimisto maailmalla varastossa. Tietysti jotkut ihmettelevät, Suomessa pitäisi olla niin kovin itsenäinen mutta jotkut ovat myös myöntäneet olevansa kateellisia mahdollisuudestani ja faktahan on ettei vanhempani ainakaan nuorru… Nauttikaamme hetkestä!
TykkääTykkää
Tuo on aivan totta, että eivät ne meidän vanhempamme nuorru. Tuohan on se asia, joka ainakin itselläni on aiheuttanut ulkomailla ollessa huonoa omatuntoa, siksi tuntuukin aivan erityisen tärkeältä olla läsnä nyt kun kerrankin voi!
TykkääTykkää
Vaikka ensireaktioni kotinurkkiin muuttamisen suhteen onkin että ”juu ei varmasti”, luulen, että jos oikeasti muuttaisin (muuttaisimme) takaisin Suomeen, ei se vanhempien luona asuminen olisi ollenkaan niin paha rasti kuin etukäteen saattaa kuvitella.
Meillä on itse asiassa suunnitelmissa muuttaa anoppini kanssa saman katon alle loppukesästä… Hänellä on ero ja sen myötä muutto edessä, meillä taas toiveissa säästää rahaa omaa kämppää varten, joten noin teoreettisesti ainakin tämän pitäisi olla win-win -tilanne meille kaikille. Saa nähdä miten hommat sitten käytännössä sujuu 🙂
TykkääTykkää
Kimppa-asuminen voi väliaikaisesti olla tosi järkeväkin ratkaisu! Ja jos talossa on tarpeeksi nurkkia, niin että jokainen saa tarvittaessa ”omaa tilaa”, niin mikäs siinä 🙂 Sellainen 100 % yksityisyyden menettäminen on kyllä väistämätöntä, mutta siihenkin tottuu.
TykkääTykkää
Kyllä minä ainakin olen vanhempien kanssa kotona, kun menen Suomeen. Ei se ole ollenkaan paha juttu tai hävettävä, vaan mielestäni fiksu siirto. Voin viettää aikaa vanhempien kanssa, auttaa heitä koti ja pihahommissa, puunaan talon lattiasta kattoon. En näe järkeä etsiä vuokra-asuntoa, sitten se rumba (takuuvuokra, huonekalujen etsintä..) ja maksaa kalliita vuokria, kun tosiaan voin olla kotona ja auttaa vanhempiani. Varsinkin, kun on nyt tällainen vaihe elämässä, että kahden maan väliä. Parempi näin päin, kun sitten on taas pitkiä aikoja, ettei nähdä ollenkaan.
TykkääTykkää
Onneksi on mahdollisuus tehdä tällainen ”välilaskeutuminen” johonkin, ettei tarvitse alkaa värkkäämään sitä omaa kotia viettääkseen siellä vain muutaman kuukauden ja jatkaakseen sitten taas toisaalle 🙂
TykkääTykkää
Meidän tilanne on sellainen, että rakennamme oman talon. Oma asunto pitää myydä rakennusaikana, niinpä muutamme (mitä todennäköisimmin) vanhempieni luokse. Hieman hirvittää, lähinnä äitini höösäys; hän laittaa ruuat, käyttää koirat lenkillä ja pesee pyykit. ”Minulla on aikaa ja te käytte töissä” Kuulostaa lähinnä viiden tähden majoituspalvelulta 😀. Ehkä me kestetään äiteen hösötys ja saadaan muodostettua omat arkirutiinit. Jos ei muuten, niin tytär hammasta purren 😉 Ja mies on luvannut karata työmaalle.
TykkääTykkää
Haha, äidit on just tuollaisia! Mutta voin kertoa, että mummolassa sitä vasta hemmotellaankin. Asuin opiskeluaikoina kaksi vuotta mummolassa ja lihoin ehkä sen miljoona kiloa mummon patojen äärellä. Parhautta oli, kun (nyt jo edesmennyt) mummo tykkäsi kouluaamuina tehdä mulle erilaisia lettikampauksia samalla kun söin aamupalaa ❤
TykkääTykkää