Mitä sanoisit teini-minällesi?

Kun tuossa eilen tulin paasanneeksi teineille solariumin käytöstä, tuli mieleeni, että voisinpa paasata yhdestä jos toisesta asiasta myös vanhalle teini-minälleni. Mitä minä sille sinimustatukkaiselle teini-pölvästille sitten sanoisin?

Oli niin tai näin, oli teinillä silti asiat usein väärinpäin.

Unohda ne pirun ulkonäköpaineet

Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, kuvittelin teininä olevani lihava. Tämän ajatuksen myötä putosin kuiluun, jossa räpiköin kuin ruma ankanpoikanen monta vuotta. Ajattelin aina siihen saakka, kunnes löysin ensimmäisen poikaystäväni, etten varmasti kelpaisi kenellekään. Ja sitten kun oli poikaystävä, minä ajattelin, että en varmasti ole tarpeeksi nätti. Oli niin tai näin, aina peilikuvassa oli jotakin väärinpäin. Tuo ensimmäinen poikaystävä sanoi erotessamme, että hanki itsetunto. Aika viisaita sanoja 15-vuotiaalta ja vaikken niitä silloin niin tajunnutkaan, näin myöhemmin muistelen sanoja suurella lämmöllä. Oikeasti, ei hän ollut niin kiinnostunut ulkonäöstäni tai reisisläskeistäni, hän halusi vain, että olisin kulkenut pää pystyssä ja lopettanut sen ainaisen valittamisen.

Lopeta se synkistely

Vaikka teini-ikäni ei ollut mitenkään erityisen vaikea, kuului siihen silti oma jaksonsa, jolloin kuvittelin kaiken olevan niin hirveän vaikeaa, synkkää ja murheellista. Näytin kurjaa naamaa, piirtelin mustia möykkyjä koepapereiden kulmaan, tein lävistyksiä kämmeniin ja toivoin, että saisin edes vähän huomiota, kun on niin vaikeaa. Paskat minulla mitään vaikeaa ollut. Oli ruokaa, perhe ja kaksikin kotia. Olihan se totta, että elämä tarjoili toisinaan sitä rumaa puoltaan, mutta sellaista se vain on, totu siihen. Anna ilkeiden sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, päästä murheista irti, anna anteeksi ja nauti siitä elämästä! Turhanpäiväisellä synkistelyllä saatu huomio ei ole mitään kunnioitusta, se on sääliä ja säälittävää.

 

Monta asiaa sinä teini-minä teit oikein ja hyvin, mutta jossain olisit voinut petrata niin olisit saanut elämästä enemmän irti. No, ei se mitään. Minä hoitelen niitä asioita täällä nykyhetkessä vahingosta viisastuneena.

Mitä ohjeita sinä antaisit teini-minällesi? Ja ne teinit, jotka ovat kuulolla, ottakaapa opiksi vanhojen ja kokeneiden neuvoista.

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s