Mitä jos laihdutusvalmisteiden sijaan käyttäisit päätäsi

Mikäpä motivoisi enempää liikkumaan, kuin televisiosta laihdutusvalmistemainoksien katselu samalla, kun sotket kuntopyörällä veren maku suussa, hiki silmille valuen.

”EI ENÄÄ HIKOILUA, EI TYLSIÄ JUOKSULENKKEJÄ EIKÄ ITSENSÄ NÄÄNNYTTÄMISTÄ! ELÄ KUTEN ENNENKIN JA LAIHDU TEKEMÄTTÄ MITÄÄN!”

Aamu-uutisten mainoskatkolla, parhaaseen mainosaikaan, mainostettiin laihdutuspulveria, jota ruoan päälle sirottelemalla saadaan aikaan keinotekoinen kylläisyydentunne tavallista nopeammin ja joka johtaa annoskokojen pienentymiseen. Mainos lupasi, ettei laihtuakseen tarvitse muuttaa lainkaan ruokailutottumuksia eikä lisätä liikuntaa, vaan pussillinen pulveria pizzan päällä tai hampurilaisen välissä saa kilot katoamaan.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan raketti-insinööri ymmärtääkseen, että maassa, jonka perinneherkkuihin kuuluvat cheddar-juustossa lilluvat makaroonit ja uppopaistettu voi, tuota pulveria tullaan myymään miljoonia ja taas miljoonia pusseja. Ja kuulostaahan keksintö äkkiseltään järkevältä, mutta mietitäänpäs hetki. Asiassa kun on pari perustavaa laatua olevaa ongelmaa.

Onko ihminen, jonka lihominen johtuu liian suurista annoksista, välittänyt ennenkään sisäisestä hälytyskellosta, joka kertoo vatsan olevan täynnä ja olon kylläinen? Ja jos tämän ihmepulverin ansiosta ihminen söisikin kokonaisen perhepizzan sijaan vain puolikkaan, on ruokavalio ja ravintoarvot edelleen yhtä syvällä metsässä kuin ennenkin. Totuus on, ettei tällaiset pulverit tai rasvansiepparipillerit tarjoa oikotietä onneen. Laihduttaminen vaatii asennemuutoksen eikä sitä myydä purkissa tai annospussissa.

Jotain apuja voidaan purkeista ja purnukoista kuitenkin hakea. Kannattaakin muistaa, että ne oikeasti toimivat valmisteet tukevat painonpudotusta liikunnan ja oikeanlaisen ravinnon ohessa, mutta eivät lupaa tehdä työtä puolestasi. Liikunta on avainsana eikä hikoilulta nyt vaan ei voi tässä touhussa välttyä. Itse olen kokenut liikunnan ja ruokavalion hienosäädön lisäksi apua olleen seuraavista valmisteista:

L-karnitiini: aminohappo, joka tehostaa energian repimistä rasvasoluista.

Kofeiinitabletit: tehostaa suorituskykyä, mutta ei kuitenkaan polta rasvaa. Toimii kivasti L-karnitiinin kanssa ennen aamucardiota.

Nesteenpoistajat (esim. vihreä tee -kapselit): hyvä startti dieetille, auttaa eroon ylimääräisestä nestepöhötyksestä alkuvaiheessa.

Pillerisirkuksen väriskaala laajenee. Koekäytössä ProSuppsin DNPX-kapseli.

 

Näiden lisäksi sain pari päivää sitten paikalliselta lisäravinnevalmistajalta, ProSuppsilta, koekäyttöön DNPX-kapseleita. Näiden vaikutuksiin palajan myöhemmin, mutta ensituntuma on, että otettuani ennen aamucardiota tätä kehon lämpötilaa kohottavaa valmistetta, aloin hikoilla kuin sika ja olo oli muutenkin omituisen hyperaktiivinen. Virallisesti tuote lupaa parempaa suorituskykyä, keskittymiskykyä, tehostettua rasvanpolttoa ja ruokahalun hillitsemistä. Näitä samalla periaatteella toimivia valmisteita on myynnissä useita, myös Suomessa. En ole perehtynyt Suomessa vallitseviin rajoituksiin, mutta voisin äkkiseltään kuvitella näiden valmisteiden olevan aika paljon tujumpaa tavaraa rapakon tällä puolella. Täytyy kuitenkin muistaa, että meiltä saa tiskin päältä ostaa tarpeen vaatiessa vaikka efedriiniä.

