Karkkipäivä

Sairastettuani taannoin reilun kuukauden ajan sitkeää flunssaa, menetin mielenkiintoni säntilliseen ruokailuun ja annoin itselleni luvan vetäistä liikunnan uupuessa myös ruokahuolto täysin lekkeriksi. Niinpä lohduttelin itseäni aivastusten ja yskimisten välissä sekä kaupan että oman keittiön leipomuksilla ja sanomattakin on selvää, että ympärivuorokautinen sokerihumala yhdistettynä tiiviiseen oleskeluun sohvan pohjalla, alkaa muutaman viikon jälkeen tuntua paitsi kunnossa, myös näkyä ulkomuodossa.

Sairastellessa en stressannut asiasta sen enempää, siinä tilassa kun syömättä jätetty pulla olisi harmittanut takuulla enemmän kuin syöty. Mutta kun flunssa oli vihdoin ohi ja palasin takaisin treeneihin, tuli melko voimakaskin halu muuttaa ruokaympyrä vastaamaan uutta energiatarvetta. Ja niin se on, että kun aika on kypsä, käy ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi melkein kuin itsestään.

150516_1

Vaikka tällä treenimäärällä sitä kai voisi syödä melkein mitä vaan, haluan nopeuttaa flunssaa edeltäviin kiloihin (sekä vaa’alla että tangossa) pääsyäni rajaamalla sokeriherkut vain yhteen päivään viikossa. Muutaman ensimmäisen vieroitusoireisen päivän jälkeen ei herkkuja ole tehnyt edes mieli, ainakaan kovin paljon, sillä kupuni on jatkuvasti täynnä ihan oikeaa ruokaa, rehellistä muusia ja soosia. Toteutankin tällä hetkellä dieettiä ”syö oikeaa ruokaa niin paljon kuin pystyt” yhdessä treeniohjelmani ”treenaa niin paljon kuin pystyt” kanssa.

Ansaittua karkkipäivää vietän sunnuntaisin, jalkapunttipäivänä, joten aivan harakoille ei herkuttelu pääse valumaan, mutta toisaalta höykytys ei kuitenkaan ole sitä luokkaa, että pari treenin pohjalle nautittua kakunpalaa saisivat palan nousemaan kurkkuun. Sen verran olen kuitenkin luonut itselleni sääntöjä tämänkin päivän suhteen, etten jätä välistä niitä ihan oikeita aterioita. Tämä osaltaan hillitsee syötävän makean määrää, mutta mikä tärkeintä – ne oikeat eväät ovat kuitenkin sitä, joilla jaksan treenata myös seuraavana päivänä.

150516_2

Yksi valtaisa ongelma hommassa kuitenkin on. Jo muutaman vähäsokerisen viikon jälkeen olen huomannut, että makeansietokykyni on laskenut roimasti. Vaikka karkkipäiväksi tulee hamstrattua monenmoista herkkua, ei kurkku yksinkertaisesti vedä sellaista määrää makeaa kuin mieli tekisi. Ongelma sinänsä on positiivinen, mutta kuinka kummassa ehdin maistamaan kaikkia kesän uutuusjäätelöitä, kun viime vuoden uutuuksistakin on vielä iso osa testaamatta?

 

2 kommenttia artikkeliin ”Karkkipäivä

  1. Toi Makea rapea suolainen on ihan liian hyvä uutuus. Tykkään maissista ja suklaasta niin jotenkin toi heti eksyi kokeiluun… Mutta mä oon viime aikoina kokeillu ginejä ja muita drinkkejä, joissa on myös kaloreita ihan riittävästi…

    Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s