Jenkki käy treffeillä

Kulunut vuosi on tarjonnut minulle monta oppituntia elämänkoulussa. Tuttavapiirissä olevien sinkkujen ansiosta olen päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä paikallista deittailukulttuuria sen kaikessa monimutkaisuudessaan. Kaiken saamani tiedon perusteella en voi kuin kiittää universumia siitä, etten ole sinkkumies Amerikassa.

Paikallinen deittailukulttuuri on kuin suoraan pahimmasta painajaisesta, jossa mahdollisuudet onnistumiseen ovat naurettavan pienet ja heräät todellisuuteen kerta toisensa jälkeen nöyryytettynä ja hammasta purren. Paikallinen deittipeli on täynnä räikeää hyväksikäyttöä, epäloogisuuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä eikä lienee tule kenellekään yllätyksenä, että vaikeuskerroin yhtälössä on nimenomaan nainen.

 

Valtaosa paikallisista naisista noudattaa enemmän tai vähemmän orjallisesti deittiohjeistusta, joka on sääntöineen, poikkeuksineen ja poikkeusten poikkeuksineen pitkä kuin nälkävuosi. Ilman aiheeseen liittyvää syvällistä perehtymistä, ei miehellä ole minkäänlaista teoreettista mahdollisuutta selvitytyä pelistä kunnialla. Ja toisaalta, aiheeseen perehtymisen jälkeen, ei välttämättä ole enää edes mielenkiintoa.

 

Mennäänpäs sitten niihin naisille suunnattuihin, kirjaksikin koottuihin ohjeisiin. Tässä muutama esimerkki:

• Näytä aina hyvältä, oli tulotasosi mikä tahansa. Pidä itsesi hoikkana.

• Älä kerro itsestäsi mitään, ellei ole pakko. Salaperäisyys saa miehen villiksi.

• Mies maksaa. Avattu lompakko on todiste aidosta kiinnostuksesta.

• Ellei mies tuo sinulle kukkia, anna pakit. Odota kukkalähetyksiä myös kotiin ja työpaikalle.

• Anna ymmärtää, mutta älä anna. Miehellä pitää olla jotain mitä odottaa.

• Älä koskaan ole saatavilla silloin, kun mies haluaa.

• Älä vastaa puhelimeen, kun mies soittaa. Anna hänen jättää viesti tai pari ennen kuin soitat hänelle takaisin.

• Jos mies haluaa tavata tiistaina, sinulle sopii vasta torstai. Jos mies on kiinnostunut, hän järjestää menonsa sinun mukaasi.

• Miestä ei tavata viikonloppuisin. Viikonloppuisin tavataan ystäviä.

• Muuta mieltäsi usein. Mitä vähemmän mies voi ennakoida liikkeitäsi, sen parempi.

• Harjoittele suutelua, se on yksi tärkeimmistä taidoistasi.

• Miehen tulee olla mies, ei poika.

• Älä soita miehelle, mies soittaa sinulle. Sinun yhteydenottosi kertovat, että olet epätoivoinen.

• Jos haluat lapsia, älä koskaan kerro siitä tapailun alkutaipaleella.

• Älä koskaan vastaa miehen viesteihin samana päivänä. Odota vähintään kolme päivää.

• Jos mies ei vastaa viesteihisi kolmen päivän sisällä, jätä hänet.

• Älä vastaa viesteihin viikonloppuisin.

• Anna miehen odottaa, aina.

• Mikäli asutte kaukana toisistanne, miehen tulee matkustaa luoksesi vähintään kolmesti, ennen kuin sinä matkustat hänen luokseen.

• Nainen ei koskaan sano ”rakastan sinua” ensin.

 

Missä on maalaisjärki, kysynpähän vaan? Kuinka niin yksinkertaisesta asiasta, kuin toisen ihmisen kanssa viihtymisestä ja toisistaan tykkäämisestä, voidaan saada aikaiseksi näin jumalattoman vaikea prosessi? Miksei voida vain sanoa, että hei, ootpa kiva, syötäiskö aamupalaa yhdessä?

