Yhdeksän keinoa mockingbirdin karkoittamiseksi

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Kiitos lintutietäväisten lukijoiden, edellisessä postauksessa mainitsemani häirikkölinnun laji on nyt selvitetty! Pihassamme jo kolmatta viikkoa metelöivä lintu on paljastunut mockingbirdiksi, joka on laajalti tunnettu raivostuttavasta tavastaan imitoida muita lintuja kovaan ääneen keskellä yötä (kuuntele ääninäyte täältä). Ideoita linnusta eroon pääsemiseksi on jo sadellut sieltä täältä ja itsellänikin on takataskussa muutama suunnitelma linnun päänmenoksi. Toimisiko kuulapyssy? Entä tekovagina? Tässä sodassa ovat kaikki keinot sallittuja.

Pahoittelen jo etukäteen herkimmille lukijoille aiheutuvaa mielipahaa.

Tämän harmittoman näköisen ulkokuoren alle kätkeytyy vertaansa vailla oleva mölyapina.

 

KUINKA SIIS PÄÄSTÄ EROON TÄSTÄ RIIVATUSTA ELIKOSTA?

  1. Haulikolla

    Maalaistyttönä, joka oppi ampumaan alle 10-vuotiaana, tämä vaihtoehto tuli luonnollisesti mieleeni ensimmäisenä. Niin kiehtova kuin ajatus onkin, on lienee parempi unohtaa ammuskelu tiiviisti asutussa lähiössä.

  2. Kuula-aseella ampumalla

    Ensimmäistä vaihtoehtoa huomattavasti vähemmän huomiota herättävä konsti, josta kiinni jäädessään ei välttämättä tule karkoitetuksi maasta. Ehkä pelkkä puuhun ammuskelukin riittäisi lähettämään linnun matkoihinsa?

  3. Hankkimalla kissan

    Kiitos allergiani, kissan kuljeskelemisesta nurkissa olisi todennäköisesti vielä enemmän haittaa, kuin ulkona kiljuvasta linnusta. Naapurustossamme pyöriskelevä kulkukissa voisi sen sijaan hoitaa homman kotiin. Katsotaan kumpi meistä ehtii ensin.

  4. Soittamalla Eläkeläisiä ulkokaiuttimista, täysillä

    Jos ei kalifornialais-linnun pasmat mene sekaisin suomalaisesta perinnemusiikista, niin on kumma. Vaihtoehtoisesti voisi myös kokeilla Meiju Suvasta tai Hanna Ekolan Villihevosia. Mutta riittääkö oma kantti moiseen uhkarohkeaan, mielenterveydellä leikittelevään vastaiskuun?

  5. Vesisuihkulla ampumalla

    Luin netistä, että mockingbirdejä on onnistuttu karkoittamaan kylmällä vesisuihkulla ikiajoiksi. Ihan varteenotettava vaihtoehto tämäkin, kuula-aseella ampumisen lisäksi.

  6. Katkaisemalla puun, jossa lintu majailee

    Vuokraisäntä ei välttämättä ilahtuisi pihapalmun katoamisesta, mutta mitä jos puuta kävisi aina ravistamassa, kun olettaa linnun siellä nukkuvan? Silmä silmästä, yöunet yöunista. Häähää!

  7. Mockingbirdinpelättimellä

    Miltähän voisi näyttää variksenpelättimestä jalostettu mockingbirdinpelätin? Kävisikö variksenpelätti, jonka päälle on puettu H&M:n kesämallisto? Jos joku tietää, niin kertokoot!

  8. Huuhkajapatsaalla

    Jos räkättirastaat pysyy poissa mansikkamaan viereen pystytetyillä huuhkajapatsailla, niin toimisiko sama mockingbirdeihin? Vai pitääkö Kaliforniassa käyttää jotain muuta petolintua? Entä jos teetän vahanukkeja Lady Gagasta?

  9. Seksilelulla

    Kyllähän me kaikki tiedetään minkä perässä se lintu tuolla puussa oikein huutelee. Ehkä tekovaginoita täyteen ripustettu pihapuu pitäisi linnun hetken aikaa kiireisenä?

 

Jos joku keksii lisää konsteja linnun karkoittamiseksi, niin kaikki ideat ovat tervetulleita!

Pimeydessä vaaniva demonilintu

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Pihapiiriimme on lennähtänyt suoraan helvetin esikartanon avoimista porteista lintu, joka koettelee koko perheemme hermoja. Jopa minä, lintuja ja rauhaa rakastava ihminen, olen viime aikoina harkinnut vakaasti jonkin tuliaseen ostoa. Pihapalmussa piilevän hirviön öisestä mekkalasta on nimittäin pikkulinnun liverrys kaukana.

