Te paljon liikkuvat kyllä tiedätte, mitä viikon – saati kuukauden flunssa tekee treeneille. Voi elämänkevät, aivan kuin ei olisi ikinä mitään tehnytkään.
Taisin jo aikaisemminkin mainita seuruettamme riivanneesta, luonnottoman sitkeästä flunssanpirulaisesta. Kun kahden limansekaisen viikon jälkeen vilautin naamaseudun onteloitani lääkärille, hän ilmoitti oitis sekä poski- että otsaonteloiden olevan pullollaan jotain sinne kuulumatonta. Siltä varalta, että kyseessä olisi jokin ureaa tuhdimpi tavara, aloitin antibioottikuurin taudin taltuttamiseksi ja samaan syssyyn ryhdyin hoitelemaan orastavaa keuhkoputkentulehdusta. Kun kolme viikkoa oli kulunut, alkoi oloni selvästi kohentua, mutta sain viiltävän päänsäryn. Vasta kun sairaanhoitaja opasti minut allergialääkkeiden pariin, sain hoidettua tuon viimeisenkin vaivan pois päiväjärjestyksestä. Niin hujahti kuukaudenpäivät sohvan pohjalla lohtuherkkuja mutustellen.
Vahvojen, lähinnä oman pään ulkopuolelta kuuluvien järjenäänien vuoksi pysyttelin kiltisti koko sairausajan poissa treeneistä. Lääkärin neuvot liikuntaan palaamisen suhteen olivat yksiselitteiset – niin kauan kun oireet tuntuvat keuhko-osastolla, antibioottikuuri on kesken tai päässä tuntuu painetta, ei treeneihin olisi mitään asiaa. Ja tämänkin jälkeen alku olisi otettava rauhallisesti, askel kerrallaan ja kuulosteltava mikä tuntuu hyvältä.
Kun viimein oloni alkoi tuntua terveeltä enkä enää yskinyt hengästyessä, aloitin liikuntahommat reippaalla kävelylenkillä. Kun kävely ei seuraavaan päivään mennessä aiheuttanut takapakkia toipumiseen, uskaltauduin salille, ja kun ei sekään tuntunut pahalta, lähdin rauhalliselle, kauan kaivatulle hölkälle.
Vaikka olo on vihdoin terve ja sillä tavalla treenaaminen tuntuu kyllä hyvältä, niin voi pyhä lehmä kuinka voikaan ihmiskeho olla heikossa hapessa! Painojen nostelu on ensimmäisellä treeniviikolla tuntunut kovasti vieraalta; aivan kuin hermotus olisi täysin nukuksissa ja liikeradat jostain vieraasta lajista. Pientä kehonpainotreeniä tehdessä kävi myös varsin selväksi, että kyllä, hyvä osa lohtuherkuista on tarrannut tiukasti vyötäisille eikä se ainakaan helpota kehon nostelua. Ja ei nyt edes mennä siihen, kuinka paljon jokaiseen lihakseen ensimmäisen treeniviikon jälkeen sattuu!
Turhauttaa ja ärsyttää, minä kun olin suunnitellut olevani toukokuun kynnyksellä elämäni vedossa. Mutta toisaalta olen myös kovasti ylpeä siitä, että ehkä ensimmäistä kertaa ikinä maltoin mieleni ja annoin kehoni parantua kaikessa rauhassa ennen treeneihin palaamista. Ja onhan tämä nyt huisin hieno tunne olla taas pitkästä aikaa terve!
Pakko kuitenkin myöntää, että ylpeyttäni hieman himmentää se fakta, että selkärankani lohtuherkkujen suhteen oli yhtä vahva kuin tohvelieläimellä. Huokaus.
Mutta kun ihan varmasti ne viisikymmentä pullaa auttoi toipumisessa!
Onnenpäivä 
Tuttuja tunteita. Mulla oli yks kevat kolme kertaa perakanaa uusiutuva poski-ontelo-tulehdus ja kamalan vahvat antibiootit niihin.En ainoastaan voinut treenata vaan menin niin vasyneeksi etta istualleni nukahtelin telkankin aaressa.Sen jalkeen kun lahdet salille kaikki on ihan utopistisen vaikeeta! Sita pitaa vaan olla hella ittelleen ja antaa kehonsa maarata milla vauhdilla mennaan.Sa oot niin kauan treenannut etta osaat kylla kroppaasi kuunnella. Eiko tunnukkin terveena olo mahtavalta kun lopultakin saa sairaudet haadettya?! Ei sita osaa arvostaa edes ellei valilla ole sairas. Noi sun Zebra-housut on ihanat! Makin haluun!
TykkääTykkää
Noo, kyllä mullakin on vähän probleemia tuon kropan kuuntelun kanssa, lähinnä sen vuoksi, kun en millään malttaisi tehdä mitään puoliteholla!
Taitaa nuo mun seeprahousut olla jo niin vanhaa tuotantoa, ettei enää saa mistään. Ovat kestäneet kulutusta jo pian neljä vuotta 😀
TykkääTykkää
Tänä keväänä on ilmeisesti ollut jotain todella pitkäkestoista flunssaa, ainakin kun olen omastani määkynyt, niin olen useammalta kuullut 6-7vkon flunssajaksoista. Itsellä meni noin kuukausi, tai reilukin. Luulin jo parin viikon jälkeen olevani selvillä vesillä, kun oireet lähtivät ja ehdin yhden treeninkin vetää, mutta mutta. Ei ollutkaan ohi ja kesti vielä toisen mokoman. Nyt alkaa sitten olemaan terveiden kirjoissa ja voi pojat kun on tahmeeta menoa taas..
TykkääTykkää
Huh, 6-7 viikkoa kuulostaa siltä, että selvisin vähällä. Näin jälkikäteen olen kyllä tyytyväinen, että maltoin odotella tervehtymistä täysin, vaikka pää (ja persaus…) olikin levitä välillä. On nimittäin toinen treeniviikko vasta menossa ja nyt uskaltaa jo painaa ihan täysillä menemään!
TykkääTykkää
Heippa! Tämä ei nyt kuulu tähän aiheeseen mutta olisin kiinnostunut tietämään että miten teidän ”asiat” etenee miehen töiden ym. Asumis asioiden suhteen? Aiotteko viettää kesän suomessa? Ei siis ole pakko vastata, olen vain utelias kun pitemmän aikaa olen blogiasi lueskellut 🙂 Olen aina pitänyt tavastasi kirjoittaa sellaisella humoristisella otteella, ja siitä ettei tämä blogi ole pelkkää ”pintaliitoa” 🙂 Joka tapauksessa kaikkea hyvää sulle ja ihanaa kesää! Toivottavasti tulisi lämmin kesä, tai ainakin parempi kuin viime vuonna 😉 Ja kyllä mä edelleen käyn täällä lukemassa sun juttuja!
TykkääTykkää
Mä en tästä asiasta ole mitään kirjoitellut, kun ei ole mitään 100 % varmaa vielä kerrottavana. En uskalla yhtään juhlia, vaikka on tässä matkan varrella tullut tulevaisuuden suhteen jo ihan hyviäkin uutisia. Mutta pakko odotella vielä hetkonen. Jos kaikki menee nappiin, olisi kuitenkin tarkoitus suunnata takaisin sinne mistä lähdettiin 🙂
Ihanaa kesää sinne myös! Itse olen ihan täpinöissäni seurannut kevään ja kesän etenemistä ja nyt just tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, että olisin ikinä lähdössä pois…
TykkääTykkää