Lue myös:

Jenkki käy leffassa

Jenkki käy salilla

Jenkki hankkii koiran

Mitä Photoshop tekee ihmiselle?

Käydessäni läpi Fitness-messuilla räpsimiäni kuvia, osui silmääni kuva menneiden vuosien Ms. Fitness Americasta. Ahnehtiessani jakamiensa proteiinipatukoiden äärelle, hän työnsi käteeni tuotenäytteiden lisäksi fanikorttinsa. Ja totta puhuakseni, en kyllä ensivilkaisulla tajunnut, että kortissa patsasteli juuri hän.

Onhan siinä nyt ihan selvästi samaa näköä!

Reiluhkosta photoshoppauksesta inspiroituneena päätin minäkin siloitella itselleni fanikortin. Mutta minäpä pistinkin paremmaksi. Pelkän siloittelun sijaan kasvatin itselleni myös lihakset!

Tadaa! Puoli tuntia Photoshoppia tekee vartalolle ihmeitä!

 

Äh. Miksi enää edes menisin salille, kun lihakset saa sosiaaliseen mediaan ladattaviin kuviin paljon helpomminkin? Siunattu Photoshop!

Hei sinä mies siellä!

Tilastollista tiedonnälkääni tyydyttääkseni tutkiskelin jälleen kerran blogini lukijatietoja, kävijämääriä ja muita käppyröitä. Aikaisemminhan kävi jo selville, että blogissani on vieraillut ihmisiä peräti 51 eri maasta. Yhtä asiaa Google Analytics ei kuitenkaan tiedä kertoa. Nimittäin sitä, moniko lukijoistani on mies? Olen kyllä saanut vihiä sieltä täältä, että jokunen mieskin juttujani lukisi ja onpa Onnenpäivän Facebook-sivullakinmuutama kaksilahkeinen seuraaja.

Jotta saisin kartoitettua todellista mieslukijatilannetta, niin hyvä mies, jättäisitkö kommenttilaatikkoon todisteen siitä, että olet olemassa.

Jouluvalokilpavarustelun loppuhuipennus

Olenhan minä aina tiennyt, että eivät amerikkalaiset ihan normaaleja ole, etenkään mitä tulee jouluvaloihin. Siitäkin huolimatta eilen nähdyt, kaikilla mitta-asteikoilla yliampuvat jouluvaloviritelmät vetivät suomalaisen hiljaiseksi. Kyllä tämän jälkeen on ihan turha sanoa, että suomalaiset ovat hullua kansaa.

Omaksi suosikikseni kohosi tämä Nightmare Before Christmas -teemaiselta pihalta löytynyt lumiukko.

 

Olen aikaisemminkin raportoinut kotikulmilta löytyvistä, vähän laimeahkoista jouluvalokoristeluista (täällä,täällä ja täällä), mutta antaakseni todellisen kuvan amerikkalaisten koristelukyvyistä, päätin aivan joulun viime metreillä tehdä tutkimusmatkan hieman kotikulmia kauemmaksi hyvän ystäväni Googlen avustamana. Nimittäin sen lisäksi, että Google tietää kertoa lähikaupan sijainnin, se myös kertoo, mistä löytyvät Orange Countyn näyttävimmät jouluvalot. Eli palataanpa vielä hetkeksi jouluisiin tunnelmiin.

Itse asiassa koko piha, jolla edellisen kuvan lumiukkokin seisoi,

oli täynnä Nightmare Before Christmas -elokuvan hahmoja.

Kyseinen piha on voittanut parhaat jouluvalot -kilpailun useana vuonna.

Lisää yksityiskohtia samaiselta pihalta. Talon omistaja tekee jouluvalokoristeluja myös työkseen.

Luurankoporoja samaisen talon katolla.

Tämän talon asukilta on tainnut lähteä mopo hanskasta. Kaiken tuon sekamelskan keskellä kulki junanrata höyryvetureineen ja kauheuden kruunasi kaiuttimista soiva joulumusiikki. En enää ikinä valita meidän vastapäisen naapurin mauttomista koristeista. 

Erään talon ovella seisoi aidon kokoinen Joulupukki ja kaiuttimista kuului tauoton ho ho ho -huutelu. Okei, tämä oli oikeasti jo vähän pelottava.