Todellisuudessa on vaikeaa sanoa kuinka paljon erilaisista rasvanpolttoa ja painonpudotusta tukevista valmisteista on lopulta hyötyä, vaikka niiden takana olisikin tieteellistä tutkimusta. Kuinka mitata sitä, kuinka suuri osa kiitosta rasvanpoltosta kuuluu liikunnalle, ruokavaliolle tai näille valmisteille?

Onko sinulla kokemuksia erilaisista laihdutusvalmisteista tai painonpudotusta tukevista valmisteista?

Tilannekatsaus dieetin etenemiseen

Seitsemän seinähullua viikkoa on nyt takana. Olen edennyt dieetin kolmanteen vaiheeseen ja tahti sen kuin kiristyy. Jos ei nyt samaa, niin hyvää tahtia kuitenkin, on kiristynyt myös olemus (sekä toisinaan pinna). Kun dieetin ensimmäisessä vaiheessa kadotettiin ylimääräinen pöhötys, aloitettiin dieetin toisessa vaiheessa tiristelemään jo ihan rehellistä rasvaa. Ja hyvinhän se alkoi, joskin tuskallisen hitaasti.

…mutta oi miksi hoikistun ensimmäisenä hauiksista?

Dieettini toisessa vaiheessa sain pudotettua painoa vain vaivaisen kilon ja joitakin grammoja päälle. Dieetin eteneminen myös myöhästyi viikolla, kun kamppailin flunssaa vastaan ja treenit jäivät puolinaisiksi (niin ja liikkumattomuuden takia ruokavaliokin oli entistä tiukempi). Joulun jälkeen oli jo epätoivo iskeä, kun vaaka näytti päivä toisensa jälkeen sinnikkäästi samaa lukemaa, vaikka dieetin toinen vaihe läheni jo loppuaan. Lopulta marssin välivaihe-rasvamittaukseen kilon verran kevyempänä kuin edellisellä kerralla, joskin omalta perstuntumaltani huomattavasti kireämmän oloisena. Mittaustulos olikin positiivinen yllätys – pääsin kuin pääsinkin välitavoitteeseeni ja rasvaprosenttini oli pudonnut edellisestä mittauksesta 1,5 prosenttiyksikköä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kadonnut kilo oli kaikki rasvaa, ei lihasta. Maltti on valttia!

Sen lisäksi, että peilikuvani alkaa muistuttamaan vähitellen omaa itseäni, on myös alkanut tuntua paljon paremmalta. Vaatteet mahtuvat taas päälleni, joskin farkunlahkeet ovat kai kutistuneet pesussa eivätkä ne vähät kauluspaitanikaan enää mahdu hihoista päälle. Jos osaisin, olisin kai heittänyt voltin silkasta ilosta, kun painonnostovyö meni kiinni pykälän verran kireämmälle.

Mutta onpa tässä matkan varrella saanut heittää yhdet hyvästitkin, nimittäin niille massakaudella mukavasti pullottaneille hauiksille. Ne kun näyttävät nyt melkein samalta kuin ennenkin. Rasvan palaminenhan on siitä jännää, että se tuppaa palamaan tasaisesti ympäri kroppaa. Näin ollen ne paikat, joissa on rasvaa vähiten, tiukentuvat ensin ja kun taas ne kohdat, joissa rasvaa on eniten, tiukentuvat vasta ihan viime metreillä. Tuntuukin ihan pöljältä, että kylkiluut alkavat kuultamaan ihon alta, mutta silti navanseudulla ja kyljissä roikkuu sitkeästi mukana vielä varsin mittava rasvakerros.

Vaikka olo on energinen, motivoitunut ja olen edelleen intoa täynnä, alkaa miinuskaloreilla puuhastelu silti tuntua. Palautuminen on nyt selvästi hidastunut, vaikka olenkin syöttänyt hiilihydraattia koneeseen varsin paljon (170 g / päivä). Totuus on, että koko ajan sattuu johonkin. Lihakset ovat kireänä, mutta ehtivät onneksi juuri ja juuri palautua ennen seuraavaa treenikertaa. Eletään kai vaihetta, jolloin pitäisi oikeasti ryhtyä käymään säännöllisesti hierottavana. Ja jos vain olisi aikaa, niin tämä olisi nyt täydellinen hetki käydä siellä Bikram-joogassa.

