Hullu tomaattitarhuri

Kantaessani tänään tomaatin taimia halki pihamaan kohti kasvihuonetta, alkoi äkkiä naurattamaan. Tajusin, että siinä kun ihmiset tavallisesti ulkoiluttavat koiria tai lapsia, ulkoilutan minä taimiani.

070617_1

Taimien ulkoiluttaminen liittyy tietysti taimien karaisemiseen, eli niiden totuttamiseen tulevaan kotiinsa. Samalla olen sitten sitonut honteloihin taimiin tukikepit ja jutellut niille mukavia tulevasta kasvukaudesta. Enkä muuten edes liioittele, vaan ihan oikeasti olen vähän kasvateilleni jutustellut. Jep, ei ihan täyspäistä, mutta viihdyttävää.

070617_4070617_3

Vaikka kasvihuone onkin ollut pitkäaikainen unelmani, tuli silti pienenä yllätyksenä kuinka mukavaa kasvien parissa puuhailu oikeasti onkaan. Voisi melkein kuvitella minun kasvattelevan jotain ihan muita kasveja, niin rentouttava ja murheet karkoittava vaikutus tomaateilla ja tomatilloillani on.

070617_5Myös kurkut ja kurpitsat nauttivat aurinkokylvystä!

070617_2

Viikonloppuna taimien rahtaaminen talon ja kasvihuoneen välillä kuitenkin loppuu ja taimet pääsevät vihdoin muuttamaan varsinaiselle kasvupaikalleen. Sanovat, että kesäkuun 10. päivän jälkeen ei hallaa enää tule ja on turvallista siirtää viljelykset lopullisesti ulkotiloihin. No, saapa nähdä kuinka käy. Tänään on ainakin piisannut lämpöä, semitunturissakin pitkästi yli 20 astetta.

 

Kasvihuone, jota ei kasattu ihan kädenkäänteessä

Innostuin alkukeväästä kasvattelemaan tomaatin taimia. Koska en luottanut omiin viherpeukalointitaitoihini juurikaan, kylvin siemeniä varmuuden vuoksi ”vähän enemmän”. Vastoin kaikkia odotuksia, kaikki taimet selvisivät hengissä ja yhtäkkiä huomasin kaitsevani yli neljääkymmentä terhakasta tomaatinalkua.

Jaettuani taimia sekä sukulaisille että kyläläisille, jäi jäljelle siltikin sen verran paljon taimia, että päätin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ihan oikeasta kasvihuoneesta. Aikani valikoimia tutkittuani, löysin Kone-Glansin nettikaupasta semibudjetti-mallia edustavan Sunor NB3 -kasvihuoneen.

Kasvihuone kulkeutui semitunturiin näppärästi kotiinkuljetuksella, joskin yksi paketeista saapui kohteeseensa pari päivää muita paketteja myöhemmin. Tiesin ostaneeni edullisen kasvihuoneen ja tuotteen olevan myös sen mukainen. Paketin avattuani ja viitisen sekuntia kasausohjeita silmäiltyäni pääsi kuitenkin henkinen itku. En ole luovuttajatyyppiä tai edes nainen kädettömimmästä päästä, mutta heti ensimetreillä heräsi vahva epäilys siitä, ettei kasvihuoneeni näkisi ensimmäistäkään kesää.

270517_1

Ensimmäinen puolituntinen vierähti kasausohjetta tavatessa ja erinäisiä osia paikallistaessa. Seuraavan tunnin aikana sain kasattua kattoikkunan sekä oven. Ensimmäisiä valmiita osia juhlittuani huomasin, että pleksien molemmin puolin oli suojakalvot. Olin poistanut suojat vain toiselta puolelta. Perkele.

Tässä vaiheessa hain oluen, vaikka ohjeissa kiellettiinkin kasaaminen alkoholin vaikutuksen alaisena. Mutta hyvä että hain, sepä nimittäin osoittautui myöhemmin ainoaksi energianlähteeksi todella pitkään aikaan.

Ikkunan ja oven toimittua ikään kuin lämmittelynä, alkoi varsinainen työmaa ja kasaamisen kauheus paljastua koko laajuudessaan. Huomasin nopeasti, että käteni loppuivat kesken ja jouduin pyytämään avuksi mieheni, jonka pinna on tunnetusti omaani huomattavasti lyhyempi. Parisuhteemme oli selviytynyt vanhan talon remontista, työttömyydestä, uusioperhekuvioista, ulkomaille muutosta ja paluumuutosta Suomeen, mutta en ollut lainkaan varma selviytyisikö se kasvihuoneen kasaamisesta.

