Minulla on elämän naishömppä-osastolla kaksi kesto-ongelmaa. Toinen on se, etten ole erityisen luonnonkaunis suoraan sängystä revittynä ja toinen on se, että olen laiska tekemään asialle mitään, eli meikkaamaan. Tämän vuoksi turvauduin ensimmäisen kerran jo vuosi sitten kulmien kestopigmentointiin, jolla paikattiin harvat kohdat ja korjattiin kulmien epämääräistä muotoa. Väriksi valittiin hiuksieni tumminta kohtaa vastaava sävy, joka oli myös hyvin lähellä kulmieni luonnollista väriä.

Viikko takaperin värjäytinkin sitten tukkani päältä hyvin tummaksi, melkeinpä mustaksi. Olin jo pitkään väritellyt kulmiani vahvemmiksi, joten päätin teettää kestopigmentoinnin uudelleen, tällä kertaa tummempana. Vuorokausi päätöksestä makasin salilta bongaamani ammattilaisen, Lindan pöydällä valmiina käsittelyyn.

Suunnitteluhommia

Kulmat suunniteltiin ensin kynällä, piirrettiin, pyyhittiin, piirrettiin lisää ja kokeiltiin muotoja. Kun mallaus näytti sopivalta, ryhdyttiin hommiin. Linda levitti kulmiini puuduttavaa geeliä ja käynnisti suristimen. Muistelin edellisestä kerrasta, että toimenpide olisi sattunut hieman enemmän, mutta ei. Homma oli siis suhteellisen kivuton eikä kestänyt kauan.

Värjäyshommia.

Kun kulmat olivat valmiina, kysyi Linda, että tehtäisiinkös samalta istumalta silmiinkin kevyet rajaukset, ihan ripsirajan alapuolelle. Ajatus tatuointisuristimesta silmän lähellä oli karmaiseva, sillä en voi sietää silmien koskettelua tai muuta räpeltämistä. Linda heitti minulle kuitenkin vastustamattoman tarjouksen ja viimeistään siinä vaiheessa, kun hän kertoi O.C.:n hienostorouvienkin selviävän toimenpiteestä hengissä, oli pakko suostua. Toimenpiteen jälkeen Linda tosin paljasti, että paikalliset hienostorouvat saapuvat toimenpiteeseen yleensä niin valiumpäissään, etteivät edes tajua mitä tapahtuu.

Silmien rajaus ei siis ollut mitenkään harkittu juttu ja hyvä niin. Jos harkinta-aika olisi ollut vähänkään pidempi, en todennäköisesti olisi suostunut, sillä sanoohan sen järkikin, että se a) sattuu, b) tuntuu epämiellyttävältä ja c) operaation jälkeen turvonneet silmäluomet ovat aika epäeroottiset. Mutta niin ryhdyttiin hommiin sen enempää miettimättä, ilman särkylääkkeitä tai rauhoittavia aineita, pelkän puudutusgeelin voimin.

Rajaus tuli siis tänne.

Ja herramajee, olihan se nyt oikeasti aika hirveää. Silmäluomien tatuoimiseen verrattuna kulmia voisi nakutella vaikka pienen ikuisuuden. Käytännössä homma eteni niin, että suljin silmät, Linda nosti luomea toisella kädellä ja tikkasi väriä toisella. Tässä asennossa silmäni eivät päässeet nykimään pahasti enkä kyllä muutenkaan olisi uskaltanut liikahtaa, hyvä nyt jos hengittää tohdin. En luonnehtisi operaatiota kuitenkaan erityisen kivuliaaksi vaan ennemminkin äärimmäisen epämiellyttäväksi. Silmäluomea kutitti, silmää kutitti, ahdisti, homma tuntui kestävän ikuisuuden ja alkoihan se tietysti pikkuhiljaa sattuakin.

Naamavärkin kestovärjäyksen jälkeen kulmien hoito-ohjeet olivat seuraavanlaiset: ei hikoilua eikä kastelua viikkoon ja kevyttä rasvausta silloin, kun ihoa alkaa kiristämään. Kulmien väri vielä vaalenee parantuessaan ja tämä otettiin huomioon väriä valitessa. Silmien rajauksia taas ei oikein voi edes hoitaa. Heti operaation jälkeen silmäluomeni olivat melkoisen turvoksissa, joten pidin hieman kylmää silmien päällä kymmenisen minuuttia kerrallaan. Silmät myös vuotivat sen verran, etten nähnyt kunnolla ja tuntui, kuin silmissä olisi hiekkaa. Menin kuitenkin vielä salille samana iltana (hikipanta päässä), joten mikään katastrofaalinen ei tilanne ollut. Seuraavana aamuna silmät olivat edelleen hieman turvoksissa, mutta pyörälenkin jälkeen (en usko hikoilleeni naamasta, ehkä) turvotus oli kadonnut ja silmät näyttävät nyt 1,5 vuorokautta myöhemmin täysin normaaleilta kevyine rajauksineen. Ripsivärin käytöstä pitää kuitenkin pidättäytyä vielä viikko ja olla tarkkana, ettei räpelöi silmiä likaisilla käsillä.

Turvonnut silmäluomi heti operaation jälkeen. Kauneus sattuu.

Lopputuloksesta näette kuvia sitten, kun kulmat ja luomet ovat kunnolla parantuneet. Jotain rupea tässä on odotettavissa sekä kulmiin että luomiin ja etenkin jälkimmäistä odotan kauhunsekaisin tuntein.