Jotain yllättäviä muutoksia on tapahtunut myös mieliteoissa. Toisin kuin voisi kuvitella, on säntillinen syöminen yllättävän helppoa. Vaikka toisaalta, aika paljonhan olen vielä toistaiseksi saanut syödä. Enemmän merkitystä onkin sillä, että syö oikein ja terveellisesti. Kovasti rasvaisesta tai muuten raskaasta ruoasta en haaveille laisinkaan, sillä siitä tulee huono olo, ihan fyysisesti. Ainoa epäterveellisempi juttu jota tekee mieli, on perunalastut. Niitäkin onneksi saa hieman terveellisempänä versiona. Ja muuten, tummasta suklaasta en ole luopunut vieläkään ja syön sitä edelleen palan pari joka päivä! Itse asiassa, tämä dieetillä olo on aika mukavaa, vaikka onkin vähän hullua. Siihen pitää vain asennoitua oikein.

Näillä fiiliksillä suuntaan kahdeksannelle dieettiviikolle, pudotan kaloreita pari sataa alaspäin, säädän makroja uudelleen, pidennän aamucardiota ja otan mukaan intervallit. Josko lähiviikkoina alkaisi sitten tapahtua jotain myös napa- ja kylkiläskille ja painokin tulla alaspäin enemmän, kuin kilon kuukaudessa.

Tsemppiä minulle! Ja hyviä treenejä myös kaikille muille ja paljon motivaatiota ja liikkumisen iloa!

Dieetillä ystävä tunnetaan

Tehdäänpä mielikuvaharjoite. Eletään kiireistä aikaa. On töitä, lapsia ja kotitöitä. Appiukon perunkirjatkin pitäisi tehdä ja katolta pudottaa lumet. Samaan aikaan, kun maa peittyi valkoisten nietosten alle, kaksoset sairastuivat vatsatautiin ja autossa on edelleen kesärenkaat, jäi se hyvin alkanut liikuntaharrastus vähemmälle, tai itse asiassa lakkasi kokonaan olemasta. Kilot alkoivat kertyä toinen toisensa perään ja vyöstä loppua reiät kesken. Onneksi on ystäviä, joiden kanssa istua silloin tällöin iltaa, käydä ulkona ja järjestää pikkujouluja. He eivät tuomitse vaikka aviomies on asiasta vähän jo ollut huolissaan. Ota vaan lisää pullaa ja hei, sun viinilasikin on jo tyhjä.

Lumet sulavat. Kaksoset ovat terveenä, appiukon perintö jaettu ja autollakin pääsee kulkemaan ilman jatkuvaa kuolemanpelkoa. On aika herättää talviunilla ollut liikuntaharrastus uudelleen henkiin, suunnata jumppaan ja laittaa ruokavalio remonttiin. Ensimmäisessä naisten saunaillassa kieltäydyt ensin siideristä, sitten suklaakakusta. Edessäsi seisoo viisipäinen naisrivistö silmiään pyöritellen ja lausuu yhteen ääneen, ”älä nyt höpötä, ei yksi siideri ja kakkupala sua lihota. Sitä paitsi sä oot hyvä just noin”.

Tästä päästäänkin asiaan.

Kun lihoat, tai keräät massaa tietoisesti lisää kuten minä, ei kukaan yleensä kommentoi asiaa millään tavalla. Vai oletko kuullut jonkun sanovan, ”hei, älä enää liho, sä oot hyvä just noin”? Enkä minä sitä sano, että kenenkään pitäisi välttämättä puuttuakaan muiden painonnousuun. On tilanteita ja ajanjaksoja, kun ei vaan jaksa tai ehdi keskittyä omaan hyvinvointiinsa tai ulkoiseen olemukseen eikä siinä tilanteessa varmasti kukaan koe kannustavana ystävätären nalkutusta siitä, kuinka olet lihonnut. Ja toisekseen, toiset vain tuntevat olonsa paremmaksi ja terveemmäksi hieman pyöreämpänä eikä silloin kenelläkään ole oikeutta tulla sanomaan, että laihduttaisit nyt vähän.

Kuitenkin jostain syystä, erityisesti naisilla, sanallinen arkku aukeaa ystävätären alkaessa pudottamaan painoaan. Tämän olen jo itsekin kokenut niin tällä kuin aikaisemmillakin dieeteilläni. Sen sijaan, että kannustettaisiin kaveria, äimistellään kerta toisensa jälkeen kuinka se taas kieltäytyy pullasta ja viinilasillisesta, ”ota nyt, ei se tapa eikä sun muutenkaan tarvii laihduttaa, sä oot ihan hyvä just noin”. Kun sitten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta onnistut pääsemään tavoitepainoosi, sanoo se samainen ystävätär joka ei maininnut sanaakaan ylipainostasi silloin, kun harmittelit ettet mahdu enää vaatteisiisi, että ”hei, sä oot ihan liian laiha jo”.

