Ainakin kolme syytä käydä Rovaniemellä

Nyt kun olen viimeiset kaksi viikkoa tylyttänyt suomalaisia pitäjiä kotiseutupaidoillani, niin sanotaan vaihteeksi jostain jotain hyvääkin. Olemme nimittäin jo muutamanakin viikonloppuna ajelleet huviksemme Rovaniemelle, onhan se pohjoisen välimatkoilla lähestulkoon tässä Kiimingin naapurissa.

Alunperin Rovaniemelle menoon ei ollut muuta syytä kuin se, etten yhtä lentokenttävierailua lukuunottamatta ollut siellä aiemmin käynyt. Reilun parin tunnin ajomatkan aikana ehdin kuitenkin googlettaa myös muita syitä tolkuttomalle autossa istumiselle.

Ensimmäisen pysähdyksen teimme Vintikki-kirpputorilla. Olen viime aikoina kunnostautunut kirpputorien kiertelyssä, joten halusin tietysti tarkastaa Rovaniemen tarjonnan tällä saralla. Ja voi, Vintikki oli melkoinen aarreaitta näin lasikeräilijän näkökulmasta ja veikkaanpa, että keräilipä sitten mitä tahansa, Vintikistä sen suurella todennäköisyydellä löytää. Jos siis olet kirpputorien ystävä ja lähelläkään Rovaniemeä, suosittelen jo tämän vuoksi tekemään pienen päiväajelun.

Toinen erinomaisen hyvä syy käydä Rovaniemellä on tietysti ruoka. Meillä on käynyt valtavan hyvä tuuri ja olemme molemmilla Rovaniemen reissuillamme osuneet lounaalle erinomaisen hyvään ravintolaan. Ensimmäisellä reissulla söimme lounasta Ravintola Roka Street Bistrossa, jonka tapas-tyyppinen alkupalalautanen sekä pääruoaksi tilaamani seafood risotto olivat kerrassaan herkullista!

Alkupalalautanen ja herkkurisotto Roka Street Bistrossa.

Toisen reissun kohokohta oli lounas Cafe & Bar 21:ssä. Listalta löytyi upea lajitelma erilaisia suolaisia vohveleita, joista valitsin itselleni graavilohitäytteisen. Ja voi taivaanvallat, se oli täydellistä. Kerrassaan nerokas konsepti!

081116_3Lounasvohveli Cafe / Bar 21:ssä.

Kun kerran Joulupukin virallisessa kotikaupungissa olimme, halusin tietysti käydä sanomassa itse Pukille käsipäivää. Rovaniemihän on ottanut tästä tittelistään kaiken irti perustamalla peräti kaksi Joulumaata rinnatusten, Santa Claus Villagen ja SantaParkin.

081116_4

Koska SantaPark oli syksyllä suljettu, suuntasimme Santa Claus Villageen, jossa on mahdollisuus päästä tapaamaan Joulupukkia vuoden jokaisena päivänä – ilmaiseksi! Kannattaa kuitenkin varautua jonottamaan mitä lähemmäs joulua mennään. Itse olimme liikkeellä syksyllä, joten jonoa ei juurikaan ollut ja vietimme pukin kanssa maailmanmenosta jutellen hyvän tovin. Lähtiessämme ostin vielä tontulta pukin kanssa otetut kuvat sekä videokoosteen tapaamisesta. Suosittelen jokaista kaivamaan itsestään esiin sen verran lapsenmielisyyttä, että käväisee Joulupukin juttusilla!

 
Yleisesti ottaen Rovaniemi yllätti minut kaupunkimaisuudellaan. Odotin tuppukylämäisempää tunnelmaa, mutta Rovaniemen keskusta olikin varsin eloisa kaikkine ihmisineen, liikkeineen ja ravintoloineen ja se suorastaan houkutteli viikonlopun mittaiselle minilomalle. Ehkäpä ensi kerralla jäämme ihan yöksi.

ps. Älä luulekaan Rovaniemi, etten minä silti tekisi sinustakin paitaa.