 

Epäilen linnulla olevan jotain tekemistä katkeroituneiden henkimaailman olentojen kanssa, niin ilkikurista sen käytös on. Viikon jokaisena iltana, vajaa minuutti makuuhuoneen valojen sammuttamisen jälkeen, alkaa pihamaalta kuulua käsittämätön, lähinnä kännykän tekstiviestiäänien selailua muistuttava piippaus, kujerrus, raakunta ja säksätys.  Tuo mielenterveyttä koetteleva, erilaisten sointien sarja jatkuu läpi yön, aina auringonnousuun saakka. Eräänä yönä, maatessani jälleen kerran unettomana pilkkopimeässä, laskin otuksella olevan ainakin 30 erilaista biittiä takataskussaan, jotka vaihtelevat tyyliltään aina pikkulinnun liverryksestä varikseen raakuntaan. Tuo taukoamaton, yksinäisen sielun valitus, tunkeutui vielä tyynynkin lävitse tärykalvoilleni.

Perhettämme jo toistamiseen tänä vuonna riivaavan, yliluonnollisilla voimilla kyllästetyn linnun elämöinti ei rajoitu pelkästään öihin. Lintu ei tunnu tarvitsevan lepoa laisinkaan, sillä pian auringonnousun jälkeen, siinä aamukahvin tienoilla, aloittaa pihapalmun demoni tauottoman valituksensa uudelleen. Ei hetken rauhaa, ei hetken hiljaisuutta.

Olen yrittänyt tuloksetta selvittää, mikä lintu nurkissamme oikein elelee, jotta olisin löytänyt oikeanlaisen reseptin herkullisen lintumuhennoksen valmistamiseen. Linnun itsensä vuoksi kuitenkin toivon, että kyseessä olisi vain jonkinlainen ohimenevä häiriökäyttäytyminen pariutumisaikana, joka rauhoittuu heti puolison löytyessä. Lienee kuitenkin aika kaivaa korvatulpat esille, sillä pelkäänpä, ettei noilla laulutaidoilla ihan lähiaikoina pesää irtoa.

Pääasia, että on onnellinen

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

ON PALJON ASIOITA, JOITA EN YMMÄRRÄ

Maapähkinävoita ja hilloa samalla leivällä

Maratonin juoksemista autotallissa juoksumatolla

Tavoitehousujen ostamista

Television katselua kahdeksan tuntia päivässä

Kaikkien säästöjen käyttämistä yhteen käsilaukkuun

Solariumin käyttöä

Ettei joku pidä suklaasta

Harmaan auton ostamista

Golfin pelaamista

Tenniksen katsomista televisiosta

Perskännejä joka viikonloppu

Kalenterin käyttöä vapaa-ajalla

Meikkaamista autoa ajaessa

Kainalokarvoja

Mamban kuuntelua

Matkustamista samalle aurinkorannalle vuodesta toiseen

Liiallista suolankäyttöä

Sekasotkua ja epäjärjestystä

Kuntosalille meikkaamista

Koko elämänsä viettämistä samalla paikkakunnalla

Mutta onneksi minun ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea.

Riittää, että kukin on tahollaan, omia asioita tehdessään, onnellinen.

Hupsista, olenkohan liikunta-addikti?

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Olen aina ajatellut, että treenaan niin kauan ja paljon, kun se on kivaa. Kuitenkin tänä aamuna kello kahdeksan, lomani viimeisenä päivänä, itseni sängystä aamucardiolle repiessäni, minä mietin onko tämä nyt ihan oikeasti mukava tapa aloittaa sunnuntai? En ole ammattiurheilija enkä edes vakavamielinen joukkuelajien harrastaja. En ole fitness-ammattilainen enkä fitness-malli. En osallistu vapaa-ajallani juoksu- tai muihinkaan liikuntatapahtumiin, en ole personal trainer enkä ryhmäliikuntaohjaaja. Silti harrastan liikuntaa melkein joka päivä, aamuin illoin.

Pikaisen pohdinnan tuloksena tajusin, että vaikkei liikkeellelähtö aamutuimaan ehkä juuri sillä hetkellä tunnukaan erityisen mukavalta, on se silti itselleni ainoa oikea tapa aloittaa päivä. Niinä päivinä, jolloin jätän aamuisen liikuntarituaalini tekemättä, olipä se sitten cardio salilla, juoksulenkki tai mitä tahansa, ei päiväni käynnisty ollenkaan, olen pahantuulinen ja väsynyt. Sama sääntö pätee myös illan punttitreeneihini. Mikäli jätän sen tekemättä, tunnen itseni laiskaksi ja oloni vetämättömäksi. Olen siis puolivahingossa kehittänyt itselleni liikunnasta eräänlaisen huumeen, joka tuottaa minulle suunnatonta mielihyvää ja jonka tekemättä jätettyäni saan vieroitusoireita.

