Olen viimeksi viettänyt elokuuta Kaliforniassa kai neljä vuotta sitten. Vietettyäni viime vuosien elokuut Suomessa, olin jo ehtiny unohtaa millaista on kun lämpötila kohoaa päivittäin yli kolmenkymmenen.

Eilen vietettiin viikon kuuminta päivää. Lämpötilan oli arvioitu kohoavan +35:een, mutta iltapäivän tunteina lämpötila kipusikin neljäänkymmeneen. Pidän kyllä lämpimästä, ei käy kieltäminen, mutta arjen elämisessä kuumuudessa on toki omat haasteensa.

Onneksi ruisleipätaikina tykkää lämpimästä.

Tällaisina päivinä en edes yritä näyttää freesiltä, tälläytyä tai laittaa tukkaa ja vaatteetkin valitsen sen mukaan, mitkä olen valmis hikoilemaan läpimäriksi. Normaalisti helpolta tuntuva kympin lenkki muuttuu totiseksi urheiluksi ja veltostaa naisen loppupäiväksi ilmastoinnin viilentämälle sohvalle.

PUM! Parin tunnin kuluttua taikina oli kaksinkertainen!

Mutta on näin kovissa lämmöissä hyvätkin puolensa. Leivoin nimittäin ruisleipää suominaisten illanviettoa varten ja voin kertoa, etten koskaan ole saanut kohotettua leipätaikinaa yhtä tehokkaasti kuin eilen takapihalla! Kun normaalisti juurella tehty taikina vaatii kohotakseen kuusikin tuntia, kohosi taikina ennätysmittoihin jo parissa tunnissa. Orange Countyn naisväki saa siis tänään ennennäkemättömän kuohkeaa ja pehmeää ruisleipää. Tiedä vaikka se onnistuisi viemään huomion pois ällöhikisestä ulkomuodostani…

Elämän pieniä suuria iloja, täydellisesti onnistunut ruisleipä!