Marraskuu eikä mitään tekemistä. Seuraavan kuukauden aikana ei ole ensimmäistäkään sovittua menoa. Ei vieraita, ei matkoja, ei mitään, mitään...! Tiedossa on siis hyvin perinteinen marraskuu, jolloin ihmisillä ei yleensä loppukuun pikkujouluja lukuunottamatta ole juurikaan muita suunnitelmia. Sitä vain istutaan, möllötetään ja odotellaan talven ja joulun tuloa ja siinä sivussa sitten treenitkin usein ajautuvat puolihunningolle. Tätä tyypillistä marraskuista lamaantumista vastaan taistellakseni olen tänä syksynä laatinut marraskuun treenisuunnitelman. Koska kaikki oikeat suunnitelmat johtavat johonkin tavoitteeseen, olkoon tämän kertainen tavoitteeni heikentyneen kestävyyskunnon parantamisen lisäksi puhtaasti ulkonäkökeskeinen, eli olla rantakunnossa seuraavaan snorklausreissuun mennessä. Ei sillä, ettenkö mereen voisi pulahtaa tämän hetkisessäkin kunnossa, mutta josko nyt kuitenkin yrittäisin tarjota haikaloille vielä hitusen verran sitkeämpää lihaa pureskeltavaksi. Aikaa reissuun on vajaat viisi viikkoa.

Mistään kiveenkirjoitetusta ja absoluuttisen vakavasta suunnitelmasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan etenen oman vointini, motivaationi ja aikani puitteissa. Melko selkeät raamit seuraavan kuukauden treeneihin on kuitenkin olemassa. Koska punttitreeni kulkee ja motivaatio on korkealla, saavat saliharjoitteluni jatkua kuten tähänkin saakka. Salitreenit on paloiteltu kuuteen osaan: rinta, selkä, olkapäät, keskivartalo, hauis/ojentaja sekä jalat/takapuoli. Salitreenejä on nykyisin viitenä päivänä viikossa, joista yhtenä päivänä on treenit sekä aamulla että illalla. Mentaalisesti pääpaino salitreenissä on edelleen lihasmassan kehittämisessä, mutta tulevalla aerobisen liikunnan määrällä kyse on enemmänkin olemassa olevasta lihasmassasta kynsin hampain kiinni pitäminen.

Suurimmat muutokset marraskuu tuokin tullessaan aerobiseen harjoitteluun. Juoksulenkkejä lukuunottamatta olen syksyn ajan suorittanut aerobiset treenini pitkälti salilla sisätiloissa, liikunnallisesti melko rajoittuneen, todennäköisesti uuteen selkäleikkaukseen joutuvan mieheni seurana. Nämä harjoittelut ovat yleensä olleet n. 45 minuutin mittaisia yhdistettynä puolen tunnin kävelyyn salille ja takaisin. Ja tämä on se kohta johon tulee nyt muutos, vaikka se sitten tarkoittaisikin miehen kylmäveristä hylkäämistä yksin salille. Minä nimittäin aion ulkoilla.

Sairastelun rappeuttamaa kuntoa kohottaakseni sekä yleisolemusta kiristääkseni, aion lisätä aerobisten harjoitusten kestoa. Nyt kun ilmat ovat viilenneet ja aamuisin mereltä noussut kosteus roikkuu laakson yllä happirikkaana massana, aion aamuisin vetäistä lenkkarit jalkaan entistä useammin. Vaikka uuden juoksutekniikan myötä suurin osa juoksemiseen liittyvistä ongelmista onkin helpottanut, eivät jalkani siltikään sulata kovalla alustalla juoksemista kovin montaa kertaa viikossa. Aion siis ainakin kerran viikossa suunnata juoksuaskeleeni lähiön sijaan kohti kukkuloilla mutkittelevaa jalkaystävällistä trailia, sen ääliömäisen jyrkkää ja pitkää ylämäkeä sekä henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Suunnitelmassa on vain yksi puuman ja himoraiskaajan mentävä aukko. Minua kun pelottaa niin vietävästi aamuvarhaisella maastoon meneminen itsekseni. Nyt olisi siis käyttöä niille sauvakävelyttimille (sauvavalmistajat, vink vink!) eikä kaikkein vähiten itsepuolustusmielessä.

Osan rasvanpoltosta aion myös vierittää armaan maantiepyöräni polkimille, jonka selässä tulen tekemään ne kaikkein pitkäkestoisimmat harjoitteluni. Vuorilla mutkittelevalla tiellä saan helposti kulutettua aikaa pari tuntia ja pienellä lisäyrittämisellä tunnin verran lisää. Eikä pitkien ylämäkien höystämässä reitissä ole todellakaan kyse enää pelkästä huviajelusta ja maisemien katselusta. Harmi vain, että pyöräily olisi paljon mukavampaa kun olisi joku seurana, mutta ainahan voin yrittää roikkua samalla reitillä viipottavan puoliammattilaispyöräilijän perässä. Niitä kirittäjäjäniksiä tuolla superharrastajien suosimalla reitillä nimittäin riittää.

Sen verran hyvä pikkuvaimo aion kuitenkin olla, että muutaman kerran viikossa menen mieheni seuraksi suorittamaan aamucardion salille. Se kun on sellainen kiva tapa aloittaa aamu, hetki jolloin käymme läpi tulevan päivän tapahtumia, väittelemme milloin mistäkin ja puristelemme kilpaa kylkimakkaroitamme. Mutta mielummin sitä tietysti tekisi senkin aamu-usvaisilla kukkuloilla lenkkeillen kuin kuntosalilla crossarin päällä hikoillen. No, ehkä vielä jonain päivänä.

Sitten on vielä se sellainen tärkeä asia kuin lepo ja sen vuoro on sunnuntaina. Silloin ladataan akkuja, syljeskellään kattoon, käydään sushilla ja elokuvissa. Yhden treenin päiviäkin on 1-2 viikossa, joten aivan mahdottomaksi ei treenitahdin pitäisi muodostua. Ja jos muodostuu, otan liikunnan kanssa rennommin ja harkitsen toimenpiteitä ravintorintamalla. Siihen saakka aion kuitenkin olla siirtymättä dieetti-moodiin ja syödä ihan normaalisti, joskin päivittäistä herkuttelua on pakko kai ryhtyä rajoittamaan.

Sellaiset ovat minun suunnitelmani marraskuulle. Mitäs liikunnallisia suunnitelmia tai tavoitteita teillä muilla on lähitulevaisuudessa?