Mistä tämä sitten johtuu? Koska ystäviä ollaan, en suostu uskomaan, että kyse olisi ilkeydestä tai kateudesta, kuten yleensä ensimmäisenä ajatellaan. Sen sijaan minä uskon, että järjestelmä on hokenut naisille niin pitkään mantraa ”olet hyvä juuri noin”, että naiset nyt vain sokeana toistelevat sitä toisilleen. Olet hyvä juuri noin, mutta jos yrität muuttaa itseäsi, et enää olekaan hyvä. Minä kuitenkin ymmärrän tuon mantran niin, että olet hyvä silloin, kun itse tunnet niin, olitpa sitten mitä tahansa.

Mitä jos annettaisiin sille laihduttavalle, kiinteytyvälle tai kiristyvälle kaverille tukea ja tsemppiä matkallaan kohti hyvää oloa ja ihannepainoa sen sijaan, että taivasteltaisiin miten kohta ollaan jo liian laihoja? Syitä painonpudotukselle on monia. Toisilla, kuten allekirjoittaneella, se on osa harrastusta, jollekin se voi taas kuulua jopa työnkuvaan. Toisille painonpudotus on ehkä pelkästään ulkonäköseikka ja toisille osa hyvinvointia. Oli se syy mikä tahansa, on laihduttaminen aina sen verran työlästä hommaa, ettei sitä ihan huvikseen tehdä. Pieni kannustus on siis paikallaan arvostelun sijaan.

Tiedä mitä syöt, Myfitnesspal auttaa

Että minä rakastan liikuntaan ja ravintoon liittyvää nippelitietoa! Jokin aika sitten löysin tiedonnälkääni tyydyttämään ilmaisen iPad-sovelluksen (löytyy myös kännyköihin sekä netistä), joka suorittaa puolestani kaiken sen laskeskelun, jonka ennen täytin käsin ruokapäiväkirjaani. Hyvästi kynä, paperi ja laskukone!

Sovelluksen perimmäinen ajatus on tietenkin auttaa painonhallinnassa ja erityisesti painonpudotuksessa. Ja mikäpä siinä, jos noudattaa sovelluksen ehdottamia kalorimääriä, se varmaankin myös toimii. Itselleni sovellus toimii lähinnä ruokapäiväkirjana ja auttaa pysymään kärryillä siitä mitä ja kuinka paljon pitäisi vielä syödä.

Ja vaikka et kaloreista tuon taivaallista piittaisikaan, niin suosittelen silti jokaista yhtenä päivänä seuraamaan mitä ihan oikeasti syö. Kun jokainen kahvin kanssa nautittu keksi tai lautasella oleva peruna on merkitty ylös, on helppo katsoa kokonaisarvoja ja miettiä, että onko ruokavalioni sittenkään loppuelämän kannalta se paras mahdollinen. No, paasaus sikseen ja mennäänpä asiaan!

MyFitnessPalin käyttö aloitetaan rekisteröitymällä ja syöttämällä asetuksiin oikeat tiedot ja halutut tavoitteet.Aktiivisuustason, painon sekä haluttujen tavoitteiden mukaan ohjelma laskee käyttäjälleen automaattisesti päivittäisen energiatarpeen sekä proteiinin, hiilihydraatin ja rasvan suhteen.

Ja nyt tarkkana, nämä suhdeluvut pitävät varmastikin paikkaansa tavallisella tallaajalla, mutta itse joudun poikkeamaan melko reilustikin annetusta proteiinimäärästä salitreenini vuoksi ja mitä pidemmälle dieettini menee, sitä enemmän tulen poikkeamaan annetuista arvoista. Tässä kohtaa tuleekin esiin sovelluksen yksi harvoista kömpelyyksistä. Sovellus ei anna käyttäjälleen mahdollisuutta muuttaa manuaalisesti annettua ravintoarvojen suhdelukua. Sen sijaan päivittäistä kokonaiskalorimäärää voi käydä myöhemmin muuttamassa itse.

