Harvoin on sellaista oloa, etteikö nyt jotain huudeltavaa olisi universumille, tai edes internetille, mutta näin messujen jälkeen olo on kyllä semmoinen, että sanallisen arkun kansi on pudonnut sormille ja on vaikea päästää suustaan minkäänlaista tolkun puhetta. Mutta yritetään nyt silti.

Edellisestä messukeikastani oli vierähtänyt jo kahdeksan vuotta(!!) ja olin täysin unohtanut kuinka rankkaa messutyö on, ei niinkään jaloillaan olon vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että äänessä ollaan jatkuvasti ja plussaa tietysti on, että ulosannissa olisi jonkinlainen pää ja häntä. Etenkin kun oma tehtäväni Nordic Fitness Expossa oli pelkän nätiltä näyttämisen sijaan antaa ihmisille lisäravinteista tietoa, opastaa niiden käytössä ja siinä sivussa kuunnella monenmoista aiheeseen liittyvää ja liittymätöntä murhetta ja ongelmaa, vaati homma melkoisesti keskittymistä. Ei siis ihme, että nämä pari messujen jälkeistä päivää on tehnyt mieli pysytellä neljän seinän sisällä, meikittömänä ja tukka lähinnä petolinnun takalistoa muistuttaen.

Messujen onnistumisen kannalta on siis oikeastaan vain hyvä merkki, että poden näinkin tämäkkää sosiaalista krapulaa. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että informaatio on vaihtanut omistajaa ja on varsin todennäköistä, että joku – itseni mukaanlukien – on siinä sivussa oppinut jotakin uutta.

Jälkikäteen iskevästä superväsymyksestä huolimatta messutyö on ihan älyttömän hauskaa kaikkine kohtaamisineen ja sopii tällaiselle moottoriturvalle kuin nenä päähän. Ja toisekseen täytyy sanoa, että kyllä kummasti motivoi keskittymään vieläkin paremmin omaan treeniin, ravintoon ja lisäravinnehifistelyyn, kun viettää viikonlopun fitness-kilpailijoiden ja muutoin alan ammattilaisten ympäröimänä. Että tiedä häntä, vaikka innostuisin messujen myötä sanailemaan taas hivenen enemmän omista treenijutuistanikin tänne blogiin, tuntui nimittäin ihmisiä messuilla kiinnostavan ihan tällaisen taviksenkin treenikuviot.

Mutta yhteiskiitos vielä kaikille lukijoille, jotka kävivät minua viikonlopun aikana moikkaamassa! On aina yhtä huisia tavata lukijoita livenä, konkretisoituu nimittäin ihan eri tavalla, että hitsinpimpulat, joku oikeasti lukee mitä kirjoitan.