Aamu, jolloin ei tarvinnut lähteä lenkille

Kun aamulla ulos astuessa on vastassa puolen vuorokauden aikana sataneet lumet, muutama aste plussaa ja jumalattoman suuri piha, on aamun liikuntakuviot melko selvät. Ei muuta kuin lenkkarit takaisin naulaan, saappaat tilalle ja lumikola heilumaan!

070216_4

Lumenluonti oli yksi niistä asioista, joiden arvelin ensimmäisenä ottavan pannuun Suomen talveen muuttaessa. Mutta pieleen meni. Vaikka lumityöt ennen Kaliforniaan muuttoa olivatkin myrkkyä; pakollinen paha ennen kuin auton saisi liikkeelle pihasta, ajattelen nyt lumentuloa osana tätä upeaa vuodenaikaa ja tilaisuutena harrastaa hyötyliikuntaa.

070216_3

Oma asennoitumiseni niin lumeen, pakkaseen, räntään kuin loskaankin on muuttunut paluumuuton myötä suopeammaksi. Kalifornian loputtoman kesän ja piinaavan kuivuuden jälkeen pienikin ilmastonmuutos tuntuu luonnonihmeeltä, aivan kuten kaikki mitä taivaalta sataa, olipa se missä olomuodossa tahansa.

Ja mikäpä sen mukavampaa kuin viettää aamupäivä pihalla lumitöissä. Kaloreita palaa ja samalla tulee tehtyä jotain hyödyllistä, toisin kuin jumppatunnilla tai kuntopyörän päällä hikoillessa. Voin muuten kertoa, että maistui se laskiaispullakin tänä sunnuntaina ihan eri tavalla ansaitulta!

070216_5

Tämä on taas sarjassamme sen sortin pieniä iloja, joita ei välttämättä näe ellei niitä käy katselemassa vähän kauempaa.

Pakkaspäivä Äänekoskella

Eilen pakkasmittari näytti odotetusti -28 astetta ja lämpötila sen kun laski päivän edetessä aina tuonne 30 miinusasteen huitteille. Siinä kun puolet talon väestä ilmoitti heti aamutuimaan pysyvänsä visusti sohvalla villasukat jalassa, halusin itse lähteä ulos kokeilemaan miltä se kova pakkanen taas tuntuikaan.

Varttitunnin huolellisen pukeutumisen jälkeen nappasin mukaani sekä kameran, jolla pakkasen jäähdyttämän luonnon saisi taltioitua, että äidin, joka pitelisi tumppujani silloin, kun itse häärin kameran kanssa sormenpäät sinisinä.

070116_21

070116_15

070116_14

Edellisen kerran olen tainnut kokea paukkupakkasia seitsemän vuotta sitten. En muistanutkaan, kuinka hiljaisessa metsässä voi kuulla puiden paukahtelevan, kuinka jäätynyt järvi murahtelee railojen syntyessä, kuinka auringonvalo näyttää kuin sulalta kullalta valuen pitkin puiden runkoa, kuinka kauniita jääkukkia jäätyneessä metsäojassa kukkiikaan ja miten lumi narskahtelee äänekkäästi jalkojen alla, vaikka yrittäisi kulkea kuinka hiljaa ja varoen. Johtuiko sitten narinasta vai pakkasesta, mutta yhtäkään metsäneläintä, en edes lintua, nähnyt kuvausreissuni aikana.

070116_17

Reilua kahta tuntia ja kahta tyhjentynyttä akkua myöhemmin olin viimein minäkin valmis sohvalle viltin alle. Hassua, että vaikka ulkona on lähes 30 astetta pakkasta, en siltikään olisi missään muualla mieluummin juuri nyt. En edes Kaliforniassa.

 

ps. pieniä kuvia voi klikkailla suuremmaksi!

Tänään

Ei sillä, että olisin muutenkaan Suomeen saapumisen jälkeen murjottanut, mutta viimeistään näissä maisemissa on täysin mahdotonta harmitella elämän epäkohtia.

161215_1161215_2161215_3161215_4161215_5161215_6161215_7

 

Sydän on pakahtua. Terveisiä talvisesta Nivalasta!