Sen jälkeen, kun viilasin ruokavalioni uuteen uskoon, olen jaksanut treenata uskomattoman hyvin. Treenitunteja onkin kertynyt tasaisesti noin 14 tunnin verran viikkoa kohden eikä kyse ole ollut mistään kevyistä iltakävelyistä. Siksi onkin turhauttavaa, kun pää ja kunto kestäisi, mutta yksittäiset ruumiinosat eivät vain tahdo pysyä menossa mukana. Vanha sanonta urheilija ei tervettä päivää näe, pitää siis ainakin osittain paikkaansa. Niinpä niin, liikunta ja sen terveysvaikutukset.

Polveen sattuu, olkapää särkee ja pohje kramppaa.

Säännöllinen liikunta pitää terveenä.

 

Krampit

Tämä epämiellyttävä ja kivulias vaiva on seurannut minua koko elämäni. Lapsena jalkani kramppailivat tämän tästä, erityisesti öisin ja asia laitettiin aina kasvukipujen piikkiin. Näin myöhemmällä iällä voisin melkein väittää, että kyse oli jo silloin tiettyjen hivenaineiden puutteesta.

Erityisen kiusallisia krampit ovat kesken treenin. Vaikka en treenaisi jalkojani, saattavat ne silti krampata vaikkapa kesken ojentajaliikkeiden. Kovan jalkatreenin jälkeen on jo jokseenkin normaalia, että herään öisin suonenvetoihin. Ongelmaa on kuitenkin helpottanut magnesium-pillereiden tupla-annostus sekä osan päivän aikana nauttimani veden korvaaminen urheilujuomalla. Luonnollisesti myös venyttely auttaa pitämään krampit kurissa, joskaan ei poista niitä kokonaan.

On vyötä ja sidettä. Eli kun voimaharjoittelustakin tuli välineurheilua.

 

Oikea polvi

Polven ärtyminen ei ole minulle mikään uusi juttu. Ensimmäisen kerran polvi kipeytyi jo kymmenisen vuotta sitten – missäs muuallakaan, kuin jalkaprässissä. Vihamielisesti käyttäytyvän polven takia oli jalkaprässi vuosikausia pannassa, kunnes nyt, viime kuukausien aikana, olen lisännyt se takaisin saliohjelmaani. Muutaman kuukauden polvi kestikin hienosti menossa mukana, mutta kaksi kovaa jalkapunttia sekä 2-3 juoksu- tai pyörälenkkiä per viikko taisivat sittenkin olla vähän liikaa.

Pyöräilyä vaiva ei onneksi haittaa, mutta juosta en uskalla ja salitreenejäkin on pakko keventää siksi aikaa, kunnes polvi taas rauhoittuu. Eli uusi 200 kg jalkaprässiennätykseni saa odottaa ainakin ensi viikkoon. Jos olisin ymmärtänyt sitoa polveni aina kovien sarjojen ajaksi, olisi ongelmalta ehkä vältytty. Vahingosta oppineena tilasin itselleni polvisiteet ja sidon tästä lähtien polveni aina raskaampiin painoihin siirtyessä. Auttaa muuten todella paljon! Niin polvi- kuin muitakin vaivoja ehkäistäkseni, olen myös lisännyt pitkälle lisäravinnelistalleni glukosamiinin.

Mainittakoon vielä, että kärsin viime vuonna myös juoksijan polvesta, joka poistui lihashuoltoa lisäämällä. Joten, jos polvesi särkee treenatessa, ei kyse ole välttämättä mistään erityisen vakavasta vaivasta.

Kameralle poseerauskin sattuu olkapäähän.

Oikea olkapää

Olkapään outo kipuilu onkin ihan uusi vaiva. Pakko myöntää vaikken haluaisikaan, että taidan tietää mistä ongelma on saanut alkuunsa. Olen käsittämättömän laiska venyttelemään yläkertaa. Siinä, kun jalkojen venyttely sujuu rutiininomaisesti jokaisen jalkatreenin ja lenkin jälkeen, jäävät olkapäät, selkä ja kädet lähes täysin vaille huomiota. Olkapään kapinointi ilmenee omituisena puutumisen tunteena treenin alussa ja sen jälkeen käsittämättömän kovana lihaspoltteena pumpin aikana.

Ongelma on onneksi osoittanut helpottumisen merkkejä nyt, kun olen ryhtynyt venyttämään olkalihaksiani aina sarjojen välissä. Joten ystäväiseni, älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon. Venytelkää muutakin kuin jalkoja! 

Kun Lilyn toimitus muutama päivä sitten kysyi, että miksi minä harrastan liikuntaa, vastasin, että hyvän peruskunnon turvin saisin ehkä elää laadukkaamman ja terveemmän vanhuuden. Kuitenkin tämän listan myötä tuli mieleeni, että mitenköhän rikki kaikki paikat ovat sitten, kun täytän kuusikymmentä, kun jo kolmekymppisenä olen näin hajalla? Ja paljonko sitten täytyy syödä erilaisia pillereitä, kun jo nyt kaikenlaisia lisäravinnenappuloita saa syödä kourallisen päivässä?