Kokemuksesta tiedän, että addiktoidun helposti ja kun innostun jostain, on minun vaikea pysyä kohtuudessa. Vähintään yhtä vaikeaa on tiedostaa se, missä kohtuuden rajat kulkevat. Olen ajatellut, että kyllä kroppa kertoo milloin tulee levätä, mutta kun mieli huutaa treeniä välipäivänäkin ja samaan aikaan järki kehoittaa ottamaan rennosti, on vaikeaa päättää kumpaa kuuntelee. Pakko siis myöntää, että tietokonepelien, leipomisen, kirjoittamisen, internetin ja monien muiden kokemieni pakkomielteiden jälkeen olen tällä kertaa addiktoitunut liikunnasta.

Jostain syystä minun kulkemaltani polulta tuntuu puuttuvan kokonaan kultainen keskitie. On vain oja ja allikko. Mutta kun kuulee ihmisten jatkuvasti haaveilevan liikunnan ottamisesta osaksi jokapäiväistä elämää, niin ei kai liikunta-addiktio voi kovin paha asia olla? Eihän?

Juhannus Kaliforniassa

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Teillä siellä Suomessa juhannus alkaa pian olla jo ollutta ja mennyttä, mutta meillä täällä Kaliforniassa on juhannuspäivä vielä pitkälti elämättä. Siksi en tavallaan ole juhannus-aiheisen kirjoitukseni kanssa myöhässä.

Juhannusterveiset Hollywoodin kukkuloilta!

 

Tosiasiassa minä unohdin koko juhannuksen aina siihen saakka, kunnes Lily ja Facebook alkoivat täyttyä juhannushumusta ja sain tekstiviestitse parit juhannuksentoivotukset. Voi apua, mitäs sitä juhannuksena taas kuuluikaan tehdä?

  • Pidellä sadetta ja pukea villasukat

    (Meillä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näytti kolmeakymmentä astetta. Puin sandaalit.)

  • Mennä mökille ja uida järvessä, olipa se vesi miten kylmää tahansa

    (Tänä juhannuksena on tyydyttävä takapihan uima-altaaseen, kunhan ensin joku nostaisi sinne pudonneen ja hukkuneen liskon pois…yök.)

  • Juoda alkoholia

    (Olen vähän huono esimerkki suomalaisesta alkoholikulutuksesta. Juhannusaattona otin vähän valkkaria ja skumppaa ja juhannuspäivän aamuna olin jo valmis juoksulenkille. Kun ei maistu, niin ei maistu.)

  • Saada kuningasideoita

    (Tämän juhannuksen kuningasidea oli käydä pyörähtämässä Hollywoodin kukkuloilla.)

  • Kaivaa nurkista jäteöljyt ja vanhat autonrenkaat kokon sytykkeiksi

    (Eiköhän noissa rutikuivassa maastossa joka vuosi roihuavissa maastopaloissa ole ihan tarpeeksi juhannuskokkoa.)

  • Juoda lisää alkoholia

    (Saisinko kuitenkin lasin vettä?)

  • Paistaa kokossa ympäristöjätteenmakuisia makkaroita

    (Paikalliset makkarat on aivan liian hyvälaatuisia. Grillimakkarastandardieni kohtaavien, sopivan jauhoisten makkaroiden puuttuessa tyydyin syömään ihan vain rehellistä lihaa.)

  • Tehdä juhannustaikoja sulhasen toivossa

    (Joo ei kiitos enempää miehiä tähän talouteen.)

  • Pestä nokeentunut takamus, varpaat, kasvot ja kädet juhannussaunassa

    (Vaikka monella suomalaisella täällä oma sauna onkin, meillä ei ole. Siksi otin juhannushikoilut irti uima-altaalla aurinkotuolissa köllötellessä. Ei sekään huono vaihtoehto ollut ja nahasta tuli yhtä punainen, kuin saunomisen jälkeen.)

  • Yrittää epätoivoisesti saada unta keskiyön auringon porottaessa armottomasti suoraan silmiin koko yön

    (Täällä on öisin pimeää, ympäri vuoden. Ja sanovat, että Suomi on synkkä maa…)

 

Pöh. Ei se juhannus ole juhannus täällä. Oikeasti tämä on ollut ihan tavallinen viikonloppu muiden joukossa.