Tämä piha oli kauttaaltaan tekolumen peitossa ja sekaan oli ripoteltu pihantäydeltä piparkakkutaloja ja -ukkeleita.

Se naapurustossamme ollut Jeesus-patsashässäkkä oli vielä kesy. Tässä asetelmassa on idea sama, mutta mukaan on tuotu myös modernia teknologiaa Jeesus-lapsen iloksi. Eläinsuojan yläpuolella oli nimittäin valkokangas, jolla pyöri raamatun tapahtumista kertova lyhytelokuva.

Tämäkin asetelma oli voittanut jouluvalo-kilpailun. Pitkin etupihaa ja talon kattoa oli piilotettu ehkä noin sata tonttu-ukkoa.

Ja lopuksi vielä yksi Orange Countyn kuuluisimmista jouluvaloista ja samalla mauttomin viritelmä mitä olen eläissäni nähnyt. Koska yksi kuva ei paljoa kerro (muuta kuin sen, että talon valaistun etuseinän halki kävelee parhaillaan Snoopy), kaivoin teille Youtubesta videopätkän tästä valoshowsta.

 

 

 

Ja tässä valohässäkän kyhänneen kylähullun haastattelu edellisvuodelta.

 

Niin, tässä kauheudessa on kiinni 250 000 taalaa ja

reilut 120 000 lamppua.

Noin. Eiköhän nämä jouluvalot nyt riitä. Verkkokalvoihin sattuu.

Jouluvalojen kilpavarustelu loppusuoralla

Kaiken kaikkiaan olen kevyesti pettynyt naapurustomme vaisuihin jouluvaloihin. Liekö ekologisuus ja taloudellinen ajattelu nostanut hitaasti päätään ainakin tässä kaupungissa, sillä minusta tuntuu, että massiivisia, lämpöä aina tien toiselle puolelle saakka hohkaavia valohässäköitä on tänä jouluna tullut vastaan tavallista harvemmin. Mutta eipä hätää, kävin eilen ottamassa muutaman kuvan naapurustomme erikoisimmista valoviritelmistä, jotta pääsette tekin amerikkalaisiin joulutunnelmiin siellä kotisohvilla.

Ja niin syntyi Jeesus-lapsi tuikkivien värivalojen alle eteläiseen Kaliforniaan, Mission Viejon kaupunkiin.

Näitä erilaisia seimi-asetelmia näkyy pihoilla aika usein. Tämä kyseinen on hieman vaisu, sillä entisessä naapurustossamme oli Marian ja Joosefin lisäksi seimen äärellä itämaan tietäjät, aasi sekä valaistu Bart Simpson. Kokonaisuuden kruunasi kaiuttimesta soinut harras joululaulu.

 

Tässä pihassa on oikeasti aika paljon kaikenlaista valohässäkkää, mutta omituisin kaikista on tuo puuhun ripustettu, laskuvarjolla hyppäävä Joulupukki. Toki tuo sen alapuolella oleva siivekäs possukin on ihan persoonallinen…

 

Tiedättehän te sellaiset kivat lumisadepallot? Tämä jouluvalo on samanlainen, tosin jättikokoinen. Iloisten valojen lisäksi pallon sisällä pyörii tekolumipyry. Olisi pitänyt olla videokamera mukana…

Tämä jouluvalaistus näkyy taatusti kauas. Jotta huomio olisi taattu, on jo muutenkin talonkorkuinen lumiukko asetettu jököttämään talon katolle.

 

Kurkkaa myös aikaisemmin kuvaamani valaistu Grinch! Koitan tässä vielä yön pimeinä tunteina käydä kuvaamassa ne talot, joille on odotettavissa suurimmat sähkölaskut. Olen vain hieman ujo hiippailemaan pimeydessä kamerani kanssa, täällä nimittäin toimii naapurikyttäys-yhdistys, joka soittaa virkavallan paikalle pienimmästäkin epäilyttävästä toiminnasta. No, parempi kai sekin, kuin ampua jokaista epäilyttävää henkilöä varoittamatta jalkaan.