Ruokapäiväkirja näyttää tältä. Päivittäiset ateriat on jaettu aamupalaan, lounaaseen, päivälliseen ja välipaloihin. Itseäni harmittaa, ettei iltapalalle ole omaa sarakettaan, vaan se on lisättävä välipaloihin proteiinipirtelöiden sun muiden joukkoon.

Ruokia voi lisätä ruokapäiväkirjaan kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on hakea tuote hakusanalla tietokannasta (joka kasvaa koko ajan!). Mikäli hakemaasi ruokaa ei kuitenkaan vielä löydy, voi sen tietoineen lisätä listalle manuaalisesti ja tämän jälkeen ruoka päivittyy myös yleiseen tietokantaan ja on kaikkien muidenkin käytössä! Sovellus myös muistaa viimeksi lisätyt ruoat ja voit halutessasi tallentaa muistiin kokonaisia aterioita. Kuten kuvasta näkyy, löytyy tietokannasta myös suomalaisia tuotteita!

Toinen, vieläkin helpompi tapa lisätä syöty ruoka listalle, on yksinkertaisesti skannata tuotteessa oleva viivakoodi. Ja taas ohjelma hakee tuotteen ainesosat automaattisesti tietokannasta.

Ja näin. Lisätty tuote ravintoarvoineen. Oletusannoskoko vastaa yleensä pakkauksen kyljessä olevaa ja voit itse määrittää montako annosta olet aikeissa syödä. Sovellus laskee automaattisesti ravintoarvot kullekin annosmäärälle.

Sovellus kertoo ruokapäiväkirjanäkymässä paljonko kaloreita, proteiinia, hiilihydraattia ja rasvaa on tähän mennessä kertynyt ja paljonko mitäkin voi vielä syödä. Sovellus myös muistuttaa ovelasti riittävästä veden juonnista.

Ruokaympyrää kurkkaamalla on helppo seurata pysytäänkö proteiinin, rasvan ja hiilihydraatin suhteen oikealla polulla ja tällä tavoin miettiä päivän tulevien aterioiden koostumusta, syödäkö enemmän riisiä vai vähemmän riisiä?

Sovelluksessa on oma päiväkirjansa myös liikunnalle. Tänne merkityt poltetut kalorit lisäävät automaattisesti ruokapäiväkirjan puolelle syötäviä kaloreita. Eli jos poltat 600 kaloria, lisääntyy päivittäinen energiatarpeesi saman verran. Liikuntapäiväkirjaan on mahdollista tallentaa salilla tehtävät liikkeet, toistot ja sarjat.

Mikäpä sen hauskempaa, kuin seurata painonkehityskäppyrää! Etenkin massakaudella.

 

Tällainen apuväline on siis täällä käytössä. Tosibodarithan tietysti syövät saman kaavan mukaan päivästä ja viikosta toiseen, eivätkä tarvitse näin yksityiskohtaista kirjausjärjestelmää. Itse kuulun kuitenkin sen koulukunnan kermapeppuihin, jotka tykkäävät syödä eri ruokaa joka päivä, jolloin luonnollisesti kaloreiden seuraaminenkin muuttuu astetta haastavammaksi. Tämän näppärän sovelluksen avulla se ei kuitenkaan ole enää niin vaikeaa kuin voisi kuvitella! Suosittelen!

Treenien uusi vaihde (ja ne kuuluisat ennen-kuvat)

Tänään tehtiin historiaa, tai ainakin koin aikuisikäni ensimmäisen ohjatun liikuntatunnin. Ja lisää on tulossa, nimittäin tästä lähtien salilla apunani häärää kahdesti viikossa personal trainer, joka tuo treeneihini toivottua lisäpotkua. Keskitymme aluksi lähinnä alakroppani muokkaamiseen, joka tarkoittaa sitä, että yhden jalkatreenin sijasta minulla onkin kaksi jalkapunttia viikossa.

Tavoitteenamme on korjata vuosikausien istumatyön aiheuttamat tuhot takapuolessa ja jaloissa sekä saada niihin lisää voimaa, lihasmassaa ja -erottuvuutta. Muutoin etenemme askel kerrallaan, kokeillen mihin rahkeeni riittävät ja miten kroppani treeniin reagoi. Kaiken uurastuksen keskellä toivon myös polttavani hieman lisää kroppaani pesiytynyttä rasvakudosta. Älkääkä kysykö miksi. En minä tiedä. Nyt vaan tuntuu siltä.

 

Miltä näyttää A. Sinivaaran treenikalenteri nyt?

