Matkat

Matkalla Suomessa: Paluu synnyinseuduille

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Katselen junan ikkunasta vaihtuvia maisemia. Metsää, peltoa, metsää, peltoa, metsää, peltoa. Lisää metsää. Maisemien monipuolisuus kertoo siitä, että olen matkalla synnyinseuduille. Elämä junan ulkopuolella näyttää rauhalliselta. Joku juoksuttaa koiraa peltotiellä ja ohitamme muutaman aution varastohallin, mutta minä olen syönyt hermostuksissani jo askillisen kurkkupastilleja.

Tästä reissusta olen haaveillut pitkään. En ole käynyt lapsuus- ja nuoruusmaisemissani viiteen vuoteen ja sitä ennenkin vain hyvin pikaisesti. Tunteet pääni sisällä ovat yhtä hullunmyllyä. Olen käsittämättömän innoissani ja samalla käsittämättömän hermostunut. Ikävä kotiseudulle on ollut kova, mutta miltä vanhojen lapsuusmaisemien näkeminen sitten tuntuu? Millaista on käydä ostoksilla Sokkarilla tai ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä paikallisessa Alkossa? Mikä on muuttunut ja mikä pysynyt ennallaan? Joko paikalliset osaavat ajaa siinä kylän ainoasssa liikenneympyrässä? Vieläkö ne samat kyläjuopot ovat hengissä? Onko kissa-mummon mökki vielä pystyssä? Mahdanko tunnistaa enää ensimmäistäkään vastaantulijaa? Joko järvi on kasvanut kokonaan umpeen ja tuntuuko se Kirkkomäki vielä yhtä jyrkältä, kuin lapsena?

Sen aikaisia koulukavereitakaan en ole tavannut vuosikausiin. Osaa en sen jälkeen, kun 15 vuotta sitten muutin etelään. Niiden ihmisten kanssa minä kuitenkin vietin jopa yhdeksän vuotta samalla luokalla. Se on pidempään, kuin olen tuntenut aviomieheni. Sitä voisi kuvitella, että siinä ajassa oppii jo tuntemaan ihmisen, mutta kakaroitahan me kaikki silloin olimme. Millaisiahan he ovat aikuisena? Ovatko ne vilkkaimmat edelleen yhtä vilkkaita? Voiko keskustelua jatkaa siitä, mihin se viimeksi jäi? Entä paljonko olen itse muuttunut muiden silmissä? Se selviää viimeistään ystäväni syntymäpäivillä, jolloin paikalla on paljon tuttuja kasvoja vuosien takaa.

Junassa istuskelua ja metsäaukeiden tuijottelua olisi vielä nelisen tuntia jäljellä. Mutta mikäpä tässä matkatessa, sillä VR on järjestänyt juniin langattoman internet-yhteyden. Paljon on muuttunut sitten teinivuosien, junissakin.

Matkalla Suomessa: Kuusiston linnanraunioilla

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Nyt kun olen Suomessa turistin roolissa, on hyvää aikaa kierrellä katselemassa ennen näkemättä jääneitä nähtävyyksiä. Onkin hassua, että vasta nyt kävin ensimmäistä kertaa Kuusiston linnanraunioilla, vaikka olen aikoinani asunut aivan lähistöllä ja muutoinkin vieraillut Kaarinassa pienestä pitäen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiköhän linna ollut nyt aivan yhtä raunioina, kuin se olisi ollut jo parikymmentä vuotta aikaisemmin.

Mikään kovin valtaisa rakennelma ei Kuusiston piispanlinna ole ollut, mutta sen rauniot ovat silti varsin viehättävä nähtävyys kesäisessä Suomessa. Kuusiston linnasta voi lukea lisää täältä. Jos liikutte Varsinais-Suomen alueella, niin kannattaa käydä kurkkaamassa! Itselleni tuli heti mieleen, että rauniot voisivat kauniina kesäpäivänä toimia persoonallisena miljöönä vaikkapa hääkuvauksille. Meidän poppoo ainakin räpsi kuvia toinen toisistaan milloin missäkin muurinraossa.

 

 

 

 

 

 

Kuusiston linnan jäänteet löytyvät osoitteesta:

Linnanrauniontie 634, Kaarina

(perille johtava hiekkatie tuntuu kestävän ikuisuuden ja välillä on uskokin loppua, mutta siellä se on, tien päässä)

Matkalla Suomessa: Tervehdystesti Turun seudulla

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Kolme juoksulenkkiä, parisenkymmentä vastaantulijaa ja vain yksi vastaa tervehdykseeni hymyllä. Mikä näitä turkulaisia (anteeksi, lasken samaan kastiin myös kaarinalaiset) oikein vaivaa?

Vanhasta tottumuksesta tervehdin ”vahingossa” paria ensimmäistä vastaantulijaa. Aluksi suuni avaaminen nolotti, sillä ihmiset eivät vastanneet mitään, tuijottivat vain eteensä tai käänsivät katseensa. Pienoisen pohdinnan jälkeen tajusin, ettei minua nolottanutkaan se, että satuin vahingossa tervehtimään vastaantulijoita, vaan se, etteivät he vastanneet tervehdykseeni millään tavalla. Päätin jatkaa sinnikkäästi yrittämistä. Ehkä ne oppii vielä tavoille.

Vastaantulijoita on ollut nyt muutama kymmenen (olen ollut liikkeellä heti kuuden jälkeen aamulla, siksi on ollut niin hiljaista). Jäänmurtajana mukanani on ollut myös iloluontoinen koira. Olen toivottanut hyvää huomenta, sanonut hei tai nyökännyt ja hymyillyt. Vastaantulleista ihmisistä ainoastaan yksi vanhempi rouva on vastannut hyvään huomeneeni hymyllä.

En odota, että kukaan Suomessa tervehtii toista oma-aloitteisesti, mutta mielestäni niiden massasta poikkeavien, tuntemattomien ja kaikkia morjestavien kylähullujen tervehdykseen on silti kohteliasta vastata edes hymyllä.

Tervehditkö sinä takaisin jos tuntematon tervehtii sinua kadulla?

Havaintoja Suomessa

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Ensimmäinen vuorokausi Suomessa on nyt takana. Kalifornian kuivuuden ja paahteen jälkeen kaikki kesäisessä Suomessa näyttää niin vihreältä ja vehreältä eikä tänä aamuna kesken aamulenkin yllättänyt tihkusadekaan harmittanut. Muutamia muitakin sekalaisia havaintojakin olen vuorokauden aikana ehtinyt tekemään.

Päivän asu: kumisaappaat.

 

– Täällähän onkin ihan lämmintä, jopa silloin, kun sataa vettä! Ja nämä valoisat kesäillat, ihanaa!

– Onpa pitkästä aikaa mukava jutella tuntemattomien ihmisten kanssa suomeksi. Ja jee, ihmiset osaavat lausua nimeni oikein!

– Helsingin rautatieaseman ovesta kahden matkalaukun, repun ja ison käsilaukun kanssa ulos pyrkiessäni ja lopulta ikävästi oveen väliin jäätyäni, kukaan ympärillä olevista ihmisistä ei tarjoudu auttamaan. Kiukuttaa.

– Saan tuntemattomalta naiselta halauksen junamatkan päätteeksi. Hän myös auttaa toisen matkalaukuistani ulos junasta.

– Junissa on ilmainen, langaton nettiyhteys…! Lähitulevaisuudessa häämöttävästä Helsinki – Vihanti -junamatkasta tuli juuri paljon miellyttävämpi.

– Kaukojunissa on ihan ok juoda alkoholijuomia. Itse asiassa samassa vaunussa olleista ihmisistä n. 80 % osti itselleen kaljaa tai siideriä tarjoilukärrystä.

– Kas, puistoissakin juodaan kaljaa. Siis muutkin kuin puliukot.

– Mutta mitä hittoa, ruokakaupasta ei saa viiniä ja sitä paitsi ne menevät yhdeksältä kiinni.

– Lisäravinnekaupassa tajuan, etten tiedä mikä etsimäni aine on suomeksi. Lopulta kun tiedän, sitä ei löydy valikoimasta.

– Teinitytöt kiroilevat kamalasti. Jotenkin hävettää niiden puolesta.

– Juoksulenkin ainoa ylämäki on nousu alikulkutunnelista.

Suomenpystykorva on erinomainen, väsymätön lenkkikaveri.

 

– Vastaantulijat näyttävät hassua naamaa jos niitä tervehtii tai niille hymyilee.

– Mummolan jääkaapista löytyi maksamakkaraa, nam! Olin unohtanut koko maksamakkaran olemassaolon.

– Maksan kokonaisesta grillibroilerista lähes 8 euroa. Maksan siitä kotona 4 taalaa.

– En löytänyt ensimmäisestä Citymarketista haluamaani maapähkinävoita. Kysyn myyjältä apua, englanniksi.

– Niitä uusia jäätelömakuja on tullut paljon enemmän, kun uskalsin edes kuvitella.

– Dieetti on pakko rikkoa, kun viinerin kutsuhuuto kahvilassa käy vastustamattomaksi.

– ED-energiajuoma on karmean makuista.

Marjoja voi syödä suoraan pensaasta. Ja kohta omeniakin.

 

Mitähän kaikkea huominen tuo tullessaan?

Valmiina (pitkään) matkaan

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Kello on yksi yöllä ja A. Sinivaara alkaa olla henkisesti valmis matkantekoon. Yksi isompi ja yksi vähän pienempi matkalaukku odottavat pullistellen ovenpielessä lähtöä. Lopulta pakkaamiseen kului aikaa lähes neljä tuntia, sillä en enää oikein osannut valita oikeanlaisia vaatteita Suomen kesää varten. Käytetäänkö Suomessa kesällä farkkuja vaiko ei? Mikä takki sopisi mahdollisimman monen alaosan kanssa? Ja paljonko niitä lyhythihaisia paitoja oikein tarvitsee kuukauden aikana? Suoritetun arvonnan jälkeen uskon laukuista löytyvän kaikkea tarpeellista.

Valmiina reissuun! Matkustuskengiksi valitsin nämä tällaiset, jotka peittävät näppärästi lentomatkustamisessa turpoavat nilkat…

British Airways yllätti muuten minut positiivisesti sallimalla kaksi matkalaukkua per matkustaja. Käytin tilanteen hyväkseni ja otin mukaani moottoripyöräilyvaatteet sateettomien ajokelien toivossa ja pakkasin toisen matkalaukun täyteen kenkiä. Kahden laukun lisäksi selässä heiluu reppu ja olalla iso käsilaukku. Kyllä tällä tavaramäärällä pitäisi kuukausi selvitä vaikka Siperiassa.

Nyt pitäisi vielä malttaa nukkua tämä yö ja suunnata päivän valjetessa kohti lentokenttää. Edessä on tunnin matka autolla kentälle, reilun 17 tunnin lentomatkustaminen, puolen tunnin bussimatka Helsingin rautatieasemalle ja kahden tunnin junamatka Turkuun. Jännittää, stressaa ja väsyttää, mutta kuitenkin olen ihan hirmuisen innoissani!