Innostuin alkukeväästä kasvattelemaan tomaatin taimia. Koska en luottanut omiin viherpeukalointitaitoihini juurikaan, kylvin siemeniä varmuuden vuoksi ”vähän enemmän”. Vastoin kaikkia odotuksia, kaikki taimet selvisivät hengissä ja yhtäkkiä huomasin kaitsevani yli neljääkymmentä terhakasta tomaatinalkua.

Jaettuani taimia sekä sukulaisille että kyläläisille, jäi jäljelle siltikin sen verran paljon taimia, että päätin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ihan oikeasta kasvihuoneesta. Aikani valikoimia tutkittuani, löysin Kone-Glansin nettikaupasta semibudjetti-mallia edustavan Sunor NB3 -kasvihuoneen.

Kasvihuone kulkeutui semitunturiin näppärästi kotiinkuljetuksella, joskin yksi paketeista saapui kohteeseensa pari päivää muita paketteja myöhemmin. Tiesin ostaneeni edullisen kasvihuoneen ja tuotteen olevan myös sen mukainen. Paketin avattuani ja viitisen sekuntia kasausohjeita silmäiltyäni pääsi kuitenkin henkinen itku. En ole luovuttajatyyppiä tai edes nainen kädettömimmästä päästä, mutta heti ensimetreillä heräsi vahva epäilys siitä, ettei kasvihuoneeni näkisi ensimmäistäkään kesää.

Ensimmäinen puolituntinen vierähti kasausohjetta tavatessa ja erinäisiä osia paikallistaessa. Seuraavan tunnin aikana sain kasattua kattoikkunan sekä oven. Ensimmäisiä valmiita osia juhlittuani huomasin, että pleksien molemmin puolin oli suojakalvot. Olin poistanut suojat vain toiselta puolelta. Perkele.

Tässä vaiheessa hain oluen, vaikka ohjeissa kiellettiinkin kasaaminen alkoholin vaikutuksen alaisena. Mutta hyvä että hain, sepä nimittäin osoittautui myöhemmin ainoaksi energianlähteeksi todella pitkään aikaan.

Ikkunan ja oven toimittua ikään kuin lämmittelynä, alkoi varsinainen työmaa ja kasaamisen kauheus paljastua koko laajuudessaan. Huomasin nopeasti, että käteni loppuivat kesken ja jouduin pyytämään avuksi mieheni, jonka pinna on tunnetusti omaani huomattavasti lyhyempi. Parisuhteemme oli selviytynyt vanhan talon remontista, työttömyydestä, uusioperhekuvioista, ulkomaille muutosta ja paluumuutosta Suomeen, mutta en ollut lainkaan varma selviytyisikö se kasvihuoneen kasaamisesta.

Saatuamme kasvihuoneen ensimmäisen päädyn läjään, alkoi tuulla. Rakennelma nitisi ja natisi, kasausohjeet ja pakkausmuovit lennähtivät toiselle puolelle pihaa enkä voinut juosta niitä kiinni, sillä pidin molemmin käsin kiinni tuulenraiskaamasta päätyseinästä. Kuului vaimeaa nirinää, kun pitkäksi venähtänyt pinna alkoi lähestyä katkeamispistettä.

Neljännen tai viidennen kasaustunnin kohdalla tuli nälkä, mutten edelleenkään voinut irroittaa otettani rakennelmasta muutamaa hetkeä pidemmäksi aikaa eikä tämä ainakaan kohottanut mielialaa. Ohjeet muuttuivat sivu sivulta monimutkaisemmaksi ja jouduimme purkamaan jo tehtyjä rakennelmia useita kertoja huomattuamme, että milloin oli mistäkin välistä jäänyt ruuvi uupumaan.