270517_2

Saatuamme kasvihuoneen ensimmäisen päädyn läjään, alkoi tuulla. Rakennelma nitisi ja natisi, kasausohjeet ja pakkausmuovit lennähtivät toiselle puolelle pihaa enkä voinut juosta niitä kiinni, sillä pidin molemmin käsin kiinni tuulenraiskaamasta päätyseinästä. Kuului vaimeaa nirinää, kun pitkäksi venähtänyt pinna alkoi lähestyä katkeamispistettä.

Neljännen tai viidennen kasaustunnin kohdalla tuli nälkä, mutten edelleenkään voinut irroittaa otettani rakennelmasta muutamaa hetkeä pidemmäksi aikaa eikä tämä ainakaan kohottanut mielialaa. Ohjeet muuttuivat sivu sivulta monimutkaisemmaksi ja jouduimme purkamaan jo tehtyjä rakennelmia useita kertoja huomattuamme, että milloin oli mistäkin välistä jäänyt ruuvi uupumaan.

270517_4

Aurinko ja lämpötila alkoivat laskea. Käsiä paleli, mutta vaikka ohjeessa kehotettiinkin käyttämään suojahansikkaita, ei pienenpienten nippeleiden ja nappeleiden käsittelystä olisi hanskat kädessä tullut hevon helvettiä. Saatuamme varsinaisen kehikon kasaan ja ruuvit lähes yhtä kireälle kuin ne alkoivat olla omassa pääkopassakin, ryhdyimme vihdoin asentamaan seinäpleksejä. Mutta eiväthän ne perkeleet tietenkään istuneet paikoilleen, kun runko oli sentin vinossa sinne ja toisen tänne. Oli kulunut yhdeksän tuntia projektin aloittamisesta ja oli aika jättää osa huvista seuraavaan päivään.

Aloitimme seuraavan kasauspäivän löystämällä kaikki edellispäivänä kiristetyt ruuvit ja sovittamalla pleksejä tämän jälkeen seiniin uudemman kerran. Pleksien asentaminen alkoi vihdoin sujua kohtuudella, mutta jo törmäsimme uuteen ongelmaan. Pakkauksesta puuttui kattoikkunan kiinnittämiseen tarvittavat raudat ja olimme saaneet tilalle pakkaukseen kuulumattomat kiinnikkeet. Onneksi mikään ei ole niin viisas kuin insinöörin vaimo ja saimme loppujen lopuksi värkättyä näistä ylimääräisistä osista ihan kelpo kiinnitykset. Myös muiden rakenteiden tukemiseen tarvittavat kulmaraudat vaativat hivenen ylimääräistä miehistä rakkautta ja pajavasaraa, ennen kuin sopivat niille tarkoitettuihin paikkoihin.

270517_5

Kun kasaustunteja oli takana lähes 12, oli kasvihuone vihdoin kasassa. Vaikka rakennelma tuntui kasausvaiheessa todella huteralta, jämäköityi se viimeisten listojen ja pleksien myötä huomattavasti. Vaikka kyseessä olikin semibudjetti-kasvihuone, vaikuttaisi se hintaansa nähden varsin hyvältä. Ainoa kohta missä edullisuus käy selvästi ilmi, on ovi. Sen sulkeutumismekanismi kun on todella heppoisa eikä kestä edes kohtuullista tuulenvirettä. Tämä siis vaatii vielä pientä jälkivirittelyä ennen kuin kasvit pääsevät muuttamaan uuteen kotiinsa.

Ja ai niin, että kuinkako kävi sen parisuhteen? No, sanotaanko näin, että sen tomaattisadon olisi parasta olla vähän pirun hyvä.

270517_6

Sunor NB3 -kasvihuone
Plussat:

  • Edullinen hinta, oman vertailuni mukaan paras hinta-laatusuhde.
  • Toimitus onnistuu kotiovelle lisämaksusta.
  • Kasvihuoneen osat on numeroitu ja merkitty hyvin.
  • Osat sopivat yllättävän hyvin paikoilleen, paitsi kulmaraudat, joita piti muotoilla uusiksi.
  • Jämäkän oloinen.
  • Kaupan päällisenä automaattiavaaja ikkunaan, jota tosin en ole uskaltanut vielä edes yrittää asentaa.
  • UV-suoja, sokkeli ja pienenpienet rännit vakiona.

