Päiväviinillä

Kaikkien näiden blogivuosien jälkeen, pääsin vihdoin ja viimein viime perjantaina tapaamaan kahta suosikkibloggaajaani kasvotusten. On sitä odotettukin! Pumpui-blogin Lotan olin tosin jo kerran tavannutkin pikaisesti, mutta Fitness Führer-blogin Sofian kanssa olemme olleet vuosikausia tekemisissä vain Facebookin välityksellä. Nämä kaksi neitoa (sekä Miia) muodostavat liikunta- ja hörhöilyryhmän nimeltään Teräsmeduusat, jota fanitan lähes yhtä paljon kuin Nykäsen Mattia. Taka-ajatukseni porukkaan soluttautumisella onkin tietysti se, että näin Suomen kamaralle palattuani pääsisin vielä jonain päivänä treenitaustani varjolla osalliseksi urheilusekoilujansa.

Tällä kertaa tarkoituksemme oli kuitenkin mennä ihan vaan klassisesti päiväkaljoille, mutta iltapäivän tunnit kääntyivät astetta glamourimmaksi lounaspaikan tarjotessa ruoan kylkiäisinä mieluummin viinilasillista. No, alkoholi kuin alkoholi, juttujen taso laskee samalla tavalla. Kun lounasravintola alkoi käydä jutuillemme jo hitusen ahtaaksi, siirryimme vielä toisaalle terästetylle glögille, kutsuvieraina, tottakai. Tässä vaiheessa ulkosuomalaisen bloggaajan silmät aukenivat kaikelle sille, mitä ulkomaan vuosinani on mennyt ohi suun; trendikkäät lounaat kanssabloggaajien seurassa keskellä arkipäivää, kultturellit päiväviinit(/-kännit) sekä muun ilmaisen alkoholin ja materian perässä juoksentelu.

131215_1

Vakavasti puhuen, kyllähän bloggaamisen suolasta iso ripaus tulee yhteisöllisyydestä muiden bloggaajien kanssa. Olenkin harmitellut viimeisen neljän vuoden aikana useamman kerran sitä, että olen jäänyt paitsi kaikista hauskoista kissanristiäisistä ja yhteistyöjutuista, koska olen aina ollut väärällä pallonpuoliskolla. Jos joku on ollut minulle kateellinen Kalifornian auringosta, niin voin kertoa, että itse olen katsellut kateellisena blogien kuvista, kuinka kanssabloggaajat ovat taas tehneet jotain kivaa keskenään.

Nyt kun olen ainakin hetkellisesti takaisin Suomessa, toivon ottavani edes vähän vahinkoa takaisinpäin. Niin vastentahtoinen kuin paluumuuttoni onkaan ollut, lievittää harmitustani huomattavasti se fakta, että olen vihdoin sillä mantereella, missä kaikki rakkaimpaan harrastukseeni liittyvä, ja sitä kehittävä, oikeasti tapahtuu.

Aika huisia! Tiedä monetko päiväkaljat tässä vielä odottaa.

Kuva: Lotan arkistoista.

Miksi A. Sinivaara bloggaa?

Sekä Nina että Sanumaria haastoivat minut paljastamaan viisi syytä ja motivaattoria blogin pitämisen taustalla. Syitä bloggaamiselle tulee kyllä toisinaan mietittyä pitkään ja hartaasti eikä ainakaan vähiten silloin, kun on bongannut tuntemattoman lukijan kyseenalaistavan koko Onnenpäivän järkevyyden internetin keskustelupalstoilla. Ja siitäkin huolimatta, että joskus se omasta henkilökohtaisesta elämästä kertova blogi on tuonut mukanaan mielipahaa ja stressiä, on Onnenpäivästä tullut niin rakas, ettei pillien pussiin laittaminen olisi edes vaihtoehto. Minäpä kerron miksi:

1. Koska bloggaaminen on harrastus

Tämä on seikka, jota ei välttämättä tule ajatelleeksi. Bloggaaminen on kuitenkin luova harrastus, aivan kuten jonkin instrumentin soittaminen, piirtäminen tai vaikkapa keramiikan teko. Olen kirjoittanut huumorilla höystettyjä, kepeitä tarinoita pienestä pitäen ja koska blogissani pääpaino on nimenomaan tekstissä, on bloggaaminen ollut luonteva jatke kirjoitusharrastukselleni. Ja aivan kuten missä tahansa harrastuksessa, myös bloggaamisessa tulee paremmaksi mitä enemmän sitä tekee ja mitä enemmän siihen käyttää aikaa ja siksi se vaatii sitoutumista.

