Mitä olen ymmärtänyt, on bloggaajilla usein vähän sellainen maine, että ovat kovasti tuhlailevaista sorttia. Ja onhan se niin, että jos elämästään esittelee julkisesti vain murto-osan, joka sekin koostuu pitkälti vaatteista, meikeistä ja ravintolaruokailuista, niin syntyyhän lukijalle väkisinkin sellainen kuva, että rahaa palaa ja paljon. Okei, koska en itse kuulu muoti- tai kauneusbloggaajiin enkä oikein sujahda sujuvasti mihinkään muuhunkaan kategoriaan, en tiedä ajatellaanko juuri minusta sillä tavalla. Myönnettäköön kuitenkin, että kyllähän blogissani on jonkin verran saatu seurata matkailua jos ei muuta.

Todellisuudessa olen perusluonteeltani melkoisen – jos en nyt suoranainen saituri – niin pihistelijä ainakin. Tulen avioeron läpi käyneestä perheestä, jossa meillä lapsilla oli kyllä kaikki tarpeellinen, mutta raha oli aina tiukilla. Niin sitä sitten oppi jo pienenä, ettei raha kasva puussa, hankintoja harkitaan, rahaa kannattaa aina olla vähän sukanvarressa eikä kaiken tarvitse olla uutta ja kiiltävää.

Nykypäivänä, kun meillä miehen kanssa molemmilla on jo melko pitkä työura takana, on vakituiset työt ja tulot, niin onhan sitä rahaa käytettävissä enemmän eikä aina tarvitsisi kitsastella ihan joka asiassa. Mutta minkäs minä luonteelleni voin. Juuri joitakin päiviä sitten tulin ruokaostoksilta, kolmen eri kaupan muovipussit mukanani, sillä en ikinä osta kaikkea tarvittavaa samasta kaupasta. Yhdessä kaupassa kun on liha edullisempaa, toisessa kala, kolmannessa maitotuotteet ja neljännessä pesuaineet. En minä tiedä paljonko sillä säästän vuositasolla, satasen vai kolme, mutta kyse on periaatteesta. En ikinä osta kalliilla sitä, minkä saa halvemmalla jostain muualta. Samasta syystä ostan lähes aina vaatteet outlet-myymälöistä enkä edes muista milloin viimeksi olisin käynyt ihan oikeassa ostoskeskuksessa. Treenivaatteet ovatkin oikeastaan ainoita vaatteita, joista saatan maksaa hieman enemmän ja tämäkin siksi, että sillä rintamalla laatua on toisinaan hankala löytää edullisesti ja nämä vaatteet ovat oikeasti kovassa käytössä. Mutta niin, olen siis ihminen, jonka lompakko pursuaa kuponkeja ja etukortteja.

Jep. Olen oikeasti rahaa säästääkseni valmis tekemään ruokaostokset kolmessa eri kaupassa.

Toinen, vähän naurettavakin saituruuden merkki, on kitsasteluni lämmityksen ja ilmastoinnin käytössä. Vedän mieluummin villasukat jalkaani ja paksun hupparin niskaani ennen kuin laitan lämmityksen päälle. Sama juttu helteellä, pyörin kotona lähestulkoon alastomana ja hikoilen kuin sika, mutta ilmastointia en päälle laita. Samalla tavalla säästän vettä, automaattiset kastelijat ovat pois päältä, olen vaihdellut kasveja vähemmän vettä tarvitseviin ja pesen pyykkiä tai astioita vain täysiä koneellisia. Ehkä se on vain käytännöllisyyttä, ehkä saituruutta, en tiedä.

Internet on kuitenkin se paikka, jossa pihistelyni puhkeaa täyteen kukkaan. Ostan lähes kaiken materian kosmetiikasta lähtien netistä. Kahlaan läpi Amazonin, Ebayn ja Craigslistin, etsin ja selaan, ja tuhlaan melko paljonkin aikaa halvimpien hintojen ja parhaimpien diilien löytämiseksi. Tällä tavalla säästän jo ihan oikeastikin sievoisen summan vuodessa.

Toki minulla on myös heikkouteni, sillä pitäähän tytöllä sellainenkin olla. Ja kyllä, se on kai sitten se matkailu, jota täällä blogissakin on nähty. Joskin on puolustukseksi sanottava sen verran, että teen käsittämättömän pitkäjänteistä tutkimustyötä löytääkseni aina ne edullisimmat lennot ja majoituspaikat. Ja jos reissun voi yhdistää miehen työmatkaan, niin aina parempi. Mutta joka tapauksessa, matkailu on se mihin en epäröi törsätä. Katsokaas, kun minusta kokemukset ovat jotain sellaista, joita on hankala mitata rahassa. Siksi se, mitä reissuilla näkee ja kokee, on aina enemmän kuin mitä on sijoittanut lentolippuihin tai majoitukseen. Tai näin minä ainakin järkeilin asian itselleni, kun taas eilen naputtelin nettikaupasta lentoliput maapallon toiselle laidalle. Käväistään nyt Dubaissa ja hikoillaan sitten taas kesä ilman ilmastointia ja syödään halpaa kananrintaa.

Missä asiassa te muut pihistelette, vaikka ei välttämättä olisi tarvetta? Entä mikä on se heikkous, johon rahaa kuluu enemmän?