Tiedättekös sen tunteen, kun joskus kanssabloggaajista ja lukijoista tulee sellainen olo, että tuo se on varmaan oikeastikin aika mukava ihminen ja olisipa kiva tavata ihan kasvokkain? Tällainen aavistus osoittautui aivan oikeaksi, kun viime viikon torstaina tapasin ensimmäistä kertaa Lilyssäkin aikoinaan bloganneen 52 Weeks of Deliciousness -blogin Annen. Oli oikeastaan vähän hassuakin, että todellisuudessa en tiennyt kaimastani juuri enempää kuin mitä hän syö, mutta niin vain kirjoitustavasta ja omaan blogiini tulleista kommenteista oli jäänyt sellainen perstuntuma, että meiltä ei juttu ihan heti loppuisi kesken. Ja toden totta – ravintola Saagan tarjoilija ehti tiedustella meiltä tilauksia lähemmäs tunnin verran ennen kuin maltoimme kaikelta informaation vaihtamiselta edes vilkaista ruokalistaa. Onpa muuten mahtavaa käydä syömässä ihmisen kanssa, jonka ruokamieltymykset (eli kaikkea menee, paljon) käyvät yksiin omieni kanssa. Tilasimme yksissä tuumin pöydän täyteen jos jonkinlaista pöperöä ja jopa jaoimme annoksia ilman kinastelua. Eli terkkuja vaan Annelle, oli mukavaa!

Yhteinen alkupala-herkkulankku.

Todellisen yhteisymmärryksen mittari on se, että ravintola-annos voidaan jakaa ilman tappelua.
Niinpä alkupalojen lisäksi jaettiin mm. tämäkin rautu.

Seuraava bloggaajatapaaminen oli tiedossa viikonloppuna, kun ite puin -blogin Tiiti oli stailaamassa vapaaehtoisia Kauppakeskus Kampin Cybershopissa. Mitään varsinaisia muotielämyksiä en tapahtumaan lähtenyt metsästämään, vaan tarkoitukseni oli lähinnä bongata blogimaailmasta tuttuja kasvoja. Tiitinhän tapasin ensimmäisen kerran jo viime vuonna, mutta pikkulinnut livertelivät, että paikalla saattaisi piipahtaa myös Pumpui-blogin Lotta. Vaikka Lotta vannoikin, että hän ei kyllä stailattavaksi tule, ei kulunut juuri minuuttia pidempään, kun pin-up-tyllimekkojen houkutus kävi jo liian kovaksi. Ja kuinka koomista, että juuri meidät, ei-niin-tyttömäiset tytöt, puettiin söpöihin mekkoihin! Mutta onneksi osattiin sentään poseerata tosi naisellisesti. Että kiitos vain Tiitille osuvien asujen valitsemisesta ja erityiskiitos Lotalle siitä, ettei minun tarvinut pullistella yksin. Julkimekkoilun jälkeen kävimme Lotan kanssa vielä pikaisesti tervehtimässä Puutalobabyn Kristaliinaa, mutta kovin pitkään emme häntä häirinneet todettuamme, että ne Pikkuväki-myymälän talvihaalarit olivat meille raavaille tytöille ehkä vähän liian pieniä.

Tiiti valitsee meille tytöille mekkoja…

… ja me Lotan kanssa poseerataan nätisti ja tyttömäisesti.

Niin vaan jälleen kerran sosiaalinen media poiki ihan oikeaakin sosiaalista kanssakäymistä. Harmi vain, että oma osallistumiseni kaikenlaisiin tapahtumiin ja kohtaamisiin on kovin harvinaista herkkua. Eli eipä muuta kuin ensi vuoteen! Siihen saakka on taas tyytyminen näppäimistön rapinaan, ellei joku sitten piipahda käymään Kaliforniassa.