Olen hädin tuskin ennättänyt tulla kotiin edelliseltä reissulta, kun veri vetäisi jo kohti uusia seikkailuja. Kotiin on aina ihana palata, mutta levottomasta sielusta tuntuu jo viikon jälkeen, kuin seinät ympärillä kaatuisivat, lattia polttelisi jalkojen alla ja olisi vain pakko päästä pois. Eikä tilannetta helpota yhtään se, että alunperin huomisesta eteenpäin oli Yosemitesta varattuna mökki ja suunnitelmissa kiivetä Half Domen huipulle. Mieheen iskeneen selkävamman vuoksi se kuitenkin jäi välistä ja aktiiviloman sijaan ryhdyimme haaveilemaan aktiivisesti löhölomasta.

Jos oikein yritän, voisin kuvitella itseni yllä olevaan kuvaan.

Oikeastaan löhöloman tarpeessa minä olenkin. Loma Suomessa oli ihana, mutta tiedättehän, kun ei ole tavannut perhettään eikä ystäviään aikoihin, ovat päivät täynnä ohjelmaa. Nyt, vaikka mieli ei sitä aivan täysin myönnäkään, alkaa kroppa ja aivolohkot olla levon tarpeessa. Kuinka haluaisinkaan vain seisoa rannalla ja antaa silmien ahmia ajatukset täyteen kauniita maisemia samalla, kun lämmin tuuli puhaltaa ruokavaliot, treeniohjelmat ja pienet murheet kauas ulapalle. Ehkä, jos yhtään aktiiviselta tuntuu, voisin käydä hieman snorklaamassa tai kävelemässä kuumassa rantahiekassa. Avaan Google mapsin ja ryhdyn etsimään sopivan näköistä rantaviivaa.

Etsiä ei tarvitse kovin pitkään. Venezuelan pohjoispuolelta, vajaan kymmenen tunnin lentomatkan päästä, löytyy pieni Alankomaille kuuluva saari Curaçao. Melko edullinen hintataso ja kohtuuhintaiset lennot eteläisestä Kaliforniasta, tekevät tuosta pienestä, reilun 400 neliökilometrin kokoisesta saaresta entistä houkuttelevamman matkakohteen. Matkakuumetta lietsoakseni kaivoin Googlella kohteesta muutaman kuvan. Voitaisiinko jo lähteä?

Olisikohan tässä sopiva reissu kiitospäivä-viikolle lohdutukseksi väliin jääneestä Yosemiten matkasta? Ehkäpä hyvinkin. Sitä odotellessa on kuitenkin jo kiikarissa muutama pikkureissu, kuten tyttöjen matka Las Vegasiin!

Kuvat: satunnaisia kuvia Curaçaosta Googlen kuvahaulla etsittynä.