No ainakin siitä, että ihmiset tulevat varta vasten kysymään kuulumisia, koska eivät voi lukea niitä blogista.

Homman nimi on nyt se, että ei kuulu erityisen hyvää ja siksi kuulumisten ja tekemisten kirjoittaminen blogiin ei ole ollut ihan ensimmäisenä eikä vielä toisenakaan mielessä. Samaan syssyyn pahoittelen, että olen vastaillut niukasti minulle lähetettyihin viesteihin, kadonnut lähes tyystin Facebookista ja jättänyt lataamatta iloisia kuvia Instagramiin.

Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut, ei ole tullut avioeroa ja kaikki raajatkin ovat tallella, että sillä tavalla tilanteen voi kyllä nähdä positiivisestikin. Aika moni muu asia on kuitenkin viimeisen vuorokauden aikana heittänyt häränpyllyä sen verran hallitsemattomalla kaarella, että tuleva muutto taitaakin suuntautua vähän pidemmälle kuin toiselle puolelle kaupunkia.

Tämä on nyt näitä ärsyttäviä ”ähäkutti, vihjailen vaan, mutten kerro kaikkea” -postaus, mutta kerron kyllä asioista enemmän kunhan… no, ylipäätään tiedän, että mitä hittoa täällä oikein tapahtuu.

Mutta on minulla toki hyviäkin uutisia. Nimittäin ne linnunpojat ovat nyt lähteneet pesästä:

Niinpä niin. Pikkulinnutkin tietävät jättää uppoavan laivan.