Aurinko ja lämpötila alkoivat laskea. Käsiä paleli, mutta vaikka ohjeessa kehotettiinkin käyttämään suojahansikkaita, ei pienenpienten nippeleiden ja nappeleiden käsittelystä olisi hanskat kädessä tullut hevon helvettiä. Saatuamme varsinaisen kehikon kasaan ja ruuvit lähes yhtä kireälle kuin ne alkoivat olla omassa pääkopassakin, ryhdyimme vihdoin asentamaan seinäpleksejä. Mutta eiväthän ne perkeleet tietenkään istuneet paikoilleen, kun runko oli sentin vinossa sinne ja toisen tänne. Oli kulunut yhdeksän tuntia projektin aloittamisesta ja oli aika jättää osa huvista seuraavaan päivään.

Aloitimme seuraavan kasauspäivän löystämällä kaikki edellispäivänä kiristetyt ruuvit ja sovittamalla pleksejä tämän jälkeen seiniin uudemman kerran. Pleksien asentaminen alkoi vihdoin sujua kohtuudella, mutta jo törmäsimme uuteen ongelmaan. Pakkauksesta puuttui kattoikkunan kiinnittämiseen tarvittavat raudat ja olimme saaneet tilalle pakkaukseen kuulumattomat kiinnikkeet. Onneksi mikään ei ole niin viisas kuin insinöörin vaimo ja saimme loppujen lopuksi värkättyä näistä ylimääräisistä osista ihan kelpo kiinnitykset. Myös muiden rakenteiden tukemiseen tarvittavat kulmaraudat vaativat hivenen ylimääräistä miehistä rakkautta ja pajavasaraa, ennen kuin sopivat niille tarkoitettuihin paikkoihin.

Kun kasaustunteja oli takana lähes 12, oli kasvihuone vihdoin kasassa. Vaikka rakennelma tuntui kasausvaiheessa todella huteralta, jämäköityi se viimeisten listojen ja pleksien myötä huomattavasti. Vaikka kyseessä olikin semibudjetti-kasvihuone, vaikuttaisi se hintaansa nähden varsin hyvältä. Ainoa kohta missä edullisuus käy selvästi ilmi, on ovi. Sen sulkeutumismekanismi kun on todella heppoisa eikä kestä edes kohtuullista tuulenvirettä. Tämä siis vaatii vielä pientä jälkivirittelyä ennen kuin kasvit pääsevät muuttamaan uuteen kotiinsa.

Ja ai niin, että kuinkako kävi sen parisuhteen? No, sanotaanko näin, että sen tomaattisadon olisi parasta olla vähän pirun hyvä.

Sunor NB3 -kasvihuone
Plussat:

• Edullinen hinta, oman vertailuni mukaan paras hinta-laatusuhde.
• Toimitus onnistuu kotiovelle lisämaksusta.
• Kasvihuoneen osat on numeroitu ja merkitty hyvin.
• Osat sopivat yllättävän hyvin paikoilleen, paitsi kulmaraudat, joita piti muotoilla uusiksi.
• Jämäkän oloinen.
• Kaupan päällisenä automaattiavaaja ikkunaan, jota tosin en ole uskaltanut vielä edes yrittää asentaa.
• UV-suoja, sokkeli ja pienenpienet rännit vakiona.

Miinukset:

• Kasaaminen on painajaismaista eikä missään olosuhteissa onnistu yksin. Ajattele Ikean kirjahyllyä ja kerro se sadalla.
• Ohjeessa mainittu 300 minuutin kasausaika on julma vitsi.
• Temptation Island ei ole mitään verrattuna siihen, minkälaisen koettelemuksen eteen kasvihuoneen kasaaminen laittaa parisuhteen.
• Kasausohjeissa on vakavia puutteita niin kasausjärjestyksessä kuin ylimääräisten ruuvien pujottelussa sinne tänne. Tämän vuoksi omasta kasvihuoneestani jäi uupumaan osa tukirimoista.
• Jos haluaisin ostaa kasvihuoneeseeni jälkikäteen hyllyjä, ei niiden asentaminen onnistuisi todennäköisesti kuin puoli kasvihuonetta purkamalla.
• Vaikka kasvihuone muuten on kasattuna kohtuullisen jämäkän oloinen, on oven sulkemismekanismi todella huono.