Ja hyvä on, jos nyt rehellisiä ollaan, niin toivon jonain päivänä bloggaamisen olevan myös taloudellisesti tuottavaa. Toistaiseksi tätä tehdään kuitenkin pyhällä hengellä, omasta pussista ja puhtaasta tekemisen ilosta.

2. Koska bloggaaminen on (elämän)tapa

Luulen, että se tapahtui puolen vuoden jälkeen, kun blogin säännöllisestä päivittämisestä tuli oikeasti tapa. Toki blogin kirjoittamiselle täytyy yhä järjestää aikaa tai se jää tekemättä, ja on päiviä, jolloin itseään joutuu patistamaan näppäimistön äärelle, mutta pääsääntöisesti Onnenpäivä päivittyy, koska se nyt vaan on osa maallista eloa. Tuntuu itse asiassa vähän hassultakin kuvitella elämää ilman blogia. Kovasti houkuttelevaltakin jopa, kun asiaa oikein ajattelen. Miten paljon enemmän minulla olisikaan aikaa tehdä jotain tuottavaa ja tärkeää! No, onneksi elämässä saa ja pitää tehdä höpöhöpö-juttujakin.

3. Koska minä voin

Ehkä parasta omassa blogissa on sen mukanaan tuoma mahdollisuus ilmaista itseäni. Ihan periaatetasollakin minusta on kutkuttava ajatus, että jos haluaisin, voisin vaikka julkaista blogissa takalistoni kuvan ilman, että siihen on kenelläkään nokan koputtamista. Yritän kuitenkin malttaa mieleni ja pitää housut jalassani ja keskittyä siihen, mitä ihmiset oikeasti haluavat lukea ja nähdä. Toisinaan onnistun ja toisinaan sitten taas en.

4. Koska minulla on paljon asiaa

Okei, korjataan sen verran, että minulla on paljon sanottavaa ja siitä ehkä viitisen prosenttia on sitä asiaa. Mutta se viisi prosenttia onkin sitten sellaista, jonka mielelläni jaan ihmisten kanssa. En sano, että minulla olisi välttämättä elämänkokemusta tai -taitoa sen enempää kuin muillakaan, mutta minulla on taito pukea niin pieniä kuin suurempiakin ajatuksia sanoiksi. Ja jos jotain olen bloggaamisen myötä oppinut niin sen, että kipeimmänkin asian jakaminen on mahdollisesta hullunleimasta huolimatta sen arvoista, jos siitä on yhdellekin ihmiselle jotain hyötyä.

5. Koska haluan viihdyttää

Tämä saattaa kuulostaa pöhköltä ja voin olla ihan väärässäkin, mutta minä tykkään blogin pitämisestä ennen kaikkea siksi, että kuvittelen sillä olevan viihteellistä arvoa tässä maailmassa. Ajatella, että joku töissä kahvitunnin aikana tai kotona ennen yöpuulle ryhtymistä napsauttaa juuri minun blogini auki ja viihtyy. Se on ihan valtavan hienoa!

Iso kiitos vielä Sanumarialle ja Ninalle haasteesta! Näihin kun on aina tapana haastaa mukaan muita bloggaajia, niin haastettakoon seuraavaksi vaikkapa Siveltimellä-blogin Sanna, L.A. Madde ja Fitness Führer. Eli viisi painavaa syytä bloggaamiselle! Ja teille lukijoille valtaisa kiitos ihan vaan siitä, että olette minun kanssani tekemässä tätä juttua. ❤