Miinukset:

  • Kasaaminen on painajaismaista eikä missään olosuhteissa onnistu yksin. Ajattele Ikean kirjahyllyä ja kerro se sadalla.
  • Ohjeessa mainittu 300 minuutin kasausaika on julma vitsi.
  • Temptation Island ei ole mitään verrattuna siihen, minkälaisen koettelemuksen eteen kasvihuoneen kasaaminen laittaa parisuhteen.
  • Kasausohjeissa on vakavia puutteita niin kasausjärjestyksessä kuin ylimääräisten ruuvien pujottelussa sinne tänne. Tämän vuoksi omasta kasvihuoneestani jäi uupumaan osa tukirimoista.
  • Jos haluaisin ostaa kasvihuoneeseeni jälkikäteen hyllyjä, ei niiden asentaminen onnistuisi todennäköisesti kuin puoli kasvihuonetta purkamalla.
  • Vaikka kasvihuone muuten on kasattuna kohtuullisen jämäkän oloinen, on oven sulkemismekanismi todella huono.

 

Reissun jälkeen

Niin se mennä hurahti Kalifornian reissu ja vielä pari viikkoa sen jälkeenkin. Matka oli kovasti onnistunut; hengailin pääasiassa vanhoilla kotikonnuilla ja tein samoja asioita samojen ihmisten kanssa kuin siellä vielä asuessanikin. Totta puhuakseni, hetkittäin tuntui siltä, kuin en olisi koskaan pois lähtenytkään.

Kadut ja liikerakennukset olivat ennallaan, samoin lenkkipolut ja kuntosali. Suunnistin kaupan hyllyväleissä sujuvasti, tiesin mitä ostaisin ja heitin automaattisesti smalltalkit oikealla kielellä. Autoilu sujui jouhevasti, tiesin minne ajaa ja mitä kautta, mitä reittejä kannattaa välttää ja mistä voi vähän oikaista. Treenasin kavereiden kanssa, kävimme vakio sushipaikassa syömässä ja istuimme iltaa maailmaa parantaen.

180517_1

Tuli aika pelottavankin voimakas tunne siitä, että olen kotona. Aivan kuin olisin ollut Suomessa vain käymässä ja nyt palannut takaisin. Tai kuin koko Suomeen muuttaminen olisi ollut vain unta ja nyt olin taas hereillä. Niistä ajatuksista oli aika surullistakin havahtua ja tajuta, ettei Kalifornia ole enää minun kotini.

Näiden vähän turhankin kotoisten tunnelmien vuoksi hirvitti jo etukäteen paluu semitunturiin. Pelotti, että vaikka Kiiminki oli alkanutkin jo tuntua kodilta, tuo tuntemus olisi reissun jälkeen tipotiessään ja tilalla pohjaton kaipuu Kaliforniaan.

180517_2

Kun sitten reissun jälkeen palasimme (vielä lumen peittämään) kotipihaan, ei tuntunutkaan pahalta, tuntui kodilta.

Kaliforniassa on ne omat puolensa, joista pidän kovasti ja jotka tuntuvat omalta; ainainen kesä, vuoret, suomiporukka ja paikalliset ystävät. Mutta niin on täällä Kiimingissäkin; ihana koti, kaunis luonto, pohjois-pohjanmaalaiset ihmiset ja kohtuullisen lähellä asuva perhe.

180517_3

Minulle onkin kehittynyt tässä pikkuhiljaa aivan uudenlainen unelma. Kunpa voisin asua molemmissa paikoissa; puoli vuotta siellä, toinen puolikas täällä.

Pitääpä muistaa lotota.

Lopun alkuja

Rohkaisin vihdoin viime viikolla mieleni, annoin sisäiselle viherpeukalolleni vallan ja kylvin ensimmäiset tomaatinsiemenet. Näinkin pieni asia vaati minulta pitkää harkintaa, sillä tähän mennessä puutarhaunelmistani on seurannut lähes poikkeuksetta jonkin sortin katastrofi tai muu mullistus.

300317_1

Sehän on vähän niin, että puutarhaunelmointi ja viherpeukalointi ovat melko selviä merkkejä aloilleen asettumisesta, että sitä ikään kuin on itsekin juurtumassa kiinni johonkin maaperään taimiensa myötä, tai niinhän sitä luulisi. Nimittäin jostain kumman syystä aina siinä vaiheessa, kun saan ensimmäiset taimet istutettua pihan perälle, joudumme muuttamaan. Ihan jokaikinen kerta.