Pelkällä jalkapuntilla en oleta Roomaa rakentavani. Olenkin suunnitellut itselleni treenikalenterin, johon olen yrittänyt ujuttaa kaiken sen mitä tykkään tehdä sekä pakollisen lepopäivän.

Maanantai

Aamu-cardio 1 h, teho: medium

Pyöräily (maantie tai maasto) tai maastojuoksu, helpohko

Sali, rinta-/olkatreeni

Tiistai

Aamu-cardio 1 h, teho: high

Pyöräily (maantie tai maasto) tai maastojuoksu, pidempi lenkki

Keskiviikko

Aamu-cardio 1 h, easy

Sali, etureisi-/pohjetreeni

Torstai

Sali, hauis-/ojentajatreeni

Perjantai

Aamu-cardio 1 h, easy

Sali, takareisi-/persaustreeni

Lauantai

Lepoa ja venyttelyä

Sunnuntai

Aamu-cardio 1 h, medium

Pyöräily (maantie tai maasto) tai maastojuoksu, pidempi lenkki

Sali, selkä-/vatsatreeni

 

Ja mitenkäs sen dieetin kanssa?

Treenimäärä saattaa näyttää paljolta, mutta melko helposti olen tuollaista tahtia painanut menemään jo muutaman viikon ajan. Suurin edistys jaksamisessa tapahtui, kun lopetin jatkuvan vähähiilihydraattisen ruokavalion kanssa pelleilyn. Nyt pidän vähähiilihydraattisia päiviä vain muutaman viikossa ja silloinkin nautin hiilihydraatteja reilun 70 gramman edestä. Muina päivinä hiilarimäärät huitelevat 150-170 gramman välillä.Pyrin kuitenkin nauttimaan kaiken hiilihydraatin ennen illan salitreeniä, en enää sen jälkeen. Proteiinia syön jauhon ja lihan muodossa salipäivinä n. 200 grammaa ja muina päivinä n. 170 gramman edestä. Rasvaa yritän saada kasaan joka päivä 40-45 grammaa. Ja jos tuntuu etten jaksa, syön enemmän ja jo treeni taas kulkee. Varsinaista tankkauspäivää minulla ei enää ole, sillä en tunne sellaista tarvitsevani nyt, kun syön ns. normaalisti. Sen sijaan minulla on kerran pari viikossa tankkausateria eli ruokailu, jolloin hiilari- ja rasvamittarit lyödään punaiselle ja saadaan kehossa aikaiseksi pienehkö shokkitila.

Ja sitten ne ennen-kuvat ja itsearvio

Nämä ennen-kuvat ovat tänään otettuja ja niissä esitellään rimppakinttuni sekä laatikkoperse, joihin pitäisi saada lisää lihasta ja muotoa. Selluliitistakin pitäisi päästä eroon, vaikkei sitä kuvista ehkä erotakaan. Mutta uskokaa pois, kyllä sitä siellä on! Sen verran on myönnettävä, ettei lähtötilanne kuitenkaan toivoton ole, sillä aika paljon olen tehnyt töitä itsekseni viimeisen kuuden vuoden aikana. Traineri kiittelikin kovasti jaksamistani ja tekniikkaosaamistani ja sanoi, että on kivaa treenauttaa tyttöä, joka ei heti ala itkeä. Huomenna kyllä voi itkettää, kun nousen ylös sängystä. Mutta onneksi silloin ei traineri ole näkemässä.

Pahoittelen epäkuvauksellisuuttani, mutta kuvat on otettu heti treenien jälkeen, hikisenä ja äklönä. Syy kuvien julkistamiseen ei ole narsistinen (kuten mediassa tällä hetkellä kovasti toitotetaan…), vaan toivon näiden kuvien julkistamisen tuovan vielä hitusen lisää motivaatiota treeneihini (ja ehkä jonkun muunkin treeneihin) ja tekemään vielä enemmän töitä, jotta seuraavat, muutaman kuukauden päästä julkaistavat jälkeen-kuvat (tai ehkä paremminkin vaiheessa-kuvat), olisivat edes hitusen erinäköisiä.

Työmaa edestä

 

Työmaa takaa

Tämän verran olen saavuttanut itse.

Trainerin opastuksella saan toivottavasti myös jalat ja takamuksen

yhtä muhkeaan kuntoon.

Ja eipä hätää. En aio muuttaa blogiani kokonaan treeni-aiheiseksi, vaikka ajatukset aiheen ympärillä melko paljon pyörivätkin.