 

Kirpputorilla

Hassua kyllä, vaikka ahdistunkin kotona kaikesta ylimääräisestä ja turhasta tavarasta, tykkään silti samoilla kirpputoreilla ja hypistellä muille ihmisille tarpeettomaksi käynyttä materiaa. Vaikkei meillä tällä hetkellä ole edes omaa kotia, saati että olisi minkäänlaista tarvetta ostaa yhtikäs mitään matkalaukkujen painoksi, tulin silti käyneeksi äitini kanssa Hirvaskankaan kirpputorilla.

020316_1

Hirvaskankaan kirpputori on melko kookas, muutamastakin erillisestä tilasta koostuva kokonaisuus. Tavaraa on paljon, niin huonekaluja, vaatteita, pientä kodintavaraa kuin käsityötarvikkeitakin joka lähtöön. Harmikseni kirpputori ei kuitenkaan tarjonnut tällä kertaa kovinkaan paljon varsinaista laatutavaraa, vaan enimmäkseen erilaista silppua ja sälää (ja jopa vanhoja alusvaatteita…). En nimittäin itse kuulu siihen kävijäkuntaan, joka ostaa mitä vaan kunhan halvalla saa, vaan olen melko valikoiva omissa ostoksissani. Mielenkiinnon kohteeni rajoittuvatkin oikeastaan vain muutamaan tuoteryhmään:

• Muumimukit. Elän toivossa, että joku hintatiedoton dumppaisi kirpputoripyödälleen pilkkahintaan jonkin takavuosien aarteen. Tähän mennessä suurempaa tuuria on käynyt vain kerran, kun ostin virheettömän delfiinisukelluksen kympillä.

• Arabian vanhat kannut. Kannuja keräilevä äitipuoleni on tartuttanut kiinnostuksensa myös minulle, joten pidän silmäni aina auki kauniiden maitokannujen varalta.

• Käyttöastiat. Näissäkin suosin jo tuotannosta poistuneita, vanhempia ruoanlaittoon sopivia kippoja, kuppeja ja kulhoja. Näissäkin huomioni kiinnittyy aina Arabian vanhempaan tuotantoon.

• Kirjat. Vaikka normiarjessa en paljon ehdi lukemaan, luen sitten senkin edestä matkoilla ollessani. Kirjat kun ovat sellaisia, etteivät ne yhdestä tai kahdestakaan lukukerrasta kulu, ja harva niitä sen useammin jaksaa lukeakaan, niin eipä niitä kannata uutena ostaa.

• Sekalaiset, kauniit esineet. Olen viime aikoina inspiroitunut kauniista, sisustuksellisista tavaroista. Etenkin vanhemmat lasiesineet ovat alkaneet kiinnostamaan minua aivan erityisesti. Ja joo, innostuin myös vähän tästä kuvassa olevasta polkuharmoonista, mutta järkiini tultuani päätin sitten kuitenkin jättää sen rauhaan.

020316_2

Tällä kertaa saaliini jäi melko laihaksi, mutta tarttuipa mukaani kuitenkin sisustuskirja tulevaisuuden projekteja silmällä pitäen. Liekö siis pientä toiveajattelua ilmassa?

020316_3

Yleisesti ottaen pidän enemmän kirpputoreista, joissa myyjät ovat paikan päällä. Tällä tavalla hinnasta pystyy tarpeen tullen neuvottelemaan, vaikken erityisen kova tinkaaja olekaan. Kyseisestä syystä jäi tälläkin kertaa hyllyyn hitusen yläkanttiin hinnoiteltu Marimekon salaattikulho, joka olisi takuulla lähtenyt matkaani hieman huokeampaan hintaan.

 

Viihdyttekö te muut kirpputorilla? Minkälaiset tavarat teitä kiinnostavat eniten? Saa myös vinkata hyvistä kirpputoreista Äänekosken, tai vaihtoehtoisesti Nivalan lähimaastossa!