300317_2

Mennäänpä takaisin aikaan, jolloin entisöimme vanhaa kotiamme Tuusulassa. Olin juuri saanut istutettua pihamaalle uuden nurmikon ja liudan uusia pensaita, kun hupsista vaan, muutimme Kaliforniaan. Kalifornian ensimmäisessä kodissa katselin aikani etupihan näivettyvää kukkapenkkiä, kunnes lopulta ostin lavan maanpeittomehikasveja ja tein kukkapenkistä taas kauniin. Vuokrasopimuksemme irtisanottiin kuukautta myöhemmin. Uudessa kodissa en lyhyen asumisen aikana varsinaisiin istutuspuuhiin ehtinyt, mutta hoidin ja paijasin tunnollisesti viiniköynnöstä koko talven ajan, jotta syksyn tullessa saisimme hyvän sadon. Kun ensimmäiset raakileet ilmestyivät, muutimme toiseen kaupunkiin.

300317_3

Seuraavassa, pitkäaikaisemmille lukijoilleni tutussa Mission Viejon talossa, katselin heitteillä olevaa etupihan kukkapenkkiä ja kituvia pensaita yli kolme vuotta, ennen kuin lopulta uskaltauduin istuttamaan niiden tilalle uusia pensaita ja hedelmäpuita. Ja kuinka kävikään, vuokrasopimuksemme irtisanottiin kuukautta myöhemmin ja samassa rytäkässä tuli sitten lähtöpassit koko maasta.

Ehkä siis ymmärrätte, että kynnys tomaatinsiementen kylvämiseen oli korkea.

300317_4

Nyt se on kuitenkin tehty. Ensimmäinen minikasvihuoneellinen heirloom-tomaattivauvoja on jo itänyt ja niistä innostuneena seuraava jo pistetty alulle. Olen haaveillut koko aikuisikäni ihan oikeasta kasvihuoneesta, mutta näillä kokemuksilla en nyt kuitenkaan taida sellaista hankkia muuttoriesakseni. Sen sijaan löysin netistä näppärän näköisiä kasvutelttoja, jollaisen ajattelin virittää talon parvekkeelle. Se ja turvesäkeissä kasvavat tomaatit on sitten helppo napata kainaloon tarpeen vaatiessa.

300317_5

Onkos siellä muita tomaattitarhureita? Nyt on aika pistää siemenet itämään!

 

Täällä siivoan minä

Nyt kun edellisen postauksen myötä päästiin siivouksen ja järjestyksen makuun, niin pysytäänpä vielä postauksen verran samalla linjalla.

Meillä päävastuu siivoamisesta kuuluu minulle, ei periaatteellisista, mutta ihan loogisista syistä. Minulla on enemmän aikaa, vaatimustasoni on korkeampi ja jollain oudolla tavalla minä myös nautin siivoamisesta. Siisti ja järjestyksessä oleva koti saa minut tuntemaan, kuin elämä olisi muutenkin hallinnassa.

150317_1

Voisinpa melkein väittää, että tiedän tarkalleen jokaisen tavaran sijainnin kotonani. En oikeastaan koskaan tunge tavaroita sokkona laatikoihin tai kaappeihin, tai jätä niitä lojumaan ympäriinsä, vaan mietin kullekin tavaralle aina loogisen säilytyspaikan. Tämän ja jatkuvan muuttamisen vuoksi meillä ei juurikaan ole ylimääräistä tavaraa ja hyvä niin. Minua nimittäin ärsyttää suunnattomasti lipastonlaatikot, joiden todellisesta sisällöstä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä.

150317_5

Koska asumme kohtuullisen suuressa talossa, on helpompi siivota vähän koko ajan kuin pitää varsinaista siivouspäivää. Jos huomaan, että hyllyn päällä on pölyä tai lattialla takkapuiden mukana tullutta puumoskaa, siivoan samantien enkä jää odottelemaan jotain tiettyä päivää jolloin se kuuluisi tehdä. Putsailen ohimennen ovenpieliä ja kaapinovia, pyyhkäisen vähän sieltä ja vähän tuolta. Tämän vuoksi olen hankkinut vessoihin, keittiöön, suihkuun, yläkertaan ja alakertaan omat siivoustarvikkeensa ja pesuaineensa, jotta ne olisivat helposti käden ulottuvilla, kun keksin taas jotain siivottavaa.

150317_3150317_2

Erityisen tarkka olen niiden tilojen siisteydestä, joissa peseydytään tai käsitellään ruokaa. Siivousintoni keittiön puolella onkin yleinen naurunaihe kaveripiirissäni ja kieltämättä läheneekin jo neuroottisuuden rajoja. Saatan nimittäin helpostikin pyyhkiä keittiötasot, lieden ja tiskipöydän yli kymmenen kertaa päivässä, sillä en voi sietää murusia tai rasvaläikkiä. Tai jos mieheni laittaa ruokaa, en millään malta olla siivoamatta samalla hänen jälkiään ja sujauttamatta kesken kaiken tarpeellisia työkaluja tiskikoneeseen. Tässä vaiheessa minut yleensä heitetään keittiöstä ulos.

150317_4150317_6

Minkäslaiset siivouskuviot teillä muilla on?

 

 

Mankeli

Kun pääsimme viime kesänä muuttamaan vihdoin ja viimein uuteen kotiin, rohkenin pyytää ennakkoperinnöksi äitini vanhaa mankelia, josta olin salaa haaveillut jo vuosikausia. Sen suurempia neuvotteluja ei pari vuosikymmentä tyhjänpanttina seisseen vempeleen omistussuhteen vaihdokseen vaadittu, ja niin tuo 70-luvun värinen kone löysi uuden elämän kodinhoitohuoneemme pöydältä.

Ja ette kuulkaa usko miten mahtava tuo vehje on!

080317_1080317_2

Sen lisäksi, että mankelointi itsessään on terapeuttista ja mankeloituihin lakanoihin pujahtaminen lähes taivaallista, ei monikaan asia tuota tällaiselle järjestysnatsille sellaista nautintoa kuin siistit liinavaatekaapit. Rakastan siistejä pinoja, mutta inhoan silittämistä, joten pyrin mankeloimaan kaiken minkä mankeli vaan voi sisäänsä niellä – liinavaatteet, pöytäliinat, koristetyynyjen päälliset sekä verhot. Eikä tässä vielä kaikki. Koska minä oikeasti pidän mankeloinnista ja olen ehkä vähän neuroottinenkin, mankeloin myös ohuemmat keittiöpyyhkeet, leivontaliinat sekä kyllä – jopa saunan persaluset.

080317_4

Nyt kun olen oikein mankeloinnin makuun päässyt, tuntuu ihan hullulta, että Iltasanomat on listannut mankelin yhdeksi lähinnä museoon kuuluvista asioista. Päinvastoin, sanon minä. Mankelin kuuluisi olla joka kodin vakiovaruste, siinä missä pyykkikoneen ja kuivausrummunkin.

080317_3

Todennäköisesti olen kyllä maailman ainoa ihminen, joka mankeloi saunan istuinaluset, mutta en kai sentään ole ainoa nuoremman sukupolven edustaja, jonka kodista löytyy mankeli? Enhän?

 

 

Joulua ja rakkautta

Olen tässä viime aikoina saanut muutamia huolestuneita yhteydenottoja, että se ei joulu tule ellei Onnenpäivään ilmesty perinteistä joulupostausta. Joulun pelastamisen kannalta on siis viime hetket katkaista pitkäksi venähtänyt mediahiljaisuus.

231216_1

Jouluvalmistelut jäivät tänä vuonna poikkeuksellisen myöhäiseksi. Siinä kun Kaliforniassa asuessa kaivoin joulukoristeet esiin marraskuussa, ehdin tänä vuonna työ- ja paitakiireiden vuoksi aloittaa koristelut vasta reilusti itsenäisyyspäivän jälkeen. Ja se koristelu, se suoritettiin sillä ajalla, kun oli tarkoitus nukkua. Mutta jos on pakko valita nukkumisen ja jouluvalmistelujen väliltä, vie jouluhössöttäminen ehdottomasti voiton. Joulunaika on minulle sydämen asia, etenkin tänä vuonna.

231216_3231216_4231216_5231216_6

Tämä joulu on laadussaan ainutlaatuinen. Vietämme joulua ensimmäistä kertaa meillä niin, että paikalla ovat minun, mieheni ja lapsipuolteni lisäksi lähiperhettäni sekä yksi ystävä. Käsillä on siis juuri sellainen joulu kuin joulun kuuluukin olla. Yhteistä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja talo täynnä elämää.

231216_2231216_8231216_9

Ei ihme, että tänään olen erityisen onnellinen siitä, että kohtalo heitti meidät takaisin Suomeen ja tänne pohjoiseen lähelle perhettäni.

Yhtäkkiä kaikki tuntuu olevan juuri niin kuin kuuluukin.

231216_7

Nyt riennän tekemään vielä viime hetken valmisteluja ja jättäydyn hyvin ansaitulle joululomalle. Oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua! Tarjotkoon tämä joulu teillekin sitä, mikä lopulta on elämässä kaikkein tärkeintä.