Sitä aina toivoisi, kun ystävät tulevat Suomesta tänne Kaliforniaan saakka talvea pakoon, että ilmat hellisivät ja auringonpaisteessa uima-altaalla unohtuisi Suomen loskakelit ja arkinen kiire. Mutta talvi se on Kaliforniassakin ja silloin voi ilmaston puolesta tapahtua mitä vain. Viihdeteollisuuden luoma illuusio alati aurinkoisesta Kaliforniasta palmuineen romuttuu yhtä nopeasti, kun täydellisen kaunis aurinkoinen viikko muuttuu muutamassa tunnissa harmaaksi ja sateiseksi maanantaiksi. Hetkinen, mahtoiko se lentokone tehdä jossain vaiheessa U-käännöksen?

Sataa sataa ropisee

Orange Countyn ylle on jämähtänyt paksu pilviverho, joka rakoilee ainoastaan tehdäkseen tilaa vesipisaroille. Uima-altaalla loikoilu on siis ainakin toistaiseksi vaihdettu suosiolla käsilaukkujen hipelöintiin outleteissa ja mikäpä siinä, onhan edullinen shoppailu auringon lisäksi se toinen erinomainen syy matkustaa tälle pallonpuoliskolle. Nautitaan nyt sitten siitä, tiedä vaikka seuraavaksi keksisivät aloittaa yleislakon.

Kalifornia esitteli tänään myös toisenlaisia luonnonvoimia. Raahatessamme puolta kaupallista vaatteita kohti sovituskoppia, alkoi vaimea jylinä, joka yltyi nopeasti koko tavarataloa heiluttavaksi vavinaksi. Kotoamme reilun kymmenen kilometrin päässä oleva mannerlaattasaumahan se siellä muistutti olemassaolostaan 3.9 richterin voimakkuudella. Ystävälleni maanjäristys oli ensimmäinen, itselleni kolmas ja voimakkain. Maanjäristykset saavat minut aina hieman levottomaksi, eikä vähiten nyt, kun tiedän kyseisen sauman eteläkärjen päälle rakennetusta ydinvoimalasta vain 30 kilometrin päässä kotoamme.

Kovasti vieraamme kyllä vakuuttelevat, ettei heitä juurikaan häiritse vesisade eikä edes maanjäristykset. Illan viiletessä mieltäni lämmittääkin tieto siitä, että kanssamme vietetty aika on tärkeämpää, kuin takuuvarma aurinkoloma Kanariansaarilla. Niinpä niin. Siksihän mekin valitsemme usein kaikista maailmankolkista matkakohteeksemme Suomen. Ei se kohde, vaan ne ihmiset.