Kun maailma kutistuu

Täällä sitä taas ollaan, ison meren toisella puolella, kotisohvalla Kaliforniassa. Paluumatka Dubaista sujui yhtä sutjakasti kuin menomatkakin, suoralla lennolla Emiratesin kyydissä alle 16 tunnissa. Uskomatonta, kuinka vaivatonta mantereelta toiselle liikkuminen nykyisin onkaan verrattuna siihen, kun vielä 1800-luvun lopulla isoisoisäni matka Pohjois-Pohjanmaalta Yhdysvaltojen itärannikolle kesti peräti kaksi viikkoa.

Hieman tätä aihetta sivutakseni, halusin näyttää teille mitä ostin itselleni matkamuistoksi Dubaista. Hotellin viereisellä ostarilla pyöriessäni pisti silmääni erään koruliikkeen ikkunassa tämä pieni Thomas Sabon maapalloriipus. Vaikka käytänkin koruja melko harvoin, en millään voinut jättää tätä ostamatta.

Todellisuudessa olin nähnyt riipuksen jo aiemminkin, viime vuonna Singaporessa, mutta en silloin tyhmyyksissäni sitä ostanut tai edes laittanut korun merkkiä muistiini. Ja tiedättehän sen tunteen, kun kitsastelee väärässä paikassa ja tajuaa vasta kun on liian myöhäistä, että olisi sittenkin pitänyt avata kukkaron nyörit. Eipä siis tarvinut kahta kertaa miettiä, että ostanko korun tällä kertaa.

Tuolla pienellä maapallolla on minulle myös symbolinen merkitys. Se muistuttaa minua siitä, kuinka pieni maailma lopulta on, kuinka välimatkat eivät enää olekaan niin pitkiä, kuin miltä ne aikoinaan tuntuivat.

Kun vielä reilut kymmenen vuotta sitten ajatus ulkomaille muutosta tuntui täysin vieraalta ja kaikki Suomen rajojen ulkopuolinen hyvin kaukaiselta ja pelottavalta, on maailma Yhdysvaltoihin muuton jälkeen kutistunut silmissäni melkoisesti. Sen sijaan, että haaveilisin asumisesta pelkästään kaupungin tai maan toisella laidalla, minä näen koko maailman avoimena ja täynnä uusia mahdollisuuksia.

Toisaalta on ihan oman mielenterveyden tähdenkin helpottavaa ajatella välimatkaa Suomeen lyhyenä, että alle vuorokaudessa pääsen tarpeen vaatiessa kotiovelta kotiovelle, Kalifornian Mission Viejosta Suomen Nivalaan. Tuo maailman kutistuminen ja pomppimisen helppous mannerten välillä auttaa kummasti niin koti-ikävään kuin kyltymättömään seikkailunhaluunkin.

Siispä aika passeli riipus meikäläisen kaulaan tämä maapallo. Pyörii siinä vähän samalla tavalla kuin kantajansakin, osaamatta asettua aloilleen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kun